Johdantosanat - 24. sunnuntai helluntaista

Rakkaat seurakuntalaiset. 

Olemme kahden maan kansalaisia, tämän maan ja taivasten valtakunnan. Se tarkoittaa, että meitä sitoo kaksi lakia: maallinen ja jumalallinen. 

Onneksemme elämme maassa, jossa yhteiskunta pääosin toimii hyvin ja oikeudenmukaisesti. Suomen lakien perusta nousee kristillisestä arvopohjasta. On oikein noudattaa sitä.

Samalla katsomme maailmaa taivaan kansalaisen silmin. Se tarkoittaa, että voimme suhtautua kriittisesti asioihin ja puolustaa etenkin heikompien asemaa. Yhteiskunta voi vääristyä Suomessakin, herätellä pitää jatkuvasti itseä ja muita. 

Kahden maan kansalaisina satsaamme molempiin valtakuntiin. Meitä on kehotettu käyttämään lahjojamme lähimmäisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi tässä maailmassa. Toimimme oman alueemme parhaaksi unohtamatta vastuutamme kaukaisista lähimmäisistämme. Hoidamme vastuutamme maapallosta, sen tulevaisuudesta, joka on monien haasteiden edessä.

Kirkkoon saavumme aina kirkastamaan päämääräämme. Suurin panostus tulee kohdistua sieluumme: “Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.”
- -
Jumalan lapsiksi kastettuina meillä on oikeus tulla taivaallisen Isämme eteen. Saamme kiittää häntä, tuoda hänelle ilomme ja huolemme, suunnitelmamme ja yhteiset asiamme. Jumala puhuttelee meitä sanallaan ja kutsuu meitä ehtoollispöytään. Hän tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi tunnustamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:

Ei ole yhtä kristinuskon tulkintaa

Kristinuskosta ei ole olemassa oikeaa versiota. Sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Mistä tämä johtuu? Koska me kaikki tulkitsemme Raamattua ja kristillistä perinnettä omista lähtökohdistamme.

Jo opetuslasten tulkinnat erosivat, sitä enemmän myöhempien juutalais- ja pakanakristittyjen, jotka Uuden testamentin kirjoittivat. Matteuksen, Markuksen, Pietarin, Paavalin ja kumppaneiden näkemykset ovat ajoittain jännitteisiä ja niiden yhteensovittaminen vaatii taiteilua. Toinen kysymys onkin, tarvitseeko niitä edes sovittaa. Nehän juuri kertovat, että asioilla on monta puolta, tilanteesta ja katsojasta riippuen.

Kristikunnalla on ollut monia vaiheita, ajatuksia laidasta laitaan. Nykyisin todistamme melkoista tulkintojen kirjoa, joka ei osoita vähentymisen merkkejä. Emme voi tavoittaa yhtä näkemystä – sitä ei yksinkertaisesti ole.

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä, että on pöyhkeyttä ja sivistymättömyyttä väittää omistavansa totuuden. On uskomatonta, että edelleen on olemassa yksilöitä ja yhteisöjä, jotka väittävät olevansa (yksin) oikeassa. He kertovat suureen ääneen, että "Jumala sanoo näin", "Henki on näin ilmoittanut", "Tämä on totuus", ”Me sentään olemme raamatullisia”. - Ahistavaa!

Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että asioista voidaan perustellusti ajatella eri tavoin ja silti kuulua samaan kristinuskoon. Ja että näin on ollut kristinuskon alkuhämäristä alkaen. On vain tulkintoja, ei mitään muuta. Ja samassa sarjassa olemme ihmisinä uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Sinä et ole oikeassa. Sinä et omista totuutta. Sinun tulkintasi on enimmäkseen sinun ja elämänhistoriasi näkemys.

Älä kerro minulle mielipidettäsi Jumalan suulla tai uskonnottoman empiirisellä "tiedolla", ettei Jumalaa ole. Ei kiinnosta.

Kun vapaudumme oikeassa olemisen pakosta, voimme keskittyä siihen mikä edistää lähimmäisen hyvää ja tätä luomakuntaa. Molemmat tarvitsevat sinua. Rakkautta ja huolenpitoa. Siinä uskosi mitataan, ei siinä oletko oikeassa ja onko oppisi täydellistä. Itse asiassa: totuuden torven monotoninen soittaminen käy pahasti korvaan. Se ei auta ketään. Mutta aidolla vuoropuhelulla voi paljon saavuttaa.

Avartukaamme. Live and let live.