Toivakan kirkossa on kaksi kelloa. Toisen kyljessä lukee 'Jumala on rakkaus', toisessa 'Sopikaat Jumalan kanssa'.
Rauha tulee siitä, kun saa kokea rakkautta ja ihmisellä on rauha eli sovinto itsensä, toisten ja 'yläpihan' kanssa. Näin kristillinen perinne on opettanut vuosisatoja.
Rauha ei kuitenkaan tule hissuttelemalla, kääntämällä selkää tai sulkemalla silmiä. Tällaista valheellista rauhaa tarjotaan tai siihen peräti opetetaan: "parempi olla hiljaa", "kunhan se ei vaan suuttuisi", "ei puututa siihen, annetaan olla". Moni valitsee passiivisen hiljaisuuden. Se taitaakin olla meille suomalaisille turhan ominaista.
Oikea rauha on aktiivista toimintaa, tekemistä, jossa puolustetaan tasa-arvoa ja kaikkien ihmisoikeuksia. Siksi Jeesus sanoo: "Autuaita rauhanTEKIJÄT: he saavat Jumalan lapsen nimen." Rauhantekijä ei lepää vääryyksien edessä. Hän ei salli alistamista missään muodossa. Eikä varsinkaan uskon tai pyhän kirjan nimissä.
Hyssyttelijöitä riittää, samoin puhujia. Tekijöitä on vähemmän.
Meiltä kysytään: Kuka minä olen?
Soittaako sieluni sovinnon ja rakkauden rytmejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti