Saarna palmusunnuntai 16.3.2008

Fil. 2:1-9
Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

”Ilman poikkeusta havaitsin, että jokainen tutkimani henkilö, joka oli aidosti onnellinen ja säteilevän eloisa, eli elämäänsä siten, että sitä ohjasi häntä itseään suurempi tarkoitus tai syy.”

Näin totesi amerikkalainen psykologi Abraham Maslow eräässä kirjassaan. Toisin kuin psykologiassa oli totuttu, hän ei tutkinutkaan niitä ihmisiä, jotka olivat epäonnistuneet elämässään, vaan niitä ihmisiä, jotka säteilivät onnellisuutta ja eloisuutta. Ei siis mitään toivottomia loosereita vaan henkilöitä, jotka olivat henkisesti eheitä. Tämän pohjalta Maslow kehitti hierarkkisen teorian yksilön tarpeista, jonka huippuna on ns. itse-aktualisaatio. Sen kautta ihminen saavuttaa täyden potentiaalinsa. Toisin sanoen tällainen ihminen pystyy hyödyntämään omat kykynsä ja osaamisensa maksimaalisesti. Maslow'n teorian mukaan tämä on ihmisen perustarpeen huipentuma. Hän kirjoittaa: ”Muusikon täytyy tehdä musiikkia, maalarin täytyy maalata ja runoilijan täytyy kirjoittaa. Näin heidän täytyy toimia, mikäli tahtovat löytää sisäisen rauhan itsensä kanssa. Mitä ihminen voi olla, sitä hänen pitää olla. Tämä on inhimillinen tarve, jota voisimme kutsua itse-aktualisaatioksi...Se viittaa ihmisen täyttymisen tarpeeseen, erityisesti hänen taipumukseensa tulla oikeasti sellaiseksi kuin hän on potentiaalisesti – tullakseen lopulta kaikeksi, joksi hän on kykenevä tulemaan.”

Tutkiessaan näitä onnellisia ja sädehtiviä ihmisiä Maslow havaitsi, että sellaiseksi tullakseen tarvitaan kaksi välttämätöntä tapahtumaa: itsensä tutkimista ja toimimista. Mitä syvällisemmin ihminen pystyy tutkimaan itseään, sitä lähemmäksi hän pääsee tätä tavoitetta. Sama totuus pätee myös hengelliseen elämään. Sydäntään ja sen tilaa täytyy alituiseen tutkia. Omaa hengellistä minää tulee etsiä ja vaellustaan tarkkailla. Tarvittaessa tulee uskaltaa korjata askeleitaan oikeaan suuntaan, Herran tahtomaan suuntaan. Tähän meitä on kutsuttu käynnissä olevana paastonaikana. Miettimään suhdettamme Jumalaan, toisiimme sekä myös toimimaan rakkauden mukaan. Jos näin teemme, se koituu omaksi onneksemme. Turhaan ei Raamatussa sanota: ”Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan” (Ps. 119:2).

Herra Maslow'n löytämillä ihmisillä, jotka osoittautuivat onnellisiksi ja elämäniloa pursuaviksi, oli monia yhteisiä piirteitä. He olivat mm. spontaaneja, luovia ja tahtoivat jatkuvasti kehittyä ihmisinä. He osoittivat lämpöä ja hyvää tahtoa muita kohtaan ja pystyivät rakastamaan syvällisesti lähimpiään. He olivat kiinnostuneita ongelmien ratkaisemisesta, usein juuri toisten ongelmien ratkaisemista. ”Ei mua kiinnosta”- asenne ei todellakaan kuulunut heidän sanavarastoonsa. Nämä itse-aktualisoituneet ihmiset hyväksyivät itsensä, toisensa ja maailman sellaisena kuin ne olivat. He olivat myös onnistuneet säilyttämään itsessään hyviä, lastenkaltaisia ominaisuuksia, vaikka olivatkin jo aikuisia ja poikkeuksetta viisaita immeisiä. Taaskaan Jumalan sanassa ei turhaan todeta: ”Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta” (Mt 19:14).

”Jokainen henkilö, joka on aidosti onnellinen ja säteilevän eloisa, elää elämäänsä siten, että sitä ohjaa häntä itseään suurempi tarkoitus tai syy.”

Ihminen tarvitsee visioita, näkemyksiä, jotka kantavat kauemmaksi kuin omat silmät antavat myöten. Pitää olla toiveita ja tavoitteita. Ihmistä itseään suuremmat päämäärät tuovat mielekkyyttä elämään. Toisten huomioiminen tuo lopulta onnellisuutta omallekin kohdalle: ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta,” sanottiin Arto-papin lukemassa tekstissäkin. Tässäpä meille kaikille oppia kerrakseen! Tahtoisin kuitenkin, että erityisesti te, hyvät rippikoulunuoret, ottaisitte tästä kaikesta oppia. Tulkaa onnellisiksi ja sädehtiviksi käyttämällä Luojan teille antamat kykynne täysipainoisesti! Etsikää omia mielenkiintonne alueita ja vahvuuksianne! Olkaa ennakkoluulottomia ja tulevaisuuden suhteen pelottomia! Panostakaa ihmissuhteissanne ennemminkin laatuun kuin määrään! Älkää olko liian riippuvaisia siitä, mitä muut sanovat, vaan seuratkaa sydämenne ääntä! Tässä teille joitakin onnellisen elämän reseptejä. Teillä on loistavat raaka-aineet olemassa, joten te saatte itse päättää millainen keitos elämästänne tulee ja millä mausteilla se on varustettu. Älkääkä vain sitten unohtako siitä suolaa ja sokeria!

Ei liene yllätys, että Maslow'n priimusesimerkki itse-aktualisoituneesta ihmisestä on Jeesus Kristus. Hän teki kaiken sen, mitä varten oli tullut ja kaiken sen, mihin hänelle oli annettu kyvyt. Maksimaalisesti. Hän tuli maailmaan tärkeimmästä mahdollisesta syystä: pelastamaan sen. Itsekkäät syyt eivät olleet hänen mielessään vaan epäitsekkäät. Nöyrästi hän palmusunnuntaina ratsasti kohti kärsimystään, ei valkein hevosin vaan vaatimattomasti aasilla. Hän uhrasi itsensä puolestamme. Hän tuli palvelemaan, ei palveltavaksi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mk 10:45). Jeesus osoitti käsittämättömän suurta rakkautta nöyrtyessään ja tullessaan ylhäältä keskuuteemme: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”

Päivän epistolassa sanotaan edelleen: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Meidän tulisi siis matkia, imitoida, Jeesusta. Hän kutsuu meitä samanlaiseen elämään, jota ohjaavat epäitsekkäät arvot: nöyryys, yksimielisyys, rakkaus ja toisen kunnioittaminen. Nämä ovat juuri niitä yksilöä suurempia arvoja, jotka tekevät meistä onnellisia. On sanottu, ettei maailmaa voi muuttaa, mutta itseään kylläkin. Tämä on hyvä lähtökohta: muutos lähtee itsestä. Jos hyväksymme toisemme ja erilaisuutemme, kuten Jeesus ja muut itse-aktualisoituneet ihmiset, olemme jo pitkällä. Tällöin toteutamme sitä mieltä, joka Jeesuksella oli. Avainasemassa on yhteys Jeesukseen, joka osasi rakastaa täydellisesti. Puutteineenkin voimme kasvaa rakkaudessa siten, että tavoittelemme entistä enemmän toistemme etua. Tässäkin jumalanpalveluksessa tämä rakkaus ja yhteys toteutuu. Se antaa meille vahvat eväät arkeen ja toistemme kohtaamiseen. Pyhä henki tuo lämmön ja välittämisen, aivan kuten Paavali sanoo: ”Yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan.”

Meille kristityille Maslow'n tutkima itseään suurempi tarkoitus on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan. Se tuo onnen elämäämme. Se antaa merkityksen ja tarkoituksen kaikelle. Läheisyys Jumalaan sytyttää rakkauden myös toisiin ihmisiin ja tuo mukanaan välittävän sydämen. Ei voi sanoa enää, että ”mua ei sun ongelmat nappaa” tai ”uskonasiat eivät kiinnosta mua pätkääkään.” Pääsiäisen sanoma, rististä ja ylösnousemuksesta, avautuvat. Ne kertovat  Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Iloitkaamme tästä onnesta virren 517 sanoin, jonka saamme ylihuomenna kuulla kirkossa laulettavan: ”Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.” Aamen.