Mitä minusta on sanottu? (Osa III)

Arja Korisevan kanssa hänen joulukonserttinsa jälkeen 2017.

Koen tärkeäksi kysyä myös muilta mitä he ajattelevat minusta, työstäni ja sopivuudesta Kallion kirkkoherraksi. Julkaisen näitä kommentteja muutamissa osissa, tämä on niistä kolmas ja viimeinen.  

--
Arja Koriseva-Karmala, viihdetaitelija, Toivakan kirkkovaltuuston jäsen: 

Tapasin Panun melko pian hänen aloittaessaan Toivakan kirkkoherrana ja olin onnellinen,että seurakuntamme oli saanut hänen kaltaisensa persoonan. Hän on helposti lähestyttävä, läsnäoleva kuuntelija ja auttaja.

Hän huokuu lempeyttä ja välittämistä. Hänestä pitävät kaikenikäiset ja hänellä on hyvä ote meihin kaikkiin. Hän on suvaitsevainen ja avarakatseinen ja hänen myötään myös nuoret innostuivat enemmän seurakunnan toiminnasta ja kaikenlainen toiminta monipuolistui. 

Olen Toivakan seurakunnan kirkkovaltuutettu ja toimin seurakuntamme lapsi- ja nuorisotyön johtokunnan puheenjohtajana ja sitä kautta olen Panun kanssa tekemisissä yhä enemmän. Hänen kanssaan on hyvä tehdä yhteistyötä ja suunnitella uutta. Panu on päivittänyt seurakuntamme toimintaa kaikin tavoin, myös ja erityisesti somessa. Hän aktivoi meitä osallistumaan ja toimimaan seurakunnan eri tehtävissä. Panu on ammattitaitoinen, erinomainen puhuja ja hänen puheensa ovat värikkäitä, ymmärrettäviä ja ihmisläheisiä. Ne vangitsevat kuulijansa.

Suosittelen Panu Partasta Kallion kirkkoherran virkaan ja olen varma, että hän taidoillaan ja upealla persoonallaan olisi mitä parhain valinta. Hänellä on taitoa ja annettavaa suuremmalle yhteisölle kuin mitä Toivakka tarjoaa. Toivon hänelle kaikkea parasta. Taivaan Isän siunausta ja rakkautta.

--
Lotta Endtbacka (ent. Kujanpää), kirkkoherra Pietarsaaren suomalainen seurakunta. Kallion seurakuntaneuvostossa kaudella 1998-2002: 

”Tunnen Panun ja Kallion molemmat opiskeluajoilta lähtien. Jo silloin Panu oli innovatiivinen, sosiaalinen ja osaava teologi ja Kallio Helsingin kiinnostavimpia seurakuntia. Vuosien varrella nämä piirteet ovat kummassakin vain vahvistuneet. Panu on taitavasti argumentoiva ja lämminsydäminen keskustelija niin kasvokkain kuin sosiaalisessa mediassa, jossa vaikuttamisessa hän on pappina yksi Suomen edelläkävijöitä. Muiden mielipiteitä orjailematta ja itsensä likoon laittaen Panu uskaltaa puolustaa sorrettuja ja unohdettuja. Yksi eniten arvostamiani kollegoja kirkkoherrana ja pappina. Minulle rakas Kallio ansaitsee kirkkoherraksi jonkun, jolla on terävä huomiokyky, kyky johtaa ihmisiä, uskallus päätöksentekoon, innovatiivinen ja utelias asenne niin työntekoon kuin kaikkeen elämään hyvää huumoria unohtamatta. Panu on sellainen. Kallio on lajissaan ainutlaatuinen, sitä on myös Panu, tekisitte varmasti todella paljon hyvää toisillenne.”

--
Jonne Kuusniemi, koulutusvastaava, HKL:

”Tämä on kirjoitus ystävästäni Panu Partasesta joka on hakeutumassa elämässään uusille urille. Panu on hakeutumassa Kallion seurakunnan kirkkoherraksi. Haluan olla tukemassa Panu tehtävään koska koen, että Panu on oikea henkilö tehtävään.

Olen saanut tuntea Panu vuodesta 1996 jolloin aloitimme molemmat opinnot helsingin yliopistossa teologian laitoksella. Iloiseen ja ulospäin suuntautuneeseen Panuun oli helppo tutustua joskin samassa tutorryhmässä oleminen avitti asiaa hieman samalla. Panu oli hyvin sosiaalinen ja oli mukana opiskelijoiden tapahtumissa. Sosiaalisuuden lisäksi Panu oli tunnollinen opiskelija. Teräväpäiseen kaveriin tarttuivat luetut luvut. Panu oli myös kova pohtimaan luettuja asioita. Panu oli ryhmässä henkilö joka sai muut toimimaan jos oli toiminnan tarve ja pohtimaan jos oli pohdinna tarve. Panun kanssa oli mukava viettää opiskeluvuosia.

Elämä ohjasi meidät eri suuntiin jo opiskeluaikana. Minä lähdin joukkoliikenteen pariin ja Panu jatkoi opiskeluja. Valmistuminen ja vastaaminen papintehtävän kutsumukseen vei Panun pääkaupunki seudulta Keski-Suomeen. Panu teki papin työtä ja minä olin yhtenä rattaana pyörittämässä Helsingin raitioliikennettä. Yhteyttä olemme pitäneet viestivälineillä kuin osallistumalla teologisiin symposiumeihin.

Panu on henkilö joka elää kuin saarnaa ja saarnaa koska elää. Panun kertomukset on loistavia ja nykyaikaisia oivalluksia. Panun pohtivat ja kantaaottavat saarnat puhuvat ihmisen ja ihmisyyden puolesta. Panu tuo ajatuksensa osaavasti myös nykyaikasesti esille sosiaalisessa mediassa. Kristillinen puhe ja ajatukset ovat saavuttaneet itseni lisäksi lukuisia muita lukijoita Twitterissä ja Facebookissa.

Panu on tunnollinen Kirkon työntekijä ja toivon kovasti hänen paluutaan pääkaupunkiseudulle. Kallio tarvitsee Panun kaltaista persoonallista pappia ohjaamaan seurakuntaan ja nykyajan kristittyjä. Kallio katso mahdollisuuttasi.” 

--
Katja Koskensalo, lähetyssihteeri, Raision seurakunta:

”Panu Partanen sopisi Kallion kirkkoherraksi rohkeana erilaisten vähemmistöjen puolestapuhujana. Panu on sopiva sekoitus Raamattunsa tuntevaa hengenmiestä ja muuttuvan ajan vaatimuksiin ratkaisuja etsivää pappia, jolle jokainen ihminen on tärkeä. Hän kunnioittaa syvästi myös itsensä kanssa toista mieltä olevaa keskustelukumppania, enkä ole havainnut hänen koskaan tahallisesti loukanneen ketään, joskus kiivaiksikin äityvissä sosiaalisen median keskusteluissa.

Nykyisessä työssään Panu on perehtynyt monipuolisesti seurakunnan eri työmuotoihin, pienessä seurakunnassa kun saa välillä olla pappi, välillä lukkari ja lumilapiokin pysyy käsissä, jos kukaan muu ei kirkon portaita ehdi siivota. Eli hän tietää myös muiden seurakunnan työntekijöiden arkitöistä. Ja jos tiedoissa on aukkoja, Panu pyrkii aktiivisesti ottamaan asioista selvää.” 

--
Niina Heinonen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Toivakan seurakunnan luottamushenkilö:

”Olen tuntenut Panu Partasen siitä asti, kun hän tuli Toivakkaan kirkkoherraksi vuonna 2012. Olen omin silmin nähnyt, kuinka Toivakan seurakunnan toiminta on muuttunut aktiivisemmaksi ja monipuolisemmaksi hänen innostavan ja ennakkoluulottoman asenteensa myötä. Hänen rohkaisemanaan Toivakassa on esimerkiksi saarnavuorossa ollut välillä seurakuntalaisiakin, mikä kertoo siitä, että hän uskaltaa jakaa vastuuta ja tehtäviä.

Persoonana Partanen on helposti lähestyttävä. Hänelle on helppo puhua asioista, sillä hänestä huokuu välittäminen ja lähimmäisenrakkaus. Partasella on taito kohdata ihmiset aidosti – ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Partanen ei ole pelkästään kirkossa aktiivisesti käyvien seurakuntalaisten pappi, vaan myös (tai ehkäpä erityisesti) niiden, jotka ovat etääntyneet kirkosta. Ei siis ihme, että hän on pidetty ihminen niin nuorten kuin varttuneemmankin väen keskuudessa.

Lisäksi Partanen ottaa rohkeasti kantaa asioihin ja puolustaa väsymättä maahanmuuttajien, seksuaalivähemmistöjen ja kaikkien heikommassa asemassa olevien oikeuksia. Hän peräänkuuluttaa tasa-arvoisuutta eikä nosta itseään muiden yläpuolelle, mitä arvostan hänessä suuresti. Hänellä on kyky kirjoittaa puhuttelevia ja rohkaisevia saarnoja sekä kirjoituksia, jotka myös haastavat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Näihin vedoten Panu Partanen olisi mielestäni erinomainen valinta Kallion seurakunnan kirkkoherraksi.”

--
Tuomas Antola, Myrskylän seurakunnan kirkkoherra (1.3.2018 alkaen Korson kirkkoherra):

”Olen oppinut tuntemaan Panua kirkollisen työn johtamisen kurssin yhteydessä (KIRJO III). Olen havainnut, että Panulla on selkeä visio siitä, miten kirkollista työtä ja johtamista kirkossa tulisi kehittää. Hän on profiloitunut idearikkaana innovaattorina mutta taitaa esimerkillisesti myös henkilöstöjohtamisen.

Pienehkön seurakunnan kirkkoherran roolissa saa tutustua laaja-alaisesti kirkon työhön, mikä antaisi asiantuntevan ja vankan pohjan seurakuntatyön johtamiseen myös Kalliossa.

Panun vuorovaikutustaidot, avoin ja välitön ilmaisu sekä habitus ruokkivat luottamusta seurakuntatyössä ja siviilielämässä. Hänen sosiaalisen median huippuosaamisensa ja aktiivisuutensa rikastuttaisi entisestään seurakunnan toimintaa ja olisi arvokas kulma myös nuorten aikuisten tavoittamisessa.”

--
Juhani Happonen, peruskoulunopettaja (eläkk.) freelance-toimittaja Radio Deissä ja TV 7:ssä sekä lehdistössä. Toiminut yhteiskristillisenä julistajana/evankelistana eri kirkkokuntien tilaisuuksissa sekä ns. vapaissa herätysliikkeissä vuosikymmenten ajan: 

"Tunnen kirkkoherra Panun noin kymmenen vuoden ajalta. Olen saanut pitää hänen kanssaan kirkkotilaisuuksia mm. Vesannolla, Siilinjärvellä ja Maaningalla. Asuttuani Helsingissä ja tuntien Kallion seurakunnan erityispiirteen ja -aseman Helsingin kaupungin eräänä sekularisoituneimmista seurakunnista, ymmärrän, että Panun monilahjakkaan ja -puolisen luonteen ominaisuudet tulisivat erityisen mielekkäällä tavalla siellä hyötykäyttöön. Hän on mies, joka ymmärtää Sanan mukaisen velvoitteen Raamattua ja kirkon käsikirjoja noudattavan työskentelyn merkityksen, mutta samalla yksilöihmisen, seurakuntalaisen ja sydämen kristitynkin vajavaisuuden parhaimmissakin pyrkimyksissään Jumalan lapsena kilvoittelemisessa. Kallion seurakunnan mahdollisuus toimia kristillisen valon levittäjänä kantaväestölle vieraiden uskontojen viidakossa tarvitsee näkemykseni mukaan Panun kaltaisen määrätietoisen, riittävän itsetietoisen ja samalla yhteistyökykyisen johtajan Kallion kirkon seurakunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden keskellä."

--
Samu Repo, johtava kappalainen, Eurajoen seurakunta: 

Opiskelutoverini Panu on ihmisenä ja pappina samalla ihmisläheinen ja syvästi teologiaan perehtynyt. Tämä näkyy siinä, miten hän kohtaa ihmiset. Hän on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä Kristuksen kuvana. Panun saarnat ja puheet tuovat evankeliumin sanoman tähän päivään. Hän ei pelkää myöskään ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja laitta itseään likoon.

Panu on innostava ja uutta luova pappi. Ja oma tuntumani myös entisenä stadilaisena ja Kalliossa syntyneenä on, että Panu olisi oiva valinta Kallion kirkkoherraksi.

--
Jorma Staudinger, kapteeni evp., kirkkovaltuuston pj. 2010-2014, Mikkeli: 

Kirkkoherra Panu Partasen toiminta Toivakan kirkkoherrana on ollut vakuuttavaa, ammattimaista ja tuloksia tuottavaa, joten voin lämpimästi suositella hänen valintaansa Kallion kirkkoherraksi. 

Pian virkaan astumisensa jälkeen kävi selväksi, että hän oli asialleen omistautunut, innostava ja eteenpäin katsova persoona. Myös hänen esimies- ja johtamistaitonsa ovat sittemmin saaneet tunnustusta niin työntekijöiden, luottamushenkilöstön ja seurakuntalaistenkin taholta.

Tällaisessa luottamuksen ilmapiirissä hän pani alulle ja toteutukseen joukon uudistuksia, joiden tulokset ovat kiistattomat. Merkittävimmät edistysaskeleet uudistustyössä seurakunta saavutti uuden strategian luomisessa, jalkauttamisessa ja seurannassa. 

Jumalapalveluselämän kehittäminen ja siihen kytkeytyvät vapaaehtoistoiminta eteni alun kypsyttelyvaiheesta vähin erin käytännön toteutukseen sekä yhä jatkuvaksi prosessiksi. 

Työalojen kehittäminen eteni niin ikään. Erityisen tärkeää oli se, että Panu Partanen antoi vastuuta alaspäin paitsi työntekijöille, luottamushenkilöstölle, vapaaehtoisille avustajille ja myös riviseurakuntalaisille. 

Myös seurakuntavaalien avoin valmistelu ja tiedottaminen toivat erinomaisen tuloksen. 

Toivakan seurakunnan taloudenpito oli vuosien saatossa urautunut ns. vanhaksi kaavaksi. Myös tähän saatiin muutos Panu Partasen johdolla siirtymällä ns. raamibudjettiin. Tästä seurasi, että työntekijöille annettiin vastuuta aiempaa enemmän. Eli osaltaan rakennettiin tulo- ja menoarviota alhaalta ylöspäin. Tällä oli merkitystä työyhteisön ja luottamushenkilöstön yhteistyölle ja talousymmärrykselle. Tässä yhteydessä myös työntekijöiden tehtävänkuvaukset ajantasaistettiin ja palkat tarkistettiin. 

Panu Partanen otti tehtävässään alun alkaen avoimuuden, yhteydenpidon ja tiedottamisen vahvasti esille. Hän piti yhteyttä alueen lehtiin ja kirjotti niihin paitsi kirkollista asiaa myös seurakunnan arkea käsitteleviä kirjoituksia. 

Hän otti ennakkoluulottomasti sosiaalisen median seurakuntakuntatyön ja jumalanpalveluselämän käyttöön (mm. saarnat). Tällä onkin yhä vahva asema seurakunnassa ja hänelle henkilökohtaisesti. 

Hän osallistui laaja-alaisesti toivakkalaisten elämään ja toimintaan. Hän saavutti hyvin vuorovaikutustaitojensa ansiosta pian eri tahojen hyväksynnän ja tuen. 

Panu Partasesta tuli pian seurakuntalaisten keskuudessa ”meidän Panu”. Näin sekä aikuisväestön että erityisesti nuorten keskuudessa. Se oli seurausta esimerkillä johtamisesta, avoimuudesta ja innostuneisuudesta; itsensä likoon laittamisesta. 

Hän on kunnioitettava sielunpaimen. 

Mitä minusta on sanottu? (Osa II)

Marja Korhosen kanssa valmistautumassa juontamaan Kauneimpia Joululauluja 2017

Koen tärkeäksi kysyä myös muilta mitä he ajattelevat minusta, työstäni ja sopivuudesta Kallion kirkkoherraksi. Julkaisen näitä kommentteja muutamissa osissa, tämä on niistä toinen.

--
Marja Korhonen, opintopäällikkö, Toivakan seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja:

”Panu osaa innostaa seurakuntalaisia ottamaan vastaan erilaisia tehtäviä jumalanpalveluksissa ja seurakunnassa. Hän vetää ihmisiä mukaan suunnittelemaan jumalanpalveluksia ja on vastaanottavainen erilaisille ideoille. Hän uskaltaa antaa vastuuta. Tämä on osaltaan luonut erinomaiset puitteet myös kirkkoherran ja luottamushenkilöiden väliselle yhteistyölle seurakuntahallinnossa.

Yksi Panun hienoimmista piirteistä on hänen aito kiinnostuksensa ihmistä kohtaan. Se näkyy hänen tavassaan kohdata erilaisia, eri-ikäisiä ja -taustaisia, ihmisiä. Strategiatyössä seurakuntalaisen arvostus ja kiinnostus ihmistä kohtaan on näkynyt siinä, että hän on painottanut jumalanpalveluselämän ja seurakuntalaisen tärkeyttä. Hallinnolliset rakenteet ja päätöksentekojärjestelmä eivät ole itsetarkoitus, vaan ne ovat olemassa, jotta seurakunta voisi toimia.”

--
Kirsi Kinnunen Kääntäjä, sarjakuvaneuvos, Ranska:

”Panu Partasella on hämmästyttävä kyky herättää kiinnostus, ei vain uskoon ja ihmisyyteen liittyviin asioihin vaan - mikä minua itseäni on omakohtaisesti koskettanut erityisen suuresti - myös kirkon tehtäviin, rooliin ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Ihailen hänen pelottomuuttaan ja oikeamielisyyttään.” 

--
Pekka Puukko, perheneuvoja, Jyväskylä, Vuoden pappi 2013:

”Panu Partanen tuli minulle tutuksi jo paljon ennen kuin tapasimme. Tutut seurakuntalaiset kertoivat hyvää uudesta kirkkoherrastaan, ja samanlaisia kaikuja kuulin työntekijöiden puheenvuoroissa. Tutustuttuani Panuun kuulemani palaute oli helppo ymmärtää - Panusta välittyy vilpittömyys, aito kiinnostus ihmisten asioihin ja kyky nähdä arjen teologiaa. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä Panu tavoittaa monia, jotka eivät sunnuntaina tule kirkkoon, näille ihmisille Panu puhuu koskettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Ajattelen että Panu onkin omimmillaan siellä, missä ihmiset kyselevät omaa paikkaansa seurakunnassa. Tällaisia ihmisiä kirkko tarvitsee.”

--
Hannu Luostarinen,  aluepäällikkö, eläkeläinen, Siilinjärvi:

”Elettiin vuoden 2007 alkua Maaningan seurakunnassa ja seurakuntapastorin paikka oli auki. Neuvoston kokoukseen oli tulossa itsensä esittelemään nuori kirkkoherran sijaisena toiminut pappi Panu Partanen Vesannolta. Panun luonteva, sympaattinen, asiallisen lämmin sisääntulo ei varmasti jättänyt ketään meitä silloisen neuvoston jäseniä kylmäksi. Tämän lyhyen, mutta tärkeän hetken aikana Panu pystyi antamaan meille täydellisen kuvan ja vision tavastaan tehdä ja kehittää työtä sekä toimintaa seurakunnassa.

Panu aloitti sitten työt 1.3.2007 ja toimi Maaningalla seurakuntapastorina ja khran lomien sijaisena 31.1.2012 saakka. Tämän lähes viiden vuoden ajan Panun työtä, työtapoja ja toimintaa läheltä seuranneena neuvoston ja valtuuston jäsenenä sekä aktiivisena toimijana ja seurakunnan tilaisuuksissa mukana olleena, voin todeta seuraavaa:

- Panu sai Maaningalla seurakuntalaiset liikkeelle.
- Sunnuntain jumalanpalvelusten kävijämäärät tuplaantuivat ja sama oli huomattavissa kaikissa seurakunnan tilaisuuksissa.
- Hän teki työtä sydämellä ja tapa millä hän kohtasi lähimmäisiään oli lämmin ja vertaansa vailla.
- Hänellä oli taito kuunnella ja elää ihmisten arjessa, suruissa, mutta myös iloissa täysillä mukana.
- Hän halusi seurakuntalaiset toimintaan ja suunnitteluun mukaan.
- Hän halusi kehittää seurakunnan toimintaa ja kehittää myös omaa ammattitaitoaan.

Oma näkemykseni Panu Partasesta on, että hän on erittäin ammattitaitoinen ja lahjakas työssään sekä ihmissuhdetaidoissaan.”

--
Sinikka Jäntti, työtoveri, kunnanhallituksen jäsen, Toivakka: 

Toiset häviää, toiset voittaa! Toivakka menettää paljon. Mistä Sinun saappaisiin saadaan jatkaja? Kuka ottaa huomioon sillä lämmöllä, ikäihmiset, nuoret, lapset, kehitysvammaiset ja työkaverit kuin sinä Panu? Työkavereina ollaan oltu melkein 6 vuotta, eikä aika ole tullut pitkäksi. Sinun tapasi tehdä töitä on kadehdittava, siksi toivoin, että Kallio voittaa. Nuori mies voi jakaa ideoitaan isommassa seurakunnassa. Hommaa on ollut, emäntä on saanut mennä aika kyytiä. Kunnanhallituksessa istuessani, sinun kanssa työskentelyä kehutaan kovin. Ole ylpeä itsestäsi, niin minäkin olen ylpeä sinusta.

--
Miska Hietala, diakoni, Jyväskylä, entinen työtoveri:

Miksi sopisit Kallion kirkkoherraksi ?

- Et käännä ihmiselle selkääsi, vaikka joku Raamattuun vedoten sitä vaatisikin.
- Ymmärrät kärsimystä. Olet elänyt sitä. Tunnet epätoivon käsitteenä ja tunteena.
- Haastat ihmistä kasvamaan uskossa.
- Pyrit tekemään seurakunnasta taas paikan minkä ovat ihmiset rakentaneet ja missä ihmisiä tarvitaan.

--
Laura Leverin, seurakuntapastori, Rekolan seurakunta: 

”Panu on loistava saarnaaja, koskettava puhuja ja aktiivinen bloggaaja. Panu omaa vahvan teologisen osaamisen eikä pelkää laittaa itseänsä likoon. Hänellä on pitkä kokemus seurakunnan johtamisesta ja monenlaisten tapahtumien organisoimisesta. Panu on yhteisöllisyyden rakentaja joka tahtoo kuulla seurakuntaisia ja tarjoaa heille mahdollisuuksia tehdä omannäköisestä seurakunnasta totta. Hän on todella ammattitaitoinen ja ymmärtää monenkirjavaa elämää.” 

--
Aarne Blom, hallintosihteeri, Kuopion ev.lut. Seurakuntayhtymä, Maaninka:

”Opin tuntemaan Panu Partasen, kun työskentelimme useamman vuoden ajan Maaningan seurakunnan palveluksessa - Panu seurakuntapastorina, minä talouspäällikkönä. Panu arvosti meitä työtovereita ja työtä, jota teimme tässä työyhteisössä.  Häntä oli helppo lähestyä, ja hän auttoi mielellään, jos tarvitsimme apua. Panu oli ahkera ja täsmällinen ja aina valmis lähtemään monipuolisiin tehtäviin, joita seurakunnassamme oli runsaasti. Hallinnolliset tehtävätkään eivät olleet hänelle vieraita. Käsitykseni mukaan Panu nautti seurakuntalaisten luottamusta, ja vielä nykyäänkin monet heistä muistelevat Panua ja kyselevät olenko nähnyt häntä.”

--
Jaakko Plathan, yleisesikuntaupseeri, Helsinki:

”Kannatan Panu Partasta Kallion kirkkoherraksi. Menestyminen vaativassa tehtävässä vaatii ahkeruutta, ammattitaitoa ja asennetta. Tunnen Panun vuosien ajalta ja on ollut ilo seurata hänen esimerkillistä toimintaansa pappina. Laaja-alainen teologinen sivistys yhdistettynä poikamaiseen uskoon ja tahtoon muuttaa asioita paremmaksi on yhdistelmä, joka on selvästi tehnyt vaikutuksen eri-ikäisiin ihmisiin yli seurakuntarajojen. Olenkin vakuuttunut, että juuri Kallion kaltaisessa seurakunnassa Panun sitoutuneisuus työhönsä, ihmislähtöinen arvopohja ja kyky kohdata jokainen lähimmäinen aidolla tavalla olisi hyvinkin paikallaan.” 

Mitä minusta on sanottu? (Osa I)

Seppo Ojalan kanssa kirkkoherrojen risteilyllä 2017.

Koen tärkeäksi kysyä myös muilta mitä he ajattelevat minusta, työstäni ja sopivuudesta Kallion kirkkoherraksi. Julkaisen näitä kommentteja muutamissa osissa, tämä on niistä ensimmäinen.   

--
Seppo Ojala, Petäjäveden kirkkoherra:

"Olen tuntenut Panu Partasen jo vuosien ajan, mm. mentorina, kun hän asettui Toivakan kirkkoherraksi. Panu on sydämellinen, keskusteleva ja yhteistyökykyinen pappi. Hän tekee työtä rukoillen, sitoutuneesti ja aidosti kristillistä uskoa tunnustaen. Hänessä on luovuutta, rohkeutta kokeilla uutta ja vahvuutta kutsua seurakunnan toimintaan yhtä lailla nuoria kuin työikäisiä ja vanhempaakin väkeä. Panulla on loistavat some-taidot ja hän on nostanut pienen Toivakan seurakunnan taitavasti median näyttämölle. Panu on positiivinen, empaattinen ja elämänmyönteinen.

Kallion seurakunta saa Panusta modernisti ja nuorekkaasti työskentelevän kirkkoherran, jolla on kykyä kohdata yhtä lailla työyhteisö kuin seurakuntalaisetkin. Juuri seurakuntalaiset ovat Toivakassa aktiivisesti mukana, koska Panulla on hieno kutsumisen armolahja. Panulla on myös syvällinen teologinen näkemys seurakunnasta, kirkon opista ja Raamatusta. Voin siis suositella sydämestäni Panu Partasta Kallion kirkkoherraksi."

--
Toivakan kunnanjohtaja, Pirkko-Liisa Vesterinen:

"Kirkkoherra Panu Partanen on varsinainen hengenluoja Toivakassa. Panu on osallistuva ja näkyvä henkilö kuntakuvassa. Hän on avoin, helposti lähestyttävä, lämmin ja sydämellinen jokaista ihmistä kohtaan. Hän on rohkea heikompien puolustaja ja eriarvoisuuden poistaja. Hän on innostava ja luova innovaattori keksien uusia tapoja saavuttaa ihmiset seurakunnan yhteyteen. Panu on loistava, iloinen, sopivan harras, uskaltava ja rakastettava ihminen."

--
Martti Herman Pisto, eversti evp, yrittäjä, Toivakka:

"Mielestäni pappi on ihmisten palvelija. Pappi on ihminen, jota on helppo lähestyä. Pappi on ihminen, johon voi luottaa. Pappi herättää positiivisia ajatuksia ja toivon näköaloja tulevaisuuteen. Pappi on lohduttaja ja rinnalla kulkija. Olen kokenut, että Panu Partanen on tällainen pappi ja kirkkoherra. Panun positiivinen, ihmisiä erottelematon tyyli osoittaa myös sydämen sivistystä, joka ilmenee suvaitsevaisuutena eri uskonnollisia suuntauksia ja vähemmistöjä kohtaan. Panun saarnoissa teroittuu sanoma armollisesta Jumalasta, mutta samalla myös rakentavasti asetettuja tienviittoja hyvään elämään. Aktiivinen verkottuminen ja median käyttötaidot ovat lisänneet ja laajentaneet tietoisuutta Panun ajatuksista elämästä ja samalla olleet lämpimiä kutsuja seurakunnan tilaisuuksiin ja yhteyteen. Olisi harmittavaa ja jopa surullista menettää Panu johonkin muuhun seurakuntaan, mutta ymmärrän, että Toivakka ei liene hänen viimeinen palveluspaikkansa. Onnittelen häntä, joka saa uuden ystävän ja rinnalla kulkijan Panusta."

--
Mimosa Mäkinen, Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra:

"Panu Partanen on nykypäivän mahdollisuuksiin ja haasteisiin päivitetty kirkkoherra, jonka työotteessa yhdistyvät syvällisesti fundeerattu teologia, aito kiinnostus ihmisten kohtaamiseen, sosiaalinen lahjakkuus ja sydämen sivistys.

Panun sanomisilla on painoarvoa ja vaikuttavuutta niin saarnatuolissa, ravintolan pöydässä kuin mediassakin. Hänen somepersoonansa ei ole vain taidokkaasti luotu brändi, vaan hän laittaa itsensä aidosti likoon viedäkseen kirkon työtä ja sanomaa eteenpäin. 

Toivakan seurakunnan johtaminen on hionut Panusta moniosaajan ja -ottelijan, joka on kehittänyt osaamistaan viestinnän, strategisen suunnittelun, hallinnollisen johtamisen, sekä henkilöstön ja vapaaehtoisten sparraamisen suhteen.

Kallion seurakunnan mielenkiintoisessa ja haastavassa toimintaympäristössä olisi tilausta juuri Panun kaltaiselle ennakkoluulottomalle, rohkealle ja monipuoliselle visionäärille, jolla on kuitenkin jalat tiukasti maassa ja työrukkaset kädessä!"

--
Hannes Asikainen, kanttori, Jyväskylä, työtoveri vuosien 2012-2017 aikana:

"Panu etsii uusia tapoja tavoittaa kirkosta vieraantuneita seurakuntalaisia. Toivakassa esimerkkeinä tästä olivat bändien toteuttamat iltakirkot ja Virsiä ja viiniä -ilta. Panua on helppoa lähestyä, hän seuraa aikaansa ja puhuu päivän polttavista kysymyksistä."

--
Juha Parkkinen, yliopistonopettaja, Jyväskylä, Panun ystävä:

"Panu Partasen vahvuudet sopivat hienosti kirkkoherran tehtävään. Hän on erinomainen ihmisten johtaja ja rohkaisija, taitava kuuntelija ja keskustelija, omaa vahvan teologian ja laajan sivistyksen, hallitsee lait ja hallinnon, on nopea oppimaan ja ennen kaikkea kykenee palvelemaan kaiken ikäisiä, erityisesti kaikista heikoimpia.

Hän on edellisessä ja nykyisessä kirkkoherran tehtävässään osoittanut vahvaa seurakunnan johtamisen ja kehittämisen taitoa. Hän on yhdessä seurakuntalaisten kanssa luonut uusia tapoja seurakuntatyön vahvistamiseen, saanut aikaan uutta yhteisöllisyyttä seurakunnan sisällä ja rakentanut kontakteja kunnan eri toimijoihin. Panu Partasen kirkkoherran työtä on leimannut innostus erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja taito luoda uusia palvelun ja lähimmäisen rakkauden osoittamisen tapoja. Hyvänä kirjoittana hänen rakentavia kannanottojaan on voitu lukea esimerkiksi Helsingin Sanomista ja Keskisuomalaisesta. Sosiaalinen media on hänelle tuttua ja helppoa."

--
Irina Noramies, taidemaalari, suunnittelija, Jyväskylä:

"Kutsuimme Toivakan seurakunnan kirkkoherra Panu Partasen yhdeksi avainpuhujaksi 7.10.2017 pidettyyn Human Art & Forum Jyväskylä tapahtumakokonaisuuteen yhdessä kolmen muun tieteenalan huippupuhujan kanssa. Tilaisuus pidettiin kaupungintalon valtuustosalissa.Valitsimme hänet, koska hän on tunnettu Keski-Suomessa oman alansa syvällisenä tuntijana, rohkeana ja aktiivisena osallistujana. Arvostamme hänen puhujalahjojaan, avoimmuuttaan, huumoriaan, jolla hän tempaa kuulijat  mukaansa. Hänen puheesa on kuultavana netissä. Panu Partasen soisi pääsevän vaikuttamaan isommilla areenoilla ja Kallion seurakunta tuntuisi juuri sopivalta paikalta hänelle, koska se on tullut tunnetuksi rokheasta ja uudistavasta asenteestaan."

--
K-Perälän edellinen ruokakauppias, Toivakka /Jyväskylä:

"Panu Partasen ansiosta yrityksemme yhteistyö Toivakan ev.lut. seurakunnan kanssa on noussut uudelle tasolle. Yrittäjähenkisen Panun kanssa on ollut ilo suunnitella ja toteuttaa kuntalaisille uudenlaisia, yhteen kokoavia tapahtumia. Panu Partasen rohkaisemana koko kunnassamme uskalletaan nyt tehdä asioita rohkeammin, ennakkoluulottomammin ja isommin kuin aiemmin."

--
Kaarina Valoaalto, kirjailija ja runoilija, Toivakka:

"Panu Partanen on kaikissa toimissaan pappina ja ihmisenä puolustanut rohkeasti ja avoimesti - osin supervanhoillisessa seurakunnassa -  vähemmistöjen oikeuksia. Ja työskennellyt seurakunnan toimissa itseään ja hermojaan säästämättä mm. vastaanottamalla vihapuhetta. Kuten myös jakamatonta kiitosta. Panu Partanen on hyvä esimerkki papista, joka seisoo omien arvojensa ja näkemystensä takana. Muun muassa käyttämällä virkamatkoillaan polkupyörää. Panu Partasella on ollut erittäin haastava työkenttä Toivakassa, jossa meitä ihmisiä on moneksi, sielullisesti ummikkoja ja oikeassa olon maistereita ja kaikkitietävyyden professoreita. Panu Partanen on pidetty pappi samalla kun hän on jakanut mielipiteitä vähemmistöjen puolesta puhujana. Siitä suuret kiitokset. Hän on seurakuntatyössään myös tehnyt omaa savottaansa ns. yksinkertaisten ja puhdassydämisten joukossa."

--
Ulla Palola, diakoni, pastori, entinen työtoveri, Jyväskylä:

"Toivon sydämestäni sinulle menestystä Kallion kirkkoherranvaalissa! Sinun lahjasi tulisivat oikeaan käyttöön isossa seurakunnassa, jossa hyvillä ideoilla olisi myös realistinen mahdollisuus toteutua. Kallion kaduille tarvitaan ihminen, joka on valmis kohtaamaan ihmiset ja heidän elämänsä kaikessa rosoisuudessaan. Minulle olit erinomainen esimies: Annoit vastuuta ja mahdollisuuden toimia itsenäisesti, mutta olit valmis tukemaan ja keskustelemaan tarvittaessa. Arvostin sitä, että huoneesi ovi oli auki ja sinne saattoi kävellä asiansa kanssa helposti. Kiitos, että asetuit tuekseni vaikeissa tilanteissa! Erityisesti ihailen sitä, että olet valmis ajamaan heikossa asemassa olevien tai syrjittyjen asiaa, oli kyseessä mikä tahansa vähemmistö tai vaikka vain yksi kärsivä ihminen. Huomaat jokaisen ihmisen ja jutustelet luontevasti kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kristus on mukana elämässäsi ja puheissasi."

--
Sari Solismaa, kriisityöntekijä, Jyväskylä:

"Kiitos Panu saarnastasi tänään. Sinulla on lahja puhua niin, että kohtaat ja puet asian sanoiksi niin, että se on helppo kuulla ja se koskettaa. Täytyy yrittää retkeillä Toivakkaan useamminkin."

Kohtaamiset luovat elämää

Minulle ihmisenä ja pappina olemisen ydintä on lähimmäisen kohtaaminen. Kristus on erityisellä tavalla läsnä kuin kaksi tai kolme on koolla (Matt. 18:20).

Toiminpa missä roolissa tahansa, tämän periaatteen kannan mukanani. Haluan olla helposti lähestyttävä. Uskon, että se on yhtä arvokasta niin Toivakassa, Helsingin Kalliossa kuin ihan kaikkialla.  

--  

Kävin joulupäivänä vierailemassa Toivakan palvelutalolla Risto-ystäväni luona. Ja meitä poikiahan aina naurattaa!

Käyn Riston luona säännöllisesti, koska se tekee hyvää ja luo merkitystä elämään - saamme tapaamisesta paljon. On mahdottoman hyvä tunne, kun on odotettu ja tervetullut vieras.

Joulukuun 27. päivä on omistettu apostoli Johannekselle, neljännen evankeliumin kirjoittajalle. Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä. 

Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan.

Käydään toistemme luona. Rakastetaan. Pidetään toistemme puolia: ”Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu -- häntä auttamassa ei ole ketään... Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti” (Saarnaaja 4).

Hyvää kolmatta joulupäivää - Jumala on rakkaus. Jakakaamme hänen hyvyyttään!

Johdantosanat jouluaatto / 4. adventti

Päivän Psalmissa sanotaan: ”Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani” (Ps. 42:6).

Neljäs adventtikynttilä palaa – Herra on lähellä. Kristinusko perustuu odotukseen. Saamme odottaa, että vielä parempaa on edessäpäin - näin on luvattu. Toivomme on Jumalassa, joka rakastaa ihmistä. Pientä ja vajavaista ihmistä. Katsomme Jumalaan, jossa näkyy armo ja anteeksianto, rakkaus ja ikuinen elämä.

Arkihuolesi kaikki heitä. Elämässämme on paljon murhetta ja taakkaa, omasta ja toisten puolesta. Kuluneena vuotena toisilla sitä on ollut enemmän, toisilla vähemmän – mutta kaikki tunnemme sen. Vaikeina aikoina kannattaa ylistää Herraa, silloin murheet mielessä pienevät ja Jumala kasvaa niitä suuremmaksi. Ihminen pieni, Jumala suuri. Kenenkään ei tule kantaa itseään suurempia taakkoja.    

”Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”

Erityisesti jouluna on aika kiittää Jumalaa. Antakaamme murheiden pienentyä, ilon kasvaa. Levottomuuden kadota, rauhan saapua. Kylmyyden kaikota, rakkauden laajentua. Jeesuksen tärkein syntymä ei tapahtunut 2000 vuotta sitten Betlehemissä, vaan se tapahtuu nyt, kun hän syntyy sydämeesi. Uskossa omistettu Kristus. Paras joululahja. Joulun lupaus lahjoitetaan Sinullekin: Daavidin kaupungissa on syntynyt sinun Vapahtajasi. 

Rukoilkaamme joulurauhaa sydämiimme näin: 

Saarna jouluaattona / 4. adventtina 24.12.2017

Matt. 1:18-24 
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

”Olen keskeneräinen.” 

Minulta löytyy kotoa tällainen t-paita, jossa lukee: ”Olen keskeneräinen.”

Pidin sitä eilen päälläni kun kirjoitin saarnaani. Paidan tarkoituksena ei ollut muistuttaa minua minua huushollin keskeneräisyydestä joulun alla: pesemättömistä keittiön kaapeista tai olemattomista joulukukista. Laitoin sen päälleni muistukkeeksi ja lohdutukseksi: olen ihmisenä keskeneräinen. Elämäni on keskeneräinen. 

Kulunut vuosi on ollut henkilökohtaisesti raskas. Ei yhdestä tietystä syystä, kokonaisuutena. Helpottavaa on ollut, että sen ovat huomanneet muutkin. Oli pysäyttävää kun yksi seurakuntalainen sanoi suoraan: ”Panu, sinun elämästäsi on kadonnut ilo.” Ja toinen: ”Olet Panu jotenkin hävinnyt meidän keskeltä, sen olen huomannut.”   

Niin. Ihmisiä me kaikki. Olen ajatellut, että jos me papit uskallamme näyttää heikkoutta ja sanoa, ettei kaikki ole hyvin, ehkä muutkin. Tässä maailmassa, jossa onnellista elämää pitää usein jopa näytellä, on vapauttavaa olla oma itsensä vaikka ei ole paras mieli päällä. Aitous on iso arvo. 

”Olen keskeneräinen.”

Teillä, hyvät ystävät, saattaa olla samoja kokemuksia kanssani. Joulu on saapunut, se on saapunut tismalleen sellaiseen elämään, joka meillä nyt on. Kaikissa perheissä asiat eivät ole hyvin. On sisäisiä riitoja, vanhempien suhteen kylmentymistä, lapsia jotka ovat huolissaan tulevasta, murhetta kantavia isovanhempia. Osa etsii työtä, toiset uutta ihmissuhdetta, toiset kipuilevat hyväksytyksi tulemisen kanssa, sen kanssa että kelpaanko minä. Jos emme kanna huolta itsestämme, lähipiiristä nousee pelkoa ja hätää. On sairautta, kuolemaa, elämän luisumista väärille urille, epäonnistumista, toivottomuutta ja epätietoisuutta. Elämä on. 

”Olen keskeneräinen.”

Näin Maria ja Joosefkin olisivat todenneet. Kihlaus oli päällä, lapsi tulossa, paljon hyviä asioita. Samalla tapahtunut herätti tuskaa ja eripuraa pariskunnan välillä: Joosef oli vakuuttunut Marian uskottomuudesta – eiväthän he olleet vielä edes yhdessä ja kihlattu oli jo raskaana. Matteus kertoo, että tästä syystä Joosef aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa ja erota Mariasta.

Marian yllättävä raskaus johti Joosefin kriisiin ja kaiken epäilyyn – Marialla täytyi olla toinen mies! Voi vain kuvitella myllerrystä hänen päässään. Samalla Maria sai kuulla nämä syytökset, kärsiä kipua niistä ja olla muutenkin kaikesta hämmentynyt. Vaikea tilanne. 

Hieman depressiivisestä alusta huolimatta, minulla on meille hyviä uutisia! Sillä kaikki tämä, vaikeus joka meillä on ja jota pyhä perhe koki, on meille suureksi lohduksi. Jeesus, Jumalan Poika, syntyi keskelle keskeneräisyyttä. Elämään, joka on aivan kuin meidän elämää kaikessa hyvyydessään ja ongelmallisuudessaan. Ei ainoastaan majatalon talli ollut sekaisin, vaan Marian ja Joosefin ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jumala tuli ihmiseksi tavalliseen elämään. Sen kokivat oikeat ihmiset. Siksi Jeesuksen syntymä koskettaa joka vuosi: se ei kerro paklattua kiiltokuvamaailmaa vaan se kertoo todellisesta elämästä. Minusta, sinusta ja meistä. Maria, Joosef ja pieni Jeesus-lapsi elivät suurien haasteiden keskellä. Jumala ei valinnut satuhahmon prinsessaa jumaläidiksi, vaan köyhän, aatelittoman maalaistytön. Hänen puolisokseen ei määräytynyt poliittisesti vaikutusvaltaista tai rikasta miestä, vaan Joosef, jolla oli paljon epäilyksiä ja kysymyksiä, ja joka osasi toimia oikein vasta kun enkeli unessa häntä ohjasi. 

Jeesuksen syntymästä on meille vain vähän iloa, jos emme koe sitä omakohtaisesti. Hieno historian kertomus, mutta ei muuta, jos se ei liity meidän elämään. Tärkeintä on ymmärtää, että Jeesus syntyy tänäänkin. Hän syntyy sinun sydämeesi, juuri siihen elämään ja keskeneräisyyteen joka sinua ympäröi. Hän on keskellä ajatuksiasi ja kokemuksiasi: mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Betlehemin tallia ei siivottu ja se kelpasi Jumalan Pojalle. Yhtä lailla sinun sydämesi on sen arvoinen, että Jeesus siellä asustaa. Sinun ei tarvitse näytellä ketään muuta kuin olet. 

”- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. 

Omat kokemukseni ovat johtaneet siihen, että tärkein elämässä on siivilöitynyt esiin. Olen löytänyt sen tästä Matteuksen jouluevankeliumista. Se on: Jumala on meidän kanssamme.

Elämässämme tapahtuu paljon asioita ja niistä monet ovat sellaisia, joihin emme voi edes välittömästi vaikuttaa. Onnea saa tavoitella, ja kuuluukin, mutta sitäkään ei ole kestotilauksena luvattu. Mutta se on luvattu, että Jumala on kanssamme. Tällä lupauksella jaksamme myös läpi vaikeat ajat ja ilonhetketkin tuntuvat suuremmilta kun taivaatkin ne todistaa. Rakkain rukoukseni on nykyisin: Jumala, ole kanssani. Ja anna minun – edes ajoittain – tuntea läsnäolosi voima. 

Jeesus syntyy, Jumala on keskellämme. Nämä ovat totta. Meidän ei tarvitse näitä ansaita, vaan ne annetaan lahjana. Ne ovat lahja silloinkin, vaikka ei siltä tuntuisikaan. Ihmisinä meidät on kutsuttu pelkästään vastaanottamaan Herran hyvyyttä. Yksinkertaista mutta niin vaikeaa.

Pidetään kiinni unelmista. Joosef sai unessa enkelnäyn ja osasi toimia oikein, vaikka lain kirjain ohjasi häntä toisaalle. Hän uskoi myös Marian unelmiin. 

Ei tallota toistemme unelmia. Uskotaan niihin ja omiin. Jumala toimii niiden ja ihmissuhteittemme kautta. Meitä keskeneräisiä johdatetaan. 

Tartu unelmiisi. Tartu joulun unelmaan. Ja silloin itse Jumala ilmestyy sinulle.
--

Saarna myös videotaltiointina tästä. 

Lahja Jeesukselle - kirjoitus Toivakan Jouluun 2017

Olen kuullut, että eräässä perheessä on tapana tehdä jouluna täytekakku, laittaa siihen kynttilä ja laulaa ”paljon onnea vaan!”  

Ai, miksikö? Perhe tekee sen Jeesuksen kunniaksi – joulu kun on Jeesuksen syntymäpäivä. Hän on päivänsankari. Jos kerran näin juhlimme toistemme synttäreitä, emmekö myös Jeesuksen? Täytekakku ja onnittelulaulu, ei siis mikään tyhjä jouluperinne!     

Syntymäpäivänä saamme lahjoja. Joulunakin huomio kiinnittyy joskus liiaksi siihen, mitä kukin saa tai antaa lahjaksi. Mutta kysyykö kukaan, mitä päivänsankari haluaa? Minkä lahjan annamme Jeesukselle? 

Yhdessä Raamatun vanhimmista kirjoista, profeetta Miikan kirjassa sanotaan: ”Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy?” (6:6-7).

Ihminen on jo varhain miettinyt, mitä hän voisi Jumalalle antaa. Mikä olisi hänelle tarpeeksi suurta? 

Miikan kirjan vastaus tulee heti seuraavassa jakeessa: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (6:8).

Jeesus, Jumalan Poika, odottaa meiltä joululahjaa. Se ei ole tavaraa vaan tätä: toimi oikein, rakasta ja vaella nöyrästi. Tässä hengellinen uhrilahjamme. Uhraamme aikaa ja vaivaa sekä kohtaamme hyvyydellä kaikki ihmiset ja koko luomakunnan. Siinä päivänsankarin selkeä toivomus.  

Jotta osaisimme tämän antaa, lahjan joka kutsuu meitä anteeksiantamukseen, armollisuuteen ja rakkauteen, tarvitsemme ensiksi lahjan Jumalalta. Evankeliumi on lahja, joka korvin kuullaan ”vaella valvoen ja Jumalaasi kuunnellen”, otetaan sydämessä vastaan sekä jaetaan sanoissa ja teoissa. Joulun päivänsankarista säteilee Isän Jumalan rakkaus. Vasta rakastettu osaa rakastaa. Lahjaksi saanut, lahjaksi antaa. Tänäkin jouluna saat kuulla ilosanoman, joka sinulle, ihmiselle, on kirkkaasti ilmoitettu:     

”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1 Joh 4:9-11).

Toivakkalaisille, täällä jouluaan viettäville, Toivakan Joulun lukijoille ja tasapuolisesti aivan kaikille: Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!    

Neljä vahvuuttani

Nostan esille neljä vahvuuttani, erityisesti ajatellen Kallion kirkkoherran virkaa: 

VUOROVAIKUTUSTAIDOT.
Kaikki lähtee kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta. Ihmiset ovat keskiössä. Johtajan tärkein edellytys ja ominaisuus. Tärkein syy sille, miksi tahdon toimia pappina ja kirkkoherrana. 

JOHTAMISKOKEMUS.
Hankittu pienessä ja haastavassa seurakunnassa. Näyttöä siitä, että tehtävässä on onnistuttu. Olen ketterä reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin. Johtamisotteeni on luova, moderni ja uudistava. En myöskään unohda empatiakykyä, ymmärrän ihmistä. Oikeanlaisesta jämäkkyydestä olen saanut kiitosta.      

VIESTINTÄTAIDOT.
Monipuoliset viestintätaidot kattaen puhetilanteet, kirjoittamisen ja myös sosiaalisen median. Tehokas ja nopea. Visuaalinen hahmottamiskyky hyvä. Panostan viestin sisältöön ja selkeyteen.    

TOIMELIAS INNOSTAJA.
Ryhdyn viivyttelemättä tehtäviin, olen aikaansaava. Järjestän mielelläni YHDESSÄ toisten kanssa seurakunnan tapahtumia ja niistä minulla on vankka kokemus. Edistän seurakuntalaisten toiveita, otan ne tosissaan, samoin työntekijöiden ja luottamushenkilöstön. Kutsun mukaan, annan vastuuta, innostan. Vien asioita hallinnossa ripeästi eteenpäin.

Hakemus jätetty

Kallion seurakunnan kirkkoherran viranhakuilmoitus täältä. 

Viran hakukriteereiksi on nostettu:

• vahva teologinen osaaminen
• monipuoliset johtamistaidot muuttuvassa toimintaympäristössä
• näyttöä vapaaehtoisten johtamisesta ja innostamisesta
• näyttöä verkostoitumisesta ja halua luoda yhteyksiä laajasti myös uusiin suuntiin
• halua ja taitoa puolustaa haavoittuvassa asemassa olevia sekä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa
• monipuolisia viestintätaitoja ja valmiutta toimia yksinä seurakunnan kasvoina ulospäin

Perustelen näiden hakukriteerien valossa, miksi olen virkaan sopiva.

HAKUKRITEERI – Vahva teologinen osaaminen, taitoa ja halua puolustaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä sekä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Opiskeluaikana kiinnostuin syvästi teologiasta. Opinnoissani pärjäsin hyvin, dosentti Matti Myllykoski kirjoitti graduani arvioidessaan: ”Panu Partasen tutkielma luo erinomaisen pohjan innovatiiviselle väitöskirjatyölle.” Vaikka jatko-opinnot eivät ole vielä toteutuneet, kiinnostus niihin on edelleen olemassa.

Olen vahva raamattuteologiassa. Raamatun monipuolinen ymmärtäminen on antanut eväitä niihin keskusteluihin, jotka jakavat kirkossakin mielipiteitä. Näihin liittyen olen kirjoittanut lukuisia julkaisuja sanomalehdissä ja somessa sekä blogissani (kirkonherra.com), jossa olen myös julkaissut saarnojani. Tästä olen saanut hyvää palautetta. Kirjoituksieni juurevuutta, aitoutta ja liittymistä arkielämään on kiitelty.

Teologinen vahvuuteni piilee kyvyssäni sanoittaa kristillistä uskoa tässä ajassa. Reagoin nopeasti ja ilmaisen itseäni taitavasti. Somessa nämä taidot korostuvat: kannanottojani seurataan. Kirjoituksillani on vaikuttavuutta. Saarna- ja opetustaitoani arvostetaan.

Puheissani ja kirjoituksissani otan rohkeasti kantaa seksuaalivähemmistöjen, maahanmuuttajien, vammaisten, huono-osaisten, työttömien, asunnottomien, sairaiden, kärsivien – kaikkien heikoimmassa asemassa olevien – puolesta. Tämä on myös tarkoittanut, että olen uskaltanut sanoa sellaistakin, mistä kaikki eivät pidä. En hyväksy syrjintää enkä häirintää missään muodossa. Tasa-arvon vahvistaminen kirkossa ja yhteiskunnassa on tärkeää.

Kallion seurakunnassa jatkaisin teologian nivomista omaan ja seurakunnan todellisuuteen. Koska Kalliossa alle puolet kuuluu kirkkoon, ja kirkkoon kuuluvistakin osa on siitä etääntynyt, tarvetta on tavoittavalle teologialle. Lukuisat ihmiset ovat kiittäneet minua siitä, että tavoitan heidätkin, jotka eivät yleensä seuraa kirkollista elämää. Kallion kaduille tarvitaan heitä, jotka ovat valmiita kohtaamaan ihmiset ja heidän elämänsä kaikessa kirjavuudessaan ja rosoisuudessaan. Kirkkoherrana elän ihmisten keskellä.

HAKUKRITEERI – Monipuoliset johtamistaidot muuttuvassa toimintaympäristössä.

Pienen seurakunnan kirkkoherrana olen hankkinut laaja-alaisen kokemuksen johtamisesta. Hahmotan hyvin seurakuntahallinnon kokonaisuuden ja sen yksityiskohdat. Henkilöstö- ja taloushallinto liittyy kiinteästi seurakunnan toimintaan. Strategiaprosessit ovat havainnollistaneet, että seurakunnan vision ja toiminnallisten painopisteiden tulee olla kunnossa, jotta johtaminen on tuloksellista.

Tunnen haasteellisen ja muuttuvan toimintaympäristön. Toivakan seurakunnan talous on ollut  kireä. Tämä on tarkoittanut työntekijöiden lomautuksia ja osa-aikaistuksia. Seurakunnassa on vain kaksi kokoaikaista työntekijää: kirkkoherra ja seurakuntamestari. Toimiminen tällaisessa todellisuudessa on antanut minulle kokemuksen siitä, että haasteet voidaan kääntää voimavaraksi ja uudeksi aluksi.Toivakan kirkkovaltuuston valtuustokauden 2011–2014 puheenjohtaja Jorma Staudinger analysoi johtamistani näin: ”Panu Partasen esimies- ja johtamistaidot ovat saaneet tunnustusta niin työntekijöiden ja luottamushenkilöstön kuin seurakuntalaistenkin taholta. Tällaisessa luottamuksen ilmapiirissä hän pani alulle ja toteutukseen joukon uudistuksia, joiden tulokset ovat kiistattomat. Merkittävimmät edistysaskeleet uudistustyössä saavutettiin uuden strategian luomisessa, jalkauttamisessa ja seurannassa. Erityisen tärkeää oli se, että Panu Partanen antoi vastuuta alaspäin paitsi työntekijöille ja luottamushenkilöstölle myös vapaaehtoisille ja riviseurakuntalaisille. Toivakan seurakunnan taloudenpito oli vuosien saatossa urautunut ns. vanhaksi kaavaksi. Myös tähän saatiin muutos Panu Partasen johdolla siirtymällä raamibudjettiin.  Tällä oli merkitystä työyhteisön ja luottamushenkilöstön yhteistyölle ja talousymmärrykselle.”

Kallion seurakunnassa on tehty ansiokasta strategiatyötä. Olen tutustunut siihen toimintasuunnitelmien ja -kertomusten kautta ja olisin mielelläni jatkossa johtamassa strategiatyöskentelyä seurakuntaneuvoston ja johtoryhmän kanssa osallistaen luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Seurakuntayhtymä taloushallinnon elementtinä on minulle uusi. Myös Kallion seurakunnan henkilöstömäärä asettaa minulle uusia vaatimuksia. Henkilöstöjohtaminen on minulle kuitenkin luontevaa, pidän siitä ja arvostan sen korkealle. Olen läsnä oleva, empaattinen ja helposti lähestyttävä kirkkoherra.          

HAKUKRITEERI – Valmius toimia Kallion seurakunnan kasvoina ja monipuoliset viestintätaidot, näyttöä verkostoitumisesta ja halua luoda yhteyksiä laajasti myös uusiin suuntiin.

Olen toiminut pienissä seurakunnissa. Näissä yhteisöissä seurakunta on näkyvä. Tämä on vahvistanut pappisidentiteettiäni – olen kokenut roolini luontevaksi. Toivakan seurakunnan kasvoina olen ollut kuusi vuotta. Pappeudesta on tullut elämäntapa: Virka- ja henkilöminäni on sama ihminen. En toimi etäännyttävästi roolistani käsin, vaan olen ihminen ihmiselle. Kyläpapille matalan kynnyksen tapaamiset ovat jokapäiväisiä: kirkossa, kaupassa, urheilukentällä, ravintolassa, kouluissa ja kodeissa. En ole kokenut taakkana, että seurakunta henkilöityy vahvasti sen kirkkoherraan; tämä kuuluu johtajuuteen. Olen kuitenkin tietoisesti panostanut siihen, että annan muillekin tilaa ja iloitsen toisten onnistumisesta. Seurakunnan etu on, että sen kasvoina näkyy monenlaisia ihmisiä.

Viestintäkokemukseni on monipuolinen, ja minut tunnetaan sometaidoistani. Kirkollinen työ on muuttunut sosiaalisen median ansiosta. Some ei tunne kaupungin tai kunnan rajoja, ylittäähän se valtakuntiakin. Olen verkottunut aina siellä, missä olen asunut ja toiminut pappina. Reaalimaailmassa luomani kontaktit ovat jatkuneet somessa, mikä on kasvattanut somenäkyvyyttäni ja sitä kautta vaikuttavuutta yli seurakuntarajojen. Olen kantanut päävastuun Toivakan seurakunnan viestinnästä – sisällöistä ja toteutuksesta – koska erillistä tiedottajaa ei ole. Tiedän ruohonjuuri- ja ylätasolta viestinnän kaikki työvaiheet ja käytän työssäni paljon nykytekniikkaa. Erityisesti panostan sisältöön: nasevaa sanottavaa pitää olla.

Olen verkottunut aina siellä, missä olen asunut ja toiminut pappina. Somenäkyvyyteni on osoitus tästä – kontaktit on luotu pääosin reaalimaailmassa ja ne ovat jatkuneet somessa. 

Toivakan seurakunnassa olen kantanut yksin suuren vastuun viestinnästä. Kallion seurakunta tarjoaisi aivan toisenlaiset mahdollisuudet miettiä viestintää ja sen toteuttamista. Mikäli minut valitaan, tuon mukanani satoja ihmisiä, ”someseurakuntaa”, jotka seuraavat minua ja luovat siten arvokkaan yhteyden maakuntiin. Olen erityisen innostunut Kallion potentiaalista ihmiskohtaamisten ja verkottumisen näkökulmasta.

HAKUKRITEERI – Näyttöä vapaaehtoisten johtamisesta ja innostamisesta.

Työnäkyäni on ohjannut alhaalta ylöspäin kasvava kirkko: yhdessä tekeminen, kannustaminen ja avara yhteisöllisyys. Olen etsinyt ja kutsunut seurakuntalaisia mukaan, antanut heille runsaasti vastuuta ja luottanut heihin. Palkitsevaa on ollut nähdä heidän kasvunsa ja osaamisensa ja miten se kaikki on rakentanut seurakuntaa.

Kirkkoherra ja muut seurakunnan työntekijät ovat avainasemassa seurakuntalaisuuden vahvistamisessa – tuetaan, rohkaistaan ja valmennetaan. Puretaan turhat hierarkkiset ja hallinnolliset esteet. Toivakan seurakunnan strategiassa (2014–17) yhdeksi toiminnalliseksi tavoitteeksi asetettiin: kaikkien seurakuntalaisten lahjat käyttöön. Tämä tavoite koskee yhtä lailla työntekijöitä ja luottamushenkilöitä – kaikilla on kirkolle annettavaa.

Johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia on saada esiin yhteisön osaaminen ja rohkaista sen kekseliääseen hyödyntämiseen. Johtaja näyttää suuntaa, kirkastaa yhteistä visiota ja innostaa yhteisöä sen saavuttamiseen. Minulla on näyttöä siitä, että olen tässä onnistunut: piispantarkastuskertomus 2012, kirkkohallituksen luovan seurakuntatyön palkinto 2014, seurakuntavaalit 2014, seurakunnan hallinnollinen aineisto, Toivakan seurakunnan näkyvyys somessa, hakemukseni kirjalliset suositukset.

Kallion seurakunnan toimintasuunnitelmissa seurakuntalaisuus ja jumalanpalvelusyhteisöt nousevat ilahduttavasti esille. Kallion kirkkoherrana terävöittäisin tätä painopistettä ja edistäisin sen toteutumista. Kokemuksestani Toivakassa on hyötyä – pienikin yhteisö antaa usein ideoita isommalle. En tunne Kallion seurakunnan toimintaympäristöä työni kautta. Näen kuitenkin, että työotteeni ja ajatteluni sopii hyvin myös kaupunkiympäristöön. Paikallistuntemus on hankittavissa, sen sijaan ihmisten kohtaamisen taitoa, laajaa kokemusta pienen seurakunnan kirkkoherrana ja viestinnällistä osaamista ei hetkessä synnytetä.

LOPUKSI: Olen erittäin motivoitunut ottamaan haasteen vastaan Kallion seurakunnassa. Se, että kyseessä on Suomen mielenkiintoisin seurakunta, on minulle ratkaisevaa. Toimintaympäristö ja haettu johtajaprofiili tuntuivat heti oikealta, kun hakuilmoituksen näin. 

Kisakuntoon!

Jokainen työnhakija haluaa olla parhaassa terässään hakiessaan työpaikkaa. Tämä tarkoittaa valmistautumista erityisesti haastatteluun ja siihen liittyviin julkisiin tilanteisiin. Kuukaudessa tai kahdessa ei ehkä tehdä ihmeitä, mutta huomion kiinnittäminen terveeseen ruokavalioon, uneen ja liikuntaan auttaa valmistautumisessa. Tarvitaan kehon ja mielen treeniä. Näihin aion minäkin keskittyä. Haluan olla parhaimmillani. Se on myös viesti työnantajalle, että olen tosissani.      

Itsensä johtaminen on tämän ajan suuri haaste. Työelämä – ja elämä yleensä – on vaativaa. Toimimme monella tasolla. Keskittymis- ja priorisointikykyä kysytään. Sähköinen maailma on vielä uutta, mutta sen tiedämme, että se on mullistanut tavan olla yhteydessä toisiin. Some on tuonut paljon hyvää, aamen, toki lieveilmiöitäkin. Sellainen yhtenäiskulttuuri on murentunut, jossa painuttiin pehkuihin ja herättiin suunnilleen samaan aikaan. Yhteisö määritteli elämäntavan. Nyt arjen rytmistä on kannettava itse vastuu. Se ei ole helppoa yhteiskunnassa, joka on käytännössä auki 24/7. On oltava ajankäytöllisesti tehokas. Samalla on varattava aikaa palautumiseen ja lepoon. Tätä on opeteltava jatkuvasti. 

Olen miettinyt näitä asioita pidempään. Hakuprosessi vaatii kurinalaisuutta. Näen tässä mahdollisuuden elämäntapamuutokseen niiltä osin kuin se on tarpeellista. Arki on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa, kun tekee niitä asioita, jotka auttavat olemaan paras versio itsestäsi. Se on sitä muille. Tehtäville joissa toimit. Ja ennen kaikkea sinulle: se parantaa omaa elämänlaatuasi. 

Syö oikein. Nuku tarpeeksi. Liiku riittävästi.

Tällä kolmiolla pääsee elämänhallinnassa vähintään hyvään alkuun. Yksinkertaista muttei helppoa. Palkinto on kuitenkin sen verran suuri, että aina kannattaa yrittää!

Työnhaku kannattaa

Päätökseni hakea Kallion kirkkoherran virkaa on jo tuonut tullessaan hyviä asioita. Se on pysäyttänyt. Miettimään elämää, arvoja ja nykyistä työtä sekä katsomaan mennyttä. Ansioluettelon päivittäminen toi itsellenikin näkyväksi sen, mitä vuodet ovat tuoneet ja mitä hyvää on saatu yhdessä aikaan. Paljon oikeita asioita on tehty!  

Luulenpa, että painamme usein menemään tukkaputkella, aina vain uusia haasteita ja suoritteita kohden. Emme pysähdy riittävästi antamaan krediittiä toisille emmekä itsellemme. Näin ei kannata elää. Palautetta tarvitsemme koko ajan. Sitä voi pyytää, sen antamisessa voi kehittyä ja mikä tärkeintä: sitä pitää reflektoida itsenäisesti. Kukaan muu ei osaa arvioida paremmin panostasi ja onnistumistasi kuin sinä itse. 

Työnhakua voi suositella kenelle tahansa. Jos se ei ole mahdollista, se ei ole ajankohtaista tai sille ei ole lainkaan tarvetta, siltikin kannattaa päivittää säännöllisesti ansioluetteloaan. Tai ainakin istahtaa alas. Todeta: Olen yrittänyt parhaani niissä olosuhteissa, jotka minulle on annettu ja mihin olen valinnut mennä. Tähän asti on autettu. Huokaista hymyillen: kaikella työllä on merkitys. Ymmärtää, että sitä tekee yksi pieni ihminen ja työ on yksi osa elämää. 

Työ on meille tärkeää mutta ei kaikki kaikessa. Kokonaisuus ratkaisee ja se miten elämän osa-alueet suhteutuvat toisiinsa. Hyvä tasapaino luo onnea. Ja se pitää etsiä, löytää ja rakentaa. Jokaisen. 

"Minkä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä,
niin kuin tekisitte sen Herralle, ettekä ihmisille" (Kol. 3:23).

"Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja
tuulta tavoitellen" (Saar. 4:6)

"Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys,
siunaa kättemme työt" (Ps. 90:17). 

CV valmiina

Kallion seurakunnan kirkkoherran viranhaku päättyy 14.12.2017. Vielä on hieman aikaa viimeistellä hakemusta. Ansioluettelo alkaa kuitenkin olla valmis. Siitä tulee jokseenkin tämän näköinen CV.

Koska osallistun viranhakuun reilusti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, tahdon senkin vuoksi tuoda blogissani esille hakuprosessia ja ajatuksiani. Ehkä näin tavoitan päättäjiä ja heitä, joita se paikallisesti kiinnostaa, ja minut opitaan tuntemaan.

Sosiaalisen median aioin rauhoittaa tämän asian tiimoilta. Ennen kaikkea teen sen kunnioittaakseni rakasta kotiseurakuntaani Toivakkaa. Ja toiseksi: on tärkeää säilyttää maltti ja keskittyä olennaiseen.

Mikäli tahdot tukea minua projektissa, voit lähettää tekstin tai ajatuksen osoitteeseen panu.partanen@evl.fi. Samalla voit antaa luvan sen julkaisemiseksi. Organisoitua kampanjatiimiä ei minulla ole. Luotan välilliseen vaaliin ja eri vaiheiden huolelliseen analyysiin - Kallion seurakuntaneuvosto valitsee aikanaan sopivimman henkilön.

Kiitos tsemppauksesta, kannattelusta ja rukouksista, että kaikki hakijat pystyisivät parhaimpaansa!