Johdantosanat - 1. adventtisunnuntai

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Tänään 1. adventtina aloitamme nimittäin uuden kirkkovuoden ja samalla myös valmistautumisen jouluun. Laulamme yhdessä Hoosiannaa, jossa tunnustamme tarvitsevamme Vapahtajaamme, koska sananmukaisesti Hoosianna-huudahdus tarkoittaa ”Oi Herra pelasta, auta.” Tarvitsemme Jeesus-Herraa, jotta hän siunaisi joulumme ja antaisi joulumieltä myös sinne, missä sitä eniten kaivataan. 

Jeesus-Vapahtajan läsnäolo antaa meille tulevaisuuden ja toivon, vaikka elämässämme olisi kuinka synkkää tai ympärillä kuinka pimeää tahansa. Sen tähden voimme käydä turvallisin mielin Jumalan eteen tunnustamaan syntimme ja pyytämään hänen anteeksiantoaan hiljaa sydämissämme näin sanoen sekä yhdessä elein viittoen: 

----
Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa? Näin kyselimme äsken laulamassamme virressä. Vastauksen tähän kysymykseen tiedämme hyvin: Jeesushan se siellä aasilla ratsastaa, Jerusalemin tiellä vaeltaa.

Myös tänään Jeesus ratsastaa keskellemme. Hän on tullut kirkkoomme, vaikkemme häntä näekään. Sydämissämme olemme ottamassa vastaan kuningastamme. Laskemme nöyrästi hänen eteensä vaatteita. Se tarkoittaa: minä haluan katsoa Jeesukseen ja hän katsoo minuun. Jeesus pysäyttää aasinsa pienimmänkin kohdalle. Hän huomioi jokaisen henkilökohtaisesti. Kukaan ei jää tässä juhlakulkueessa syrjään.    

Kansa lauloi Jeesukselle Hoosiannaa. Niin teemme mekin. Toisin sanoen laulamme: “Oi Herra pelasta, auta.” Jeesus tietää avun jokaiseen vaivaan. Hän auttaa meitä. Pahin vaivoistamme on synti ja sen tuomat väärät teot. Niistäkin Jeesus on meidät Golgatan ristillä vapauttanut. Sen tähden voimme käydä turvallisin mielin taivaan Isän eteen ja tunnustaa syntimme hiljaa sydämissämme näin sanoen:

----
Hyvää uutta vuotta, nimittäin kirkollista uutta vuotta meille kaikille! Tänään 1. adventtina aloitamme siis uuden kirkkovuoden ja valmistautumisen jouluun. Valmistaudumme ottamaan vastaan seimen lapsen. Tässä lapsessa, Jeesuksessa, Jumala tuli keskellemme. Hän kasvoi aikuiseksi ja eli kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Hän asetti meille esimerkin, miten lähimmäistä tulee rakastaa. Tästä rakkaudesta on kyse adventtiaikana, pikkupaaston aikana. Meitä kutsutaan palvelemaan nöyrästi toisiamme, kuten Jeesuskin tuli palvelemaan meitä. Jeesus sanoo: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." 

Jeesus saapuu edelleenkin sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle. Niinpä tervehdimme häntä tänäänkin täällä Maaningan kirkossa ja kaikkialla kristikunnassa. Veisaamme Hoosianna-hymniä, jossa tunnustamme tarvitsevamme Vapahtajaa: “Hoosianna, se on: Herra pelasta ja auta.”

Kuolemallaan Jeesus sovitti väärät tekomme, joilla toimimme hänen esimerkkiään vastaan. Hän on jo sovittanut nekin rikkomuksemme, joihin sorrumme joulunaikana. Koska Jeesus on armollinen kuningas, joka antaa anteeksipyytäville anteeksi, voimme turvallisin mielin tunnustaa Jumalalle syntimme hiljaa sydämissämme näin sanoen: