Johdantosanat - 2. sunnuntai joulusta

Tämän pyhäpäivän aiheena on Herran huoneessa. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen Herran huoneeseen, siihen tarkoitukseen vihittyyn tilaan. Toivakkalaisille se on pääosin rakas kotikirkkomme mutta myös tämä viihtyisä seurakuntakotimme.  Kirkossa ja täällä me yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiitämme ja ylistämme Jumalan suuria tekoja. Sitä ovat esi-isämme tehneet vuosisatojen ajan ja meidän vuoromme on nyt : ”Oi pyhä Herran temppeli, siunaten soikoot kellosi viestiä taivaan meille. Vaiheissa aikain vaikeiden lahjoitit voimaa Jeesuksen suojaasi etsineille.... Myös meidät, isäin Jumala, kirkkoosi johdat armossa, palvelet lahjoillasi.”
Täältä löydämme myös oman kutsumuksemme ja tehtävämme. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. Sanasta saamme voimaa, jolla jaksamme arjessamme.

Jumalan lapsiksi kastettuina meillä on oikeus tulla taivaan Isän eteen. Saamme kiittää häntä, tuoda hänelle ilomme ja huolemme, suunnitelmamme ja yhteiset asiamme. Saamme rukoilla häneltä neuvoa, johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Jumala puhuttelee meitä sanallaan. Hän tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi tunnustamme hänelle syntimme.

---
Kirkkovuoden teema on Herran huoneessa. Kohtaamme Jeesuksen, kun kokoonnumme yhteen jumalanpalvelukseen. Tämä Jumalan huone on saanut olla vihittynä tähän  tarkoitukseen yli 130 vuotta. Sitä varten se seisoo ylväästi Toivakan kirkonmäellä yhä edelleen. 

Jumalanpalveluksesta löydämme kutsumuksemme ja tehtävämme. Nimi liturgia, jolla kuvataan jumapalvelusta, nousee kahdesta kreikankielisestä sanasta  laos ’kansa’, ergon ’työ’. Liturgia on siis 'kansan työ’ tai ’kansan hyväksi
tehty työ.’ Se tarkoittaa sitä, että olemme koolla ylistämässä Jumalaa, palvelemassa häntä sekä niin, että Jumala palvelee meitä. Vastavuoroisuus toteutuu. 

Näin ollen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. Se on sitä täällä kirkossa ja se on sitä, kun lähdemme täältä maailmaan. Se on yhteinen asia, kansan, koko seurakunnan työ. Ei täällä pelkästään minä, Seppo tai Hannu palvele, vaan me kaikki.  

Herra asuu korkeudessa ja pyhyydessä, mutta hän on myös lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Koska olemme tulleet hänen eteensä, tunnustakaamme hänelle syntimme ja syyllisyytemme yhteen ääneen näin sanoen:

---
”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis.”

Näin veisaten tahdomme kertoa Jumalalle ja toisillemme, että tänäänkin on ollut hyvä tulla Herran temppeliin, Maaningan kirkkoon. Aivan kuten 12-vuotias Jeesus-poika jäi viipyilemään Jerusalemin temppeliin, samoin tahdomme mekin pysähtyä Jumalan läsnäolon paikkaan. Vaikka kaunis kirkkomme kirkastaa Jumalamme kunniaa, niin pelkkä rakennus ei sitä tee, vaan Jumalan läsnäolo muodostuu hänen Sanastaan, ehtoollisen sakramentista ja koolla olevasta seurakunnasta. Siellä missä on armon ja sovituksen sana, siellä on myös Herra.   

Saamme yhteisessä messussa kiittää taivaan Isää, tuoda hänelle ilomme ja huolemme, suunnitelmamme ja yhteiset asiamme. Saamme rukoilla häneltä neuvoa, johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Saamme esittää hänelle kysymyksiä ja hämmästellä hänen suuruuttaan ja salaisuuttaan. Saamme hiljentyä kuuntelemaan, mitä hän haluaa antaa kunkin avoimelle sydämelle. Saamme jättää turhat taakkamme ja syyllisyytemme, sillä Jumala tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi tunnustamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin sanoen: