Keskustelin kovia kokeneen ystäväni kanssa. Kysyin, miten hän pääsi pahimman ylitse. Hän sanoi: ”Kun antoi itselleen luvan, että hyviä asioita voi vielä tapahtua. Minullekin.”
- Toivo luo elämää.
Elämä on tasapainoilua menneen, tämän hetken ja tulevan kanssa. Tämä prosessi tekee meistä mitä olemme. Mikään ei voi dominoida liikaa: emme katso vain menneeseen, tämäkin hetki katoaa, emmekä voi elää vain tulevassa.
Minä olen minä koska elämä on antanut ja ottanut, minä olen minä koska haluan elää nyt, minä olen minä koska minulla on toivo huomisesta ja ylihuomisesta.
Tähän hetkeen saa ammentaa menneestä ja tulevasta. Se mikä on anteeksi annettua, unohda se, niin Isä taivaassakin. Pidä vanhasta se, mikä on rohkaissut ja kasvattanut. Katso tätä päivää lempeästi. Ja luota siihen, että hyviä asioita tapahtuu. Sinullekin.
Älä menetä itseäsi, sisäistä minääsi, jota on muovattu elämäsi päivinä, häntä jota yhä muovataan, ja häntä joka elää tässä hetkessä sillä sydämellä ja niillä tiedoilla, jotka ovat mahdollisia nyt. Ole armollinen itsellesi. Ja sitä kautta toisille.
Meitä kutsutaan rikkaaseen elämään, rikkauteen joka ei nouse pelkästään onnistumisista vaan myös kivusta, surusta, pettymyksistä. Tunne- ja kokemusrikkauteen, joka kattaa kaikki elämän värit ja muodot. Siinä on monia plusmerkkejä ja miinuksia, ne kuuluvat pakostakin elämän yhtälöön. Jeesus sanoo: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10:10).
Lopulta kaikki kääntyy plussaksi, ristiksi (+), elämäksi.
Anna itsellesi lupa elää. Toivossa, armossa, anteeksiannossa. Siksikin koska meille vakuutetaan: paras on vielä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti