Johdantosanat - 3. paastonajan sunnuntai

Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Meidät on kastettu Herramme kuolemaan ja ylösnousemukseen. Siksi Jeesus kutsuu meitä paastonaikana seuraamaan itseään ristin tiellä. 

Paastonaikana Herra kysyy meiltä, kenen puolella seisomme. Ristintie vaatii rohkeutta, tehdä usein toisin kuin maailma odottaa. Se vaatii uskoa. Virsi sen meille kertoo: ”Rohkenethan, minkä maksoi, ristin tielle lähteä, rohkenethan, vaikka saisit pilkkaa siitä kärsiä! Jos on Jeesus Kristus tullut sydämesi Herraksi, kasva hänen armossansa, tunnusta myös uskosi” (VK 411:1).

Paaston ideana on jättää elämästään pois jotakin ylimääräistä nähdäkseen, ettei elämä viime kädessä riipu siitä, vaan keskittyä niihin yksinkertaisiin asioihin, joista elämä todella riippuu. 

Elämme riippuu Jumalasta. Katekismusta on syytä lukea paastonaikana. Siellä sanotaan: ”Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.”  

Jeesuksen sovitustyö on ainoa turva elämämme rikkinäisyydessä ja sydämen syytöksissä. Siihen luottaen rukoilemme tänäänkin yhdessä Jumalan vapauttavaa anteeksiantoa näin sanoen:

----
Matkamme kohti Jerusalemia jatkuu. Se matka ei ole helppo, aivan kuten ei ollut Jeesuksenkaan matka kohti Golgatan ristiä. Joudumme kohtaamaan elämässämme paljon kylmyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja jopa silkkaa pahuutta. 

Pahinta lienee se kohtaamamme haaleus, ei kylmyys eikä kuumuus, josta päivän epistolassakin varoitetaan. Sitä kutsutaan myös välinpitämättömyydeksi. Sen vaara vaanii meitä kaikkia. Välinpitämättömyyden tie on helppo, mutta se tie ei ole se, jolle Herramme paastonaikana meitä kutsuu. Meitä kutsutaan rakkauden tielle, jossa uhrataan aikaa ja omia voimavaroja lähimmäistemme eteen: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

Olemme tulleet tänään Jumalan eteen hoitamaan välinpitämättömyyttämme ja hakemaan turvaa siltä pahuudelta, jota arjessamme kohtaamme. Otamme tänään pelkästään vastaan Jumalan hyvyyttä. 
Jotta voisimme lähteä yhteiseen jumalanpalvelukseen hyvillä mielin tunnustakaamme syntimme yhteen näin sanoen:

---
Paastonajan matkamme kohti Jerusalemia jatkuu. Matkamme kohti itsetutkistelua, lähimmäistemme tarvetta ja kohti Jumalaa ei ole helppo - aivan kuten ei Jeesuksenkaan matka kohti Golgatan ristiä. Joudumme kohtaamaan elämässämme paljon kylmyyttä, rakkaudettomuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja jopa silkkaa pahuutta. On tärkeä tiedostaa, ettei kaikki ympärillämme oleva paha ole lähtöisin ainoastaan ihmisistä. Jumalan vihollinen, Saatana, ärjyy keskuuteemme eripuraa, kiusanhenkeä, epätoivoa, itsekkyyttä ja ylenpalttista nautinnon tarvetta. Hän tahtoo, että olisimme mahdollisimman kaukana suurimmasta hyvästämme, Jumalasta. 

Tässä sekavassa ja pelottavassakin maailmassa on hyvä tietää kenenkä puolella seisoo. Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Jeesuksessa meillä on turvamme. Hänen nimessään saamme kokoontua. Hän on pyhittänyt tämän paikan, Toivakan seurakuntakodin, turvapaikaksemme. Saamme olla täällä hoidettavina. Saamme ottaa vastaan hänen hyvänsä. Ja ennen kaikkea saamme olla turvassa kaikelta pahalta ja keskittyä hyvään. 

Paastonaika muistuttaa meitä Vapahtajamme kärsimystiestä, johon mekin olemme syntimme tähden syypäät. Saamme turvautua hänen sovitustyöhönsä ja tunnustaa rikkomuksemme, lankeemuksemme ja laiminlyöntimme hiljaa sydämissämme näin sanoen: