Johdantosanat - 4. paastonajan sunnuntai

Olet varmasti lukenut eräitä aikausi- ja mainoslehtisiä, joista voi etsiä ilmoitusten seasta tiettyjä hahmoja tai symboleita. Kun näitä hahmoja löytää lehtien sivuilta tarpeeksi, sitten voi osallistua kilpailuun lähettämällä niiden oikean lukumäärän toimitukseen. Voittoja on se, joka osuu laskennassaan oikeaan. 

Tänään emme kirkossa aivan vastaavaa kilpailua järjestä, mutta pyytäisin teiltä vastaavanlaista tarkkaavuutta. Teidän tehtävänne on etsiä yhteisestä messustamme kohdat, joissa puhutaan elämän leivästä tavalla tai toisella. Voin kertoa, että niitä kohtia löytyy useampia. Tapaat niitä synnintunnustuksessa, virsissä, päivän teksteissä, Esko-veljemme saarnassa ja rukouksissa. Tämän kautta huomaamme, miten tärkeä aihe on tänään kyseessä: ajatus elämän leivästä lävistää koko uskomme ydintä ja kristillistä elämäntapaamme. Niin kuin leipä ruumiille, niin elämän leipä sielulle. Jeesuksessa Kristuksessa, elämän leivässä, on ikuinen elämämme. Jeesus sanoo: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Ehtoollisessa pääsemme Jumalaamme niin lähelle kuin mahdollista – otammehan itse hänen ruumiinsa ja verensä vastaan leivässä ja viinissä! Sen lähemmäksi ei Jumalaa tässä ajassa voi päästäkään. Siksi ehtoollinen on messumme ehdoton huippukohta. Iloiten Herran palvelijoina, minä ja Esko, sen teille jaamme. Toivomme, että vähintään yhtä iloiten otatte vastaan uskomme suurimman salaisuuden. Kun lopuksi lähdemme kirkosta ravittuna elämän leivällä, voimme todeta kuten päivän evankeliumissa Jeesuksen ruokkimisihmeen jälkeen: ”Kaikki olivat kylläisiä.”   

Jotta voimme ottaa vastaan elämän leivän ja kuolemattomuuden lähteen anteeksiannetuin ja levollisin mielin, tunnustakaamme syntimme hiljaa sydämissämme näin sanoen: 

----
Vietämme tänään leipäsunnuntaita. Siksi virret, tekstit, rukoukset ja saarna puhuvat siitä leivästä, jota kaikkein eniten tarvitsemme: hengellisestä leivästä. Jeesus itse on tämä leipä. Hän jakaa meille tässä messussa lahjojaan, kun kohtaamme hänet sanassa ja ehtoollisessa. Hän on todellisesti läsnä. Virrestä veisasimme: ”Oi Jeesus, leipä elämän, nyt olet läsnä tässä...” 

Jotta Jeesus saisi meidät ruokkia, meillä tulee olla hengen nälkä. Kun tutkimme rehellisesti Jumalan sanaa, huomaamme tarvitsevamme armoa ja anteeksiantoa. Kukaan ei ole synnitön. Tämä suorastaan ajaa meidät Vapahtajamme syliin ja hänen armopöytäänsä. Veisasimme edelleen: ”...näet köyhän, nääntyvän armoa pyytämässä. Rukoilen, Herra, hartaasti: Valmista armopöytääsi myös minut vieraaksesi.”

Paastonaika muistuttaa meitä Vapahtajamme kärsimystiestä, johon mekin olemme syntimme tähden syypäät. Olimme itsekin siellä, Golgatalla, tuomitsemassa ja ristiinnaulitsemassa Herraamme. Synti ja paha ei ole ulkoistettavissa, se on sinussa ja minussa. Niinpä tarvitsemme välttämättä Jumalan anteeksiantoa. Turvaudumme Jeesuksen kalliiseen sovitustyöhön. Tähän sovituksen lahjaan luottaen tunnustakaamme lankeemuksemme ja laiminlyöntimme yhteen ääneen näin rukoillen: