Pahuus ja väkivalta nousee meistä ihmisistä, sitä ei voi ulkoistaa. Siitä on otettava vastuu ja myös asetettava vastuuseen. Mutta samalla kysyn hämmentyneenä kristittynä ja pappina: Miksi sinä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala sallit kaiken tämän pahan? Miksi viattomat kärsivät ja menettävät sekunneissa elämänsä ja rakkaimpansa?
Yhden ainoan vastauksen olen löytänyt. Kaksi sanaa: En tiedä.
Ennen kuin on arviointien aika, on aika surra ja ottaa osaa.
Epäuskossani huokaan heikosti: Jumala auta ja siunaa kärsiviä, anna tälle maailmalle enemmän rauhaa ja rakkautta. Me emme siihen pysty yksin: Kosketa minua, Henki, kosketa kirkkaus.
Turun sekä Barcelonan iskujen uhreja muistaen ja omaisten suruun osaa ottaen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti