Saarna tuomiosunnuntai 22.11.2015

Joh. 5:22-29
Jeesus sanoo: »Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.»

Moni kavahtaa, kun kuulee sanan tuomiosunnuntai. Itsekin peljästyin, että sattuipa vielä samalla sunnuntaille työntekijöiden, luottamushenkilöiden, vastuunkantajien ja vieläpä omaishoitajien kirkkopyhän kanssa. Mitähän tästä tulee? 

Sinällään on yllättävää, että sana tuomiosunnuntai hätkähdyttää. Onhan meidän arkemme täynnä tuomiota. Aikamme motto on suorastaan tuomio-on-joka-päivä. Herkuttelemme poliitikkojen ja turhien julkkisten töppäyksillä Somessa, lehdissä ja kahvipöytäkeskusteluissa.  Joka päivä saa ilkeillä Soinille, Sipilälle ja Stubbille - ovat tollot tehneet taas kaiken väärin. Ulkomaalaiset saavat myös osansa: Jyväskylän tai Helsingin reissulla, miksi se ei hymyillytkään minulle eikä puhunut virheetöntä suomea. Töissä tai koulussa avautuukin varsinainen aarreaitta. Nopeasti löydämme läheltä ihmisiä, joiden mielipiteitä, tapaa puhua, meikkejä, harrastuksia, hiuksia, köyhyyttä, rikkautta, ujoutta, hengellisyyttä tai sen puutetta, tai mitä tahansa voit alkaa tuomita. 

Pikatuomio toimii parhaiten: hetkeäkään ihmisiin tutustumatta voimme heitellä mahdollisimman tehokkaasti tuomioita ympärillemme. Tuomiota jakelemme päivittäin samalla patentilla kotona ja kaikkialla. Seksuaalivähemmistöt, vammaiset, AY-liikkeet, koulujärjestelmät ja kirkko ovat samassa sopassa. Aina joku älykääpiö on mennyt tekemään väärin!

Kun vietämme tällaista tuomio-on-joka-päivää mahdollisimman usein, saamme mukavan ylemmyyden tunteen. Olemmehan muita parempia! Vältymme myös kätevästi huomioimasta läheisiä ja niitä, jotka ovat rakkauden tarpeessa. Päivä on paljon helpompi, sillä ympärille heitetyt tuomiot toimivat kätevänä suojakilpenä, joka estää toteuttamasta sellaisia epämiellyttäviä toiveita, kuten sen, että toinen pitäisi hyväksyä omana itsenään.  Tuomio-on-joka-päivä toimii tehokkaana bunkkerina, joka eristää meidät tyhmistä ihmisistä tai muuten väärällä tavalla maailmaa katsovista ihmisistä. Näin saamme pitää kädet puhtaina ja fiiliksesi muiden yläpuolella.

Vietetään siis tuomiopäivää joka päivä. Sen myötä saamme olla erinomaisia - todennäköisesti olemme väärässä ja rakkaudettomia, mutta omasta mielestämme olemme erinomaisia! 

[Saarnan alkuosa lainattu suoraan pastori Jussi Koskelta. Hänen saarnansa löydät täältä https://www.facebook.com/notes/pastori-jussi-koski/tuomiop%C3%A4iv%C3%A4jokap%C3%A4iv%C3%A4/925723100831790]

No ei vietetä. Ei vietetä tällaista tuomio-on-joka-päivää. Jos ollaan vietetty, lopetetaan se. Uskon, että tämä kärjistys herätti hereille muutkin kuin vain minut. Onneksi ainakin kerran vuodessa voi saarnata vähän rankemmin.  

Jätetään tuomio Jeesukselle, Pojalle, jolla se valta on. Siitä on kyse tuomiosunnuntaissa, Kristuksen kuninkuuden sunnuntaissa. Tuomiosunnuntaina Jeesus ei kysele meiltä, olemmeko ymmärtäneet teologisesti oikein Kolminaisuuden persoonien keskinäisen suhteen tai. Hän kysyy, onko rakkaus saanut vaikuttaa meissä. Olemmeko rakastaneet? Olemmeko jättäneet tuomitsematta? 

Tänään alkaa omaishoitajien viikko. Omaishoitaja tekee juuri tätä Jumalan rakkauden työtä. Näin siis hänen työssään, kaikessa raskaudessaan, on siunaus mukana. Hän ei rakasta lähimmäistään palkinnon toivossa, vaan aidosta sydämestään. 

Saaja auttaa myös antajaa. Jeesus ei opeta, että se, joka auttaa on Kristus, vaan se, joka on autettava. Ne, jotka suostuvat autettaviksi tai joutuvat sitä sängyn pohjalla olemaan, antavat muille mahdollisuuden palvella. Autettavat ovat auttajille Kristus, antavat mahdollisuuden rakastaa Jeesusta enemmän. Niinpä sekä auttajat että autettavat palvelevat toisiaan ja ovat Kristus toisilleen. Me kaikki olemme molempia.  

Luther on opettanut: ”Ihminen on pelastettu palvelemaan, mutta ei palvele pelastuakseen.”

Meitä on kutsuttu palvelemaan seurakuntaa. Jokaisella meistä on siihen kastettuna vapaus ja velvollisuus. Seurakuntaa palvellessa käy niin kuin omaishoitajan tehtävässä, sillä kirkko-äitikin sairastaa. Seurakuntatyö on välillä raskasta ja se ottaa paljon. Samalla seurakunta antaa paljon enemmän. Minullekin on käynyt näin. Vaikka tehtävien moninaisuus ja vastuu painaa kirkkoherran harteilla, en tiedä mitään muuta tehtävää, josta olisin saanut itselleni niin paljon. Saaja auttaa antajaa. Hengellinen työ antaa monin verroin panoksemme takaisin. 

Rukoilen, että meillä kaikille vahvistuisi tämä kokemus yhteisestä seurakunnasta. Se tarvitsee rakkautta. Rakastatko sinä Toivakan seurakuntaa, Kristuksen elävää ruumista? Haluatko näyttää tämän rakkauden toteen? 

”Sinut on pelastettu palvelemaan, mutta et palvele pelastuaksesi.”