Taivasten valtakunnan helmi (2. sunnuntai helluntaista)

Helmi. Syntyy simpukan sisässä. Kivusta. Hiekanjyvän aiheuttamasta haavasta. Kaikesta arvottomasta - syljestä, kalsiumista, merenpohjan jätteestä. Helmi kasvaa salassa. Hitaasti. Kerros kerrokselta. Sitä ei voi hioa tai leikata kuten timanttia, se särkyy. Se on suunnattoman arvokas sellaisenaan. Aitona. Koskemattomana.

Jeesus sanoo: "Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen” (Matt. 13:45-46).

Helmi heijastaa valoa. Kuten kuu heijastaa auringon valoa, heijastamme Kristusta. Hän on helmistä arvokkain: 

"Vaan helmen sait sinä kalleimman,

se aarre on veri Karitsan.

Hän kuoli puolesta syntisten,

nyt kuljet vaatteissa autuuden."

(Siionin Kannel 138)

Peukku heille, jotka kykenevät tarkistamaan ajatteluaan

Elämä on monisyistä ja ristiriitaista. Yhtä, kaiken kattavaa totuutta on mahdoton omistaa. Uutta tietoa tulee koko ajan. Tieteen tulokset haastetaan, samoin ajattelumme. Pelottaa sellainen ahdas maailma, jossa ei oteta todesta kokemuksia ja tieteellistä näyttöä. Faktat esiin, ne opettakoon.

Uskallatko ajatella toisin? Vai mennäänkö "ylhäältä" annetulla ja niin kuin aina ennenkin?

Kriittinen pitää olla. Muttei kylmä, sydämetön. Jos ajattelusi kestää kritiikin ja siinä elää lähimmäisyys - onnittelen, olet pitkällä.

Peukku heille, jotka eivät pelkää talonsa romahtamista yksittäisten juupas-eipäs -väitteiden takia tai siksi että ajatteluaan on täytynyt muuttaa. Sillä jos se niistä romahtaa, se on ollut korttitalo.