Saarna pyhän kolminaisuuden päivä 19.6.2011 (konfirmaatio)

Joh. 15:1-10
Jeesus sanoo:
    "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Jeesus sanoo: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” 

Rippikoulun asema on Suomessa vahva. Olemme maailman ykkösiä sen suosiossa. Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista rippikoulun käy 90 prosenttia, yli 50 000 nuorta. Kun mukaan lasketaan vielä isoset, joita on vuosittain noin 23 000, liikkuu rippikoulun piirissä valtavat nuorisojoukot. Eihän tuota määrää voi oikein käsittääkään! Kun tänään täällä Maaningalla on 19 hienoa konfirmoitavaa, löytyy heitä samaan aikaan tuhansia ympäri Suomenmaan. Emme ole yksin. Rippikoulu elää ja voi hyvin.

Rippikoulun aikana nuoren usko usein vahvistuu – luotan siihen, että teillekin kävi näin. Juuri tämä on rippikoulun tärkein tavoite: vahvistaa sitä uskoa, johon nuori on kastettu. Viinipuun oksa, rippikoululainen, tarttuu entistä vahvemmin kiinni sitä kannattelevaan viinipuuhun, Jeesukseen. Näin Jeesuksen sanat tulevat todeksi: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Hyvä rippileiri – kuten meidän tapauksessamme – kruunaa ikimuistoisen kokemuksen. Vai voisiko joku unohtaa ruokarukousta Euroviisun sävelin, kaunista hellesäätä, isosten hauskoja sketsejä, raamiksia, Panu-papin ”kauniita” opetuspiirroksia, Helin viimeistä iltahartautta taivaan avaimesta, sauna-, uinti- ja beachvolley -kisoja, viehättäviä leiriemäntiä (eikö niin, pojat!) tai Tervonsalmen ihanimpia asukkeja, verenhimoisia itikoita? Ei kai näitä asioita voi koskaan unohtaa, eihän? Siksi kannattaakin tehdä niin kuin Heli, Arto ja minä – kokea sama ihanuus joka ikinen vuosi. Niinpä kehotan: tarkkaile syksyllä isoskoulutuksen alkamisaikoja ja mieti vaikkapa itsellesi kirkollista uraa. Muun muassa päteviä naispappeja tarvitaan paljon näille korkeuksille ;).

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” 

Valitettavasti kaikki muistot haalistuvat. Varsinkin jos niitä ei virkistetä tai hankita uusia. Tutkimusten mukaan rippikoulun myönteinen vaikutus hiipuu vähitellen. Heti rippikoulun jälkeen 64 prosenttia nuorista suhtautuu kristinuskoon myönteisesti, mutta viiden vuoden päästä niin tekee enää puolet. Seitsemän nuorta sadasta ilmoitti heti rippikoulun jälkeen, ettei usko Jumalaan ja viiden vuoden päästä luku oli jo tuplaantunut: silloin 14 nuorta sadasta oli epäuskoisia. Monelle aikuiselle rippikoulun riemut, opetukset ja hartaudet ovat vain kaukainen nuoruusmuisto. Kirkosta eroaminen on yllättävän herkässä, vaikka olisi ollut kuinka kiva leiri, vaikka olisi ollut kuinka kivat vetäjät ja vaikka kuinka läheiseltä Herra olisi tuntunut yhdessä rukoillessa. Karu totuus on, että moni kirkon jäsen etääntyy seurakunnasta vuosi vuodelta. Papit, nuorisotyöntekijät, kanttorit, muut seurakuntalaiset ja jumalanpalvelukset tuntuvat vuosikymmenten päästä vierailta. Kirkon hyvä työ unohtuu, se ei enää kerää kiitosta. Viime vuonna 50 000 aikuista jätti kirkkonsa, suuri määrä nuoria. Valtaosa heistäkin on käynyt aikoinaan rippikoulun. Viinipuun oksan usko kuolee hiljalleen pois, kun sitä ei ravita eikä se halua enää kiinnittyä puuhun. Jeesus sanoo: ”Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu.” 

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” 

Hyvät konfirmandit. Tämä on se Jeesuksen sana, jonka haluan jättää teille elämän ja uskon ohjeeksi. Pysykää Jeesuksessa. Pysykää hänen kirkossaan. Pysykää Jumalan Sanan, ehtoollisen ja rukouksen luomassa yhteydessä. Älkää katkaisko itseänne hänestä, ikuisen elämän puusta. Älkää antako uskonne hiljalleen kuivettua. Älkää salliko rippikoulun jäävän teille muinaismuistoksi, vaan kasvakaa Jeesuksen tuntemisessa. Älkää kysykö, mitä kirkko antaa minulle vaan pikemmin: Mitä minä voisin antaa takaisin rakkaalle kirkolleni? Kun pysytte Jeesuksessa, rukouksenne kuullaan ja saatte elämällänne kirkastaa Taivaan Isää. Tämän kaiken Jeesus lupaa huikeasti omilleen: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.” 

Päivän aiheena on: ”Salattu Jumala.” Aamen, niin on. Jumala on salattu. Rippikoulussa ei pyritä eikä voidakaan purkaa Jumalan olemusta täydellisesti auki. Iso osa jää salaisuudeksi, mysteeriksi. Mutta vaikka Jumala on salattu, niin tie taivaaseen ei sitä ole. Jumalan sanan ilmoitus on tässä asiassa kirkas. Se näkyy selvästi tänään lausuttavassa uskontunnuksessa, jonka te nuoret saatte jykevästi ilmaista yhdessä seurakunnan kanssa. Se kertoo meille, että Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Kun tämän uskomme sydämessämme ja suullamme tunnustamme, se riittää pelastukseen. Yhtään enempää ei tarvita. Raamatussa sanotaan: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room 10:9). Aamen.