Jouluaamu 25.12.2019 - "Kristus syntyy sydämeesi"

Luuk. 2:1–20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: - Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Muistamme jouluevankeliumin pääpiirteissään ulkoa. Nuori Neitsyt Maria tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä. Hän ja kihlattunsa Joosef matkustavat Betlehemiin toteuttamaan keisarin veromääräystä. Siellä Maria synnyttää tallissa, koska majatalossa ei ole tilaa. Taivaalliset valot tulvivat maan ylitse, enkelit ilmoittavat ilosanoman. Paimenet jättävät laumansa nähdäkseen vastasyntyneen lapsen. Kaikki ylistävät Jumalaa.

Harvemmin tulee mietittyä sitä, mitä tämän jälkeen seurasi. Enkelit lopettivat laulamisen ja palasivat taivaaseen, paimenet töihinsä, Maria ja Joosef keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa, ottivat pienokaisensa ja matkustivat kotiin Nasaretiin (Matteuksella Egyptin kautta). Jouluasetelma purkautuu ja arki koittaa: seimi on jälleen tyhjä, yötaivas pimeä ja hiljainen, paimenet tarkkaavat yöllä laumaansa.

Betlehemissä tapahtui ikään kuin se sama, mitä pian meilläkin: perheet palaavat sukuloimasta, jouluruuat on syöty, koristeet ja kuuset otetaan pois. Lapset menevät kouluun ja vanhemmat töihin. Paimenten tavoin palaamme elämämme pelloille, jokapäiväisen elämän rutiiniin. Kohta jatkamme siitä mihin jäimme ennen joulua. Juhla on hyvä, mutta niin turvallinen arkikin.

Jouluevankeliumi jää ontoksi kiiltokuvaksi – johon palataan kerran vuodessa – jos se ei sivua arkeamme. Mitä kestävää siitä saisi mukaansa vaikkapa tulevan vuoden päiviin?

Joulun suurin ihme ei olekaan liikkuvissa taivaan tähdissä tai enkeljoukon ilmestymisessä, vaan siinä, että Jeesus syntyy sydämiimme. Uskossa sinä kannat joulun ihmettä.

Mystikko Angelus Silesius (ei Mestari Eckhart) on todennut, että vaikka Jeesus syntyisi tuhat kertaa Betlehemissä, sillä ei olisi mitään merkitystä, ellei hän synny sydämissämme.

Samasta puhui Roy. L. Smith: “Se, jolla ei ole joulua sydämessään, ei löydä sitä myöskään paketeista kuusen alta." Sydämestä joulu löytyy myös Vexi Salmen laulussa: ”Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus lapsi syntyy uudelleen.”

Ei Jumala itseään varten syntynyt ihmiseksi. Hän tuli Pojassaan ihmiseksi meidän ja meidän pelastuksemme tähden.

Ihmisen sydän on kuin vuotava astia. Vaikka se olisi jonain hetkenä täynnä hurskaita aikomuksia ja suuria hengellisiä kokemuksia, niin arkiset askareet ja maailman hälinä saavat ne nopeasti haalistumaan ja vuotamaan mielestämme. Tulee hetkiä, jolloin Jumala on kaukana, niin kaukana, että onko joulun ihmettä koskaan tapahtunutkaan: ”seimi on tyhjä, yötaivas pimeä ja hiljainen, ei näy eikä kuulu enkelten ylistystä.”

Kautta maailman tunnetaankin sanonta: "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla." Emme tee sitä hyvää, mitä tahdomme, vaan sitä pahaa, mitä emme tahdo. Synnittömiä pyhimyksiä ei meistä koskaan tule. Siksi Jeesuksen on synnyttävä sydämeemme yhä uudelleen. Hän, ainoastaan hän, voi henkensä ja sanansa kautta synnyttää meissä uskon. Hän voi muuttaa ja auttaa meitä.

Luulenpa, että Kristusta kiinnostaa jouluevankeliumin ulkoluentaa enemmän se, että hän saa luvan syntyä sydämiimme yhä uudelleen. Hän tarjoaa uutta alkua vuotaville astioille ja kompasteleville armonkerjäläisille. Tämä lupaus kantaa meitä arjessa. Se kantaa meitä myös Herran vuonna 2020. Rakas virsi kertoo tämän tärkeän ja lohduttavan sanoman näin: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on” (VK 547:1).

Efesolaiskirjeessä luvataan: ”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte” (3:17).

Uskon kautta joulunlapsi, ristinmies ja ylösnoussut Herra asuu meissä.  

Älä etsi Jeesuksen syntymäseimeä enää Betlehemistä. Etsi se sydämestäsi.

[Lopun kappaleissa suoraa lainausta Kaija ja Reijo Telarannan sivustolta ]