Kärsimys on totta. Ehkä sinä kärsit, läheisesi, joku jonka tunnet. Maailma kärsii - siis ihan oikeat ihmiset, muukalaiset ja ystävät, lähellä ja kaukana.
Kaikki kärsimys ei jalosta, kaikelle ei löydy selitystä. Kärsimykselle ei tule kääntää selkäänsä, selittää pois. Julmuus alkaa siitä, kun suljemme sydämemme toisten tuskalta. Lohduttavinta on, kun joku istuu samalle tuhkakasalle, jakaa tuskan, uskaltaa kysellä ja surra rinnalla. Inhimillisesti repivämmät kokemukset käydään tällä kasalla. Riipii ja riistää. Siunaavaa kyllä, kärsimyksessä saatat kokea sellaista yhteyttä toisiin, jota et muutoin voi. Temppelin kaikkein pyhimmässä ei ollut ikkunoita - Herra oli silti läsnä. Pimeässä heikkokin valonlähde näyttää kirkkaalta. Syvät persoonat kasvavat harvoin ilman sydämen arpia.
"Me muistamme Poikasi PELASTAVAA kärsimistä."
Näin messussa rukoillaan. Jeesuksen kärsimys on meille salatulla tavalla elämäksi. Tieto ei ota tuskaa pois, mutta antaa toivon: joku on lähellä, kerran helpottaa. Pelastuksen päivä - myös kokemuksellisesti - voi olla tänään. Ja sen eteen voimme tehdä paljon, kunhan säilytämme inhimillisyytemme ja toimimme rakkaudellisesti. Kärsimys kääntyy elämäksi.
Ystävät rakkaat, jaksakaamme omien ristiemme kanssa mutta älkäämme unohtako myöskään toisten hätää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti