Saarna valvomisen sunnuntai 13.11.2011

Mark. 13:33-37
Jeesus sanoo: »Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!»

Vantaan Jumbon ostoskeskuksessa pidettiin eilen 12. päivä marraskuuta joulunavajaiset. Paikalla oli kuuleman mukaan joulupukki ja joulumuori sekä tiernapojat. Lisäksi esitteessä luvattiin: ”Jumbo on jälleen täynnä jouluista mieltä ja ohjelmaa sekä upeita joululahjoja.” 

Epäilemättä Jumbon kauppojen seinillä luki seuraavanlaisia kehotuksia: ”Osta nyt, maksa myöhemmin!”, ”Ei kuluja ennen vuotta 2012!”, Tarjous voimassa vain rajoitetun ajan, pidä kiirettä!”

Joulunavaus isänpäivänaattona, kiire ostaa vaikka ei olisi varaa. 

Onko tämä käyttäytyminen oire jostain? Mielestäni on. Olemme tulleet äärimmäisen malttamattomiksi. Emme jaksa odottaa. Kaikkea mahdollista pitää aikaistaa, jottei vain joutuisi kärsivällisesti odottamaan. Olemme tehneet itsestämme huonoja odottajia – me aikuiset, nuoret ja lapset. Ja tilanne eikun pahenee, siltä se tuntuu. Saamme aina vain vähemmän ja vähemmän harjoitusta odottamisesta. Kaiken ympärillämme pitäisi tapahtua tässä ja nyt.

Kun ajattelemme tätä hektistä aikaamme ja vertaamme sitä vaikka Vanhan testamentin aikoihin, on ero melkoinen. Ero näyttäisi pätevän myös odottamiseen. Israelin kansa joutui odottamaan vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja lupauksien toteutumista. He kärsivät vainoa, huonoja elinoloja, epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa. Silti he odottivat ja odottivat. He luottivat, että aikanaan Jumala täyttää lupauksensa. Ja niin myös kävi. Väitän, että keskimäärin he olivat parempia odottajia kuin nykyihmiset.

Vietämme tänään valvomisen sunnuntaita. Valvominen on kärsivällistä odottamista. Kahden viikon päästä alkaa adventinaika, toiselta nimeltään odotuksen aika. Kohta alkava kirkkovuoden ajanjakso kutsuu siis odottamaan. Odotus on jotain mihin emme ole tottuneet. Niinpä ei turhaan Vapahtajamme meitä herättele: ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Mutta mitä meidän tulisi valvoa, odottaa?

Toki odotamme joulua. Silloin muistelemme sitä hetkeä, kun Jeesus syntyi tähän maailmaan pelastaakseen sen. Jeesus ilmoitti meille millainen Taivaan Isä on ja antoi meille elävän yhteyden hänen kanssaan. Jeesus tuli maailmaan sovittamaan syntimme ja johtamaan meidät totuuden tietä taivaan kirkkauteen asti. 

Odotamme tänään sitä, että Jeesus tulee Pyhässä Hengessä luoksemme antaakseen meille Jumalan tuntemisen, pelastuksen syntiemme anteeksiantamuksessa ja johdattaaksemme meitä henkilökohtaisesti taivasta kohti. Tätä varten messussa on Sana, rukous ja ehtoollisen sakramentti.

Kolmanneksi odotamme Herran Jeesuksen toista paluuta kirkkaudessa. Silloin hän tulee saattamaan täydelliseen päätökseen sen, minkä hän jo ensimmäisellä tulemisella meille hankki. Seurakuntana pääsemme täydelliseen Isän tuntemiseen ja näkemiseen, täydelliseen yhteyteen Isän kanssa, täydelliseen vapauteen synnistä, ikuiseen Karitsan ylistykseen ja täydelliseen taivaan valtakuntaan. Jeesuksen toinen tuleminen on jokaiselle Herraan turvaavalle ihmeellisen odotuksen ja toivon kohde.

Päivän evankeliumi keskittyy kolmanteen odotuksen näkökulmaan: Jeesuksen paluuseen. Voi olla hieman yllättävää, että adventin keskeisin sanoma ei ole joulun odotus, vaan sen odottaminen, että Herra palaa kerran kunniassaan. Tehdessämme jouluvalmisteluita on hyvä tämä muistaa. Tärkein valmistelu mitä voimme elämässämme tehdä on odottaa kärsivällisesti ja toiveikkaasti Jumalan valtakunnan tulemista täyteydessään. - Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee!

Miten meidän tulisi valvoa, odottaa?

Jeesus antaa ymmärtää, että hänen paluunsa tapahtuu yllättäen ja yövartion aikaan: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta.” 

Aikaa ei tiedä kukaan, nukkuminen uhkaa jokaista kristittyäkin.

Päivä päivältä ulkona on pimeämpää. Tämä on kuitenkin väliaikaista, keväällä käy päinvastoin. Mutta mitenkä käy ihmisten sydämissä: synkkeneekö siellä aina vaan. Onko maailman pimeydelle näkyvissä loppua? Uhkaako meitä täydellinen hengellinen pimeys? Pimentääkö maailman sokeus ja synti Jumalan totuuden?

Yövartio on käynnissä. Kristittyjä kutsutaan valvomaan. Odotamme aamuruskoa. Sillä välin taistelemme Pimeyden valtaa vastaan. Teemme sen ainoalla mahdollisella tavalla, valon lapsina ja valon asein: ”Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina.” (1 Tess 5:4-6). ”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein” (Room 13:11-12).  

Nämä Paavalin ohjeet toimivat edelleenkin. Rukoilemme valvoen ja erityisesti niiden sanansaattajien puolesta, joiden tehtävä on julistaa evankeliumia (Ef 6:18-19). Pukeudumme uskon ja rakkauden haarniskaan ja otamme kypäräksemme pelastuksen toivon (1 Tess 5:8). Kestämme ja pysymme uskossamme lujina: ”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja” (1 Kor 16:13). Vastustamme Saatanan valtaa: ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina!” (1. Piet 5:8).

Tätä kaikkea teemme kukin omalla paikallamme seurakunnassa ja omassa arjessamme. Toisella on toiset tehtävät, toisella toiset. Minun tehtävät on osin erilaiset kuin sinun. Mutta tärkein yhteinen tehtävämme on, että pidämme kirkon ja pelastuksen oven auki kaikille ja kutsumme ihmisiä kokemaan elävää yhteyttä Herrassa. Tämä on Jeesuksen portinvartijan kallisarvoinen virka: ”Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa.”