Johdantosanat - itsenäisyyspäivä

Raamatussa sanotaan: "Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet" (Apt. 17: 26-27). 

”jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet..."

Kansat ja valtiot eivät ole olemassa itseään varten. Ne ovat yhteisöjä, joissa etsitään Jumalaa. Tätä vasten on luontevaa ymmärtää, miksi itsenäisyyspäivänä vietetään jumalanpalvelusta. Tärkein asia mitä voimme itsenäisenä ja vapaana valtiona tehdä on etsiä Jumalan hyvää tahtoa. 

Hiljattain kuollut sotiemme veteraani ja kansamme rakastama 102-vuotias Hannes Hynönen oli purkanut sydäntään presidentti Niinistölle: ”Tuntuu niin pahalta, kun pyhäkoulut vähenevät ja kouluista yritetään ruotia uskontoa pois.” Hän jatkoi haastattelussaan: ”Kun usko pääsee lapselle sydämen turvaksi, siitä on vaikeuksien tullessa apua, eikä tarvitse tehdä pahoja itselle tai muille.”

Itsenäisyytemme hedelmä ja paras valttimme maailmassa on yhteiskuntarauha, joka perustuu siihen, että tässä maassa asuu kansa, joka haluaa seurata Jeesuksen oppeja. Tämä halu on ilmaistuna kansamme tunnuksessa, siniRISTIlipussa. Jeesusta seuraten pärjäämme maailmassa. Sen värit tulisi näkyä sisältä ulos, sydämestä tekoihin. ”Kun usko pääsee lapselle ja aikuiselle sydämen turvaksi...”
Maailman on täyttänyt vääryys ja terrori. Emme myöskään suomalaisina ole sen ulkopuolella. Hätää kärsitään aivan lähellä ja tiedämme sen itsekin. Hyvinvointivaltion toisena puolena on monen pahan olo. Sen olemme saaneet usein itse aikaan: joko koko yhteisönä tai yksittäisin teoin. Siksi on syytä olla rehellinen ja tunnustaa syyllisyytemme näin yhdessä rukoillen:  

---
Rukoilemme tänään: ”Jumala. Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Auta meitä säilyttämään kestävät arvot, muuttumattoman sanasi ohjeet ja usko Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.” 

Tämän rukouksen toivomme käyvän toteen sydämissämme ja maassamme. Kiitämme, että Jumala on johtanut kansaamme ja vaikuttanut Sanallaan täällä Pohjolan perukoilla. Pyydämme, että ne suomalaiset perusarvot, jotka pohjautuvat Jumalan sanaan, säilyisivät keskellämme jatkossakin. Pyydämme Jumalalta voimaa, jotta voisimme rakentaa maatamme entistä tukevammin vankalle perustalle, jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus.

Tiedämme hyvin, ettemme ole aina toimineet kansana Jumalan tahdon mukaisesti. Olemme olleet kiittämättömiä ja ajattelemattomia. Jumala on kuitenkin armelias. Hän antaa anteeksi väärät tekomme ja syntimme, kun lähestymme häntä nöyrästi katuen. Tähän lupaukseen luottaen tunnustakaamme nyt syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:

---
Päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa sanotaan: ”Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne siitä hyvästä maasta, jonka Jumala on teille antanut.” 

Tätä sanaa on kunkin hyvä tarkastella sielunsa syvyydessä. Tiedämme, että olemme totisesti syöneet itsemme kylläiseksi hyvässä maassamme. Meillä on paljon hyvää ympärillämme. Mutta entä sanan toinen puoli? Olemmeko kiittäneet Jumalaa siitä hyvästä maasta, jonka Hän on meille antanut? 

Pisto tuntuu sydämessä – myös täällä kirkon kuorissa – sen vuoksi, koska emme ole näin tehneet. Kiitos on jäänyt lausumatta liian usein Herralle ja toisillemme. Kylläisyytemme on muuttunut ähkyksi, joka on sammuttanut sanan nälän ja hengen janon. Hyvinvointi on haudannut alleen oikean hengen köyhyyden, jota taivasten valtakunnan lapset tarvitsevat. Olemme ajatelleet varoituksista huolimatta näin: ”Älkää siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillämme hankkineet itsellenne tämän vaurauden.”

Jumala on kuitenkin armollinen ja laupias. Hän antaa anteeksi kiittämättömyytemme ja ajattelemattomuutemme. Hän antaa anteeksi itseriittoisuutemme ja väärät luulomme. Hän ei ole koskaan kaukana meistä, kuten hän sanallaan vakuuttaa: ”Jumala ei ole kylläkään kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” 

Tähän armeliaaseen lupaukseen luottaen saamme tunnustaa syntimme. Jumalan anteeksiantoon turvaten etsimme puhtaalta pöydältä uutta elämää sekä mielen ja hengen parannusta. Tunnustakaamme syntimme yhteen ääneen näin sanoen:      

----
Tässä itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa kiitämme maamme vapaudesta ja itsenäisyydestä. Rukoilemme isänmaamme ja kansamme puolesta. Kiitämme Jumalaa ja turvaamme häneen. Jumala on iankaikkinen, mutta sitä ei ole tämä näkyvä maailma. Jumala pysyy. Veisasimme yhdessä: ”Ylistä Herraa Jumalaa nyt, Suomen maa ja kansa. Yhdessä kaikki veisatkaa suuresta armostansa.” 

Rakkaassa siniristilipussamme on risti. Se kertoo meille kristityille Kristuksen pelastavasta rististä. Samalla risti muistuttaa meitä suomalaisia itsenäisyytemme, rauhamme ja vapautemme kalliista hinnasta. Muistamme kiitollisina veteraanisukupolven mittaamatonta uhria: ”Hymni soi holvissa hiljaa, Tummana kaipuuta soi. Aika on korjannut viljaa, Sarka jo kynnetty on.” 

Ristissä on toivomme. Kun se saa merkitä meille Jumalan iankaikkista rakkautta, silloin voimme yhtyä Pyhän Teresan sanoihin: ”Ristillä on kiitos ja kunnia ja tuskan kärsimisessä elämä ja lohdutus, ja kaikkein varmin tie taivaaseen... Risti, elämäni miellyttävä lepo, Olet tervetullut. Oi lippu, jonka suojassa heikoinkin on vahva!” 

Avatkaamme sydämemme kaikkitietävälle Jumalalle ja tunnustakaamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:

---
Päivän rukouksessa rukoilemme tänään: ”Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Auta meitä säilyttämään kestävät arvot, muuttumattoman sanasi ohjeet ja usko Poikaasi Jeesukseen Kristukseen.” 

Tämän rukouksen toivomme myös käyvän toteen sydämissämme. Kiitämme siitä, että Jumala on johtanut kansaamme ja vaikuttaa yhä sanallaan täällä Pohjolan perukoilla. Pyydämme, että suomalaiset perusarvot, jotka pohjautuvat Jumalan sanaan, säilyisivät keskellämme jatkossakin. Tahdomme pyytää Jumalalta voimaa, jotta voisimme rakentaa maatamme entistä tukevammin vankalle uskon perustalle, jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus.       

Tiedämme hyvin, ettemme ole toimineet kansana läheskään aina Jumalan tahdon mukaisesti. Olemme olleet kiittämättömiä ja ajattelemattomia. Jumala on kuitenkin laupias ja armelias. Hän antaa anteeksi väärät tekomme ja syntimme, kun lähestymme häntä nöyrästi katuen. Tähän lupaukseen luottaen  tunnustakaamme nyt avoimesti syntimme yhteen ääneen näin sanoen: