Johdantosanat - 5. sunnuntai loppiaisesta

Päivän aiheena on kahdenlainen kylvö. Tiedämme tähän liittyvän sanan: mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Kun katselemme ympärillemme, huomaamme, että meidän on hyvät oltavat. Elämme Toivakassa ja Suomessa, jossa monet asiat ovat vallan mainiosti. Isämme ja esi-isämme ovat tehneet kovaa työtä. On kylvetty hyviä asioita, siitä on niitetty hyvää satoa. Saamme olla kiitollisia. 

Veisasimme virrestä: “Herra, aina säilytä, ettei synti myrkyn lailla
koko kansaa näännytä.”

Samalla meidän pitää tunnustaa, että synnin myrkky ei ole vain jossain kaukana. Se on myös lähellä. Se löytyy täältä (painetaan sydäntä). Olemme kylväneet myös sellaista siementä, josta niitetään huonoa satoa. Kaikki hedelmämme eivät ole hyviä. Kaikki ei ole keskellämme hyvin. Siksi kadumme ja teemme parannusta.  

Meidät on kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Kasteessa Jumala yhdisti meidät itseensä ja toisiimme. Me kuulumme yhteen. Jumala on aina ollut Isämme, silloinkin, kun kielsimme hänet, silloinkin, kun tieten tahtoen kuljimme omia teitämme, silloinkin, kun erilaisissa elämänvaiheissa ajauduimme hänestä kauas.

Tänään muistamme kastettamme ja Jumalan uskollisuutta. Tahdomme palata takaisin Isän luo ja tunnustaa hänelle eksymisemme yhteen ääneen näin rukoillen: