Hartauskirjoitus 5.7. PaikallisUutisiin
YHTEINEN PAPPEUS
Viime sunnuntaina vietettiin Toivakan kirkossa konfirmaatiomessua. 22 hienoa nuorta konfirmoitiin ja heidät kannettiin yhteiseen esirukoukseen – paljon onnea ja Jumalan siunausta!
Messun toisena liturgina toimi rippikoululainen. Hän lauloi liturgisia osuuksia, toimitti ripin ja luki lopuksi Herran siunauksen. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että muutkin seurakuntalaiset voivat näitä jumalanpalveluksen kohtia toimittaa, ei tarvitse olla virkaan vihitty pappi. Papille kuuluvia osuuksia on oikeastaan vain ehtoollisen toimittaminen ja tämänkin jakamisessa voi seurakuntalainen avustaa.
Luterilaisessa kirkossa puhutaan yhteisestä pappeudesta. Se tarkoittaa, että kaikilla seurakunnan jäsenillä on oma tehtävänsä, jossa he palvelevat. Jotkut heidän joukostaan ovat saaneet tehtäväkseen palvella erityisessä paimenvirassa, pappeina. Lisäksi seurakunnassa on paljon muita työntekijöitä huolehtimassa lukuisista asioista ja tehtävistä. On tärkeä huomata, että kaikilla on seurakunnassa tehtävänsä ja vastuunsa. Seurakuntalaisia ja työntekijöitä ei pidä asettaa vastakkain, vaan kumpaakin tarvitaan. Siksi voimme toimittaa rinta rinnan jumalanpalveluksia ja rakentaa yhdessä seurakuntaa. Kasteessa olemme kaikki saaneet tasaveroisen ”pappisvihkimyksen”.
Mikä yhteisen pappeuden tehtävä on? Jokaisella kastetulla kristityllä on oikeus lähestyä Jumalaa ja rukoilla häntä. Jokainen saa rohkaista ja lohduttaa sieluja. Kaikki kristityt on kutsuttu palveluun omalla paikallaan sekä todistamaan Kristuksesta. Suurin osa kristittynä elämisestä tapahtuukin arjessa, sen valinnoissa, sanoissa ja teoissa. ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan” (1. Piet. 2:9).
Saman illan uutisissa kerrottiin, että yksinäisyys on moninkertaistunut nuorten keskuudessa. Se on surullista. Jumala ei ole luonut meitä yksinäisyyteen, elämään erakkoina, vaan elämään yhteydessä toisiimme. Martti Luther on sanonut: ”Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä.” Kristityksi tullaan, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä, kuulumme samaan perheeseen. Perheessä huolehditaan toisista ja osallistutaan perhe-elämään. Joka pyhä tämän perheen puolesta rukoillaan kirkoissa. Sinunkin rukouksia tarvitaan. Sinua tarvitaan jakamaan yhteistä pappeutta. Älä jää yksin, seurakunnassa on sinulle tilaa ja lahjojasi tarvitaan.
Panu Partanen
kirkkoherra
Toivakan seurakunta
