Jeesus sanoi:
»Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.»
Joidenkin tutkimusten mukaan aikuinen puhuu n. 16 000 sanaa päivässä.
Tämä puolestaan tarkoittaa, että sanomisista voisi koostaa viikossa satasivuisia kirjoja. Vuositasolla kirjoja syntyisi kymmenittäin. Ja elämänaikana… – jokainen voi sen laskea, satoja ja oikeastaan tuhansiahan niitä tulisi. Kotona voitte tehdä hieman laskentaa, suntio-Seppo saattaisi lainata (kävijä)laskuriaan mielellään sitä varten. Ehkä luvassa on jättiyllätyksiä, nimittäin perheen äänekkäimmästä puhujasta.
Jeesus sanoo: ”jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.”
Huh, huh. Jos puhumme tuhansia sanoja päivittäin, kyllähän sinne soopaakin mahtuu aika lailla. Tunnustetaan se, eikö vain? Paljon turhia sanoja. Kirjatolkulla. Oikeammin kirjasarjatolkulla.
Tänään kaikki lukukappaleet puhuvat samasta: puheesta. Turhista sanoista. Harkitusta puheesta. Kielenkäyttö on tärkeä aihe Raamatussa. Sananlaskuista kuulimme ei yhtään vähempää kuin: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” Jos olemme kaikista sanomisistamme tilivastuussa, otammeko asian tarpeeksi vakavasti? Luultavasti emme. Onkin hyvä, että voimme sitä nyt yhdessä pohdiskella.
Kielellä ja sanoilla on suuri merkitys. Sanoilla voi loukata, kiusata, luoda katkeruutta, pilata ilmapiirin. Sanoilla voi rohkaista, lohduttaa, ilahduttaa, olla ystävällinen. Sanat muistetaan, eikä niitä koskaan saa vedettyä takaisin. Miten suuri onkaan sanojen valta!
Kun pääsemme taas tällä viikolla ääneen kymmentuhansin sanoin, kannattaa kuulostella ihan itseään. Annan meille avuksi kolmen kohdan muistilistan.
1) Onko puheemme totta? - Kovin helppoa on syytää tietoa eteenpäin ilman sen tarkistamista. Varsinkin nykyinen Internetin some-kulttuuri on esimerkkinä katteettomasta puheesta. Myöskään puolitotuudet eivät riitä, että kerromme valitsemamme osan kertomuksesta. Meidän on pyrittävä koko totuuteen.
2) Onko puheemme tarpeellista? - Tästä koen syyllisyyttä. Liian helposti tulee laukaistua ”totuuksia”, mutta ovatko ne sitten millään muotoa rakentavia, onkin toinen juttu. Harkintaa tulee aina käyttää.
3) Onko puheemme lempeää? Kristitty on kutsuttu olemaan lähimmäisenrakas, ystävällinen. Raamatun selvät ohjeet voimme lukea vaikkapa Efesolaiskirjeestä: ”Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden” (4:31-32).
Totuus, tarpeellisuus, lempeys. Viikon päästä voimme sitten kertoa toisillemme, miten testijaksomme on sujunut. Onko vaarana, että harkittu puhe kehittyisi ihan tavaksi?
Jeesus sanoo: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.”
Mitä sydän on täynnä?
Viime pyhänä saarnasin, että Jeesus on ennen kaikkea kiinnostunut sydämemme tilasta. Siitä mitä sisällämme tapahtuu. Osaammeko katua, tehdä parannusta?
Päivän evankeliumi vie meidät samojen periaatteiden äärelle. Jeesuksen ajatus on, että sanat ovat vain heijastumaa siitä, mitä sydän on täynnä. Suu ainoastaan toistaa sen, mitä sisimpämme antaa sille puhuttavaksi. Jos tahdomme hillitä kielemme, sydän ratkaisee. Muutos lähtee sieltä, syvältä sielumme sopukoista. Kysymme rehellisesti: Mitä sydämemme on täynnä?
Martti Luther on kirjoittanut: ”…uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus on se kristillinen vanhurskaus, jonka tähden Jumala tekee meidät vanhurskaiksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän.”
Jos puheemme olisi vain meistä kiinni, huonosti kävisi. Emme tosiaankaan pysty olemaan pelkästään hyvä puu, joka tuottaisi kerta toisensa jälkeen hyviä hedelmiä. Siksi vastauksemme on Jeesus: uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus. Hän on meissä, vaikuttaa uskon ja armovälineiden kautta. Pyhän Hengen vaikutusta rukoilkaamme, harkittua ja sävyisää puhetta. Muutoksen paikka elämässämme ei asu ”päässä”, vaan sydämessä. Tuttu nuorten punaisen veisukirjan laulu puhuttelee: ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.”
Ihmisen sana on voimallinen, niin hyvässä kuin pahassa. Jumalan sana on kuitenkin sitä paljon suurempi ja pelkästään hyvä ja puhdas. Sanallaan hän on luonut kaiken, kuten Johanneksen evankeliumin alku kertoo: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä (Joh 1:3).” Jeesus Kristus, keskellemme lihaksi tullut Jumalan sana.
Tulemme kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Sydämen lääkkeeksi. Ja myös siksi, että suumme puhuisi sitä hyvää, jota Jumala sydämeemme laittaa.
”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti