Johdantosanat - tapaninpäivä

Tänään tapaninpäivänä valkoinen joulunväri on vaihtunut punaiseen. Se on voimakas väri. Se on väri, joka herättää huomion. Liikenteessä punainen väri tarkoittaa pysähtymistä. Kun liikennevalo näyttää punaista tai kohtaamme Stop-merkin, silloin on pakko pysähtyä.

Punainen on myös joulunväri. Meidän on pysähdyttävä tavallisesta elämänhyörinästä ja  kuunneltava joulun sanomaa. On rauhoituttava kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa meille sanoa. On pysähdyttävä katsomaan seimeä ja siinä nukkuvaa Jeesus-lasta. Meille sanotaan ”STOP, katsokaa maailman Vapahtajaa!” 

Vain se, joka seisahtuu tämän ihmeen äärellä tulee huomaamaan, että aikanaan valo vaihtuu vihreäksi. Jumala näyttää meille vihreää valoa. Meillä on kulkuyhteys Jumalan luo tämän lapsukaisen kautta. Jeesus on tiemme taivaan Isän yhteyteen.

Päivän punainen väri kertoo myös veriuhrista, jonka monet Jeesukseen uskovat ovat puolestamme antaneet. Joulunsanoma on aina herättänyt vastustusta, se on jakanut ihmiset sen vastaanottaviin ja hylkääviin. Siksi yhä tänäkin päivänä tarvitsemme rohkeutta tunnustaa ihmisille se, mikä joulussa on tärkeintä. Sanomme sen virren sanoin:”Seisahtukaa! Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa, rauhamme luojaa ja sovittajaa.”

Avatkaamme nyt elävät ja punaiset sydämemme Jumalallemme. Kertokaamme hänelle, ettemme ole aina käyttäytyneet hänen todistajilleen kuuluvalla tavalla. Pyydämme, että samalla hänen anteeksiantamuksensa saisi täyttää köyhät sydämemme. Tunnustakaamme hänelle syntimme hiljaa sydämissämme näin sanoen:

---
Betlehemistä lähtenyt riemukas joulunsanoma kohtasi heti alusta pitäen vastustusta. Kaikki eivät ottaneet sitä vastaan yhtä iloiten kuin kedon paimenet ja idäntietäjät Kun ensimmäinen joulupäivä kertoo: "Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto", niin toinen joulupäivä puolestaan vastaa siihen, mitä ihminen tästä ilmoituksesta ajattelee: hän ei ota Jumalan hyvyyttä vastaan, vaan vainoaa hänen ilosanomansa levittäjiä. Yksi näistä vainotuista on päivän keskushahmo marttyyri Stefanos. Häntä ja muita marttyyrejä tahdomme muistaa ja kiittää siitä, että he eivät antaneet periksi. He eivät antaneet periksi, jotta uskonsanoma sai myöhemmin tavoittaa meidätkin aina täällä Pohjolan perukoilla.

Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin. Sen tähden tarvitsemme jatkuvaa Hengen vahvistusta, jotta pysyisimme Jeesuksessa ja todistaisimme hänestä. Jos me emme elä Kristuksesta, sydämemme autioituu. Se jää asujaansa vaille. Jouluna olemme rukoilleet, että Kristus syntyisi sydämissämme. Tänään muistutetaan, että joulun lasta ei saa jättää heitteille. Tahdomme kasvaa seimen lapsen tuntemisessa ja hänen armossaan. 

Avatkaamme nyt sydämemme Jumalallemme ja kertokaamme hänelle, ettemme ole aina käyttäytyneet hänen todistajilleen kuuluvalla tavalla. Teemme sen hiljaa sydämissä näin sanoen: