Saarna palmusunnuntai 1.4.2012

Matt. 21:12-17 (mukailtu Lasten evankeliumista)
Jeesus meni Jerusalemin temppeliin rukoilemaan. Temppelin esipiha oli kuin markkinatori: siellä kaupiteltiin lehmiä ja lampaita ja kyyhkysiä. Rahanvaihtajilla oli pihalla omat pöytänsä. 
Jeesus suuttui tästä. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja potki kauppiaitten tuolit kumoon. Jeesus hätisteli kauppiaat ja eläimet pois temppelin esipihalta. ”Herran huone on tarkoitettu rukousta varten, mutta te teette siitä rosvojen luolan”, Jeesus karjui. 
       Kun tilanne oli rauhoittunut ja kauppiaat ja rahanvaihtajat olivat jättäneet temppelin, Jeesus paransi sokeita ja raajarikkoja ja opetti ihmisille Jumalasta. 
       Mutta kun temppelin johtajat ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää Jeesus teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja vauvojen suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?» Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Hei, onkos kukaan lapsista nähnyt Risto Räppääjä -elokuvaa? Entäs aikuisista?

Noh, niille jotka eivät olet nähneet, niin lohdutuksen sana – en minäkään ole sitä nähnyt! Mutta sain kuulla siitä mielenkiintoisen tarinan, jonka kerron myös teille.

Risto Räppääjä on 10-vuotias poika, joka asuu tätinsä kanssa. Risto tutustuu samanikäiseen Nelli Nuudelipäähän ja pikkuhiljaa he ystävystyvät. 

Täti opettaa Ristolle käytöstapoja. Hän neuvoo, että kun tyttö nousee esimerkiksi ruokapöydästä, niin pojan pitää myös nousta ylös. Se on kunnioitusta.

Noh, kun seuraavan kerran Risto ja Nelli tapaavat, niin Risto seuraa tätinsä neuvoa. Kun Nelli lähti hakemaan pitsaa keittiöstä, niin Risto nousi ujosti seisomaan. Palatessaan Nelli kysyi Ristolta: ”Mitä sinä oikein teet? Miksi sinä siinä seisot?” Siihen Risto nolona vastaamaan: Noh, tämä on sitä kunnioitusta.    

Tämä tarina kertoo jotakin meistä kaikista. Me suomalaiset olemme vähän jäykkää ja ujoa kansaa. Vähän ujosti ja ilmeettömästi tapahtuu toisten kunnioitus. Sama koskee sitä, kun kunnioitamme Jumalaa. Täällä kirkossahan nousemme usein seisomaan ja kunnioittamaan Jumalaa. On hyvä miettiä, että millainen kunnioituksen ilme meillä on. Olemmeko vähän niin kuin Risto Räppääjä vai voisimmeko  olla vähän reippaammin ja iloisemmin, vaikka näin! Jumalan kunnioittaminen on iloinen asia. Usko on iloinen asia. Tätä harjoittelemme tänäänkin.

Päivän evankeliumissa on kyse vähän samasta asiasta. Jeesuksen aasilla ratsastaminen Jerusalemiin  oli iloinen asia. Lapset iloitsivat siitä, että näkivät kuninkaitten kuninkaan saapuvan heidän luokseen. Oksia heiluteltiin ja hoosiannaa laulettiin. Kunnioitus näkyi ilona. He olivat oikealla asialla. 

Jos jotkut ovat vähän ujoja kunnioittamaan Jumalaa, niin jotkut on sellaisia, etteivät ne kunnioita Jumalaa ollenkaan. Olemme kirkossa, Jumalan huoneessa. Voisiko täällä pitää urheilukilpailut? Saako täällä pitää kauppaa tai markkinoita? Voi pojat olla kirkossa lakki päässä? Ei. Tämä on pyhä paikka ja täällä pitää käyttäytyä arvokkaasti. Saa olla iloinen ja hymyilevä, muttei saa tarpeettomasti mellastaa. Tärkeintä on, että rukoilemme yhdessä, laulamme ja kuulemme Raamatun kertomuksia. 

Samasta asiasta opettaa Jeesus. Temppeli eli kirkko on rukouksen huone, ei kauppapaikka. Hän suuttui kun ihmiset eivät kunnioittaneet Jumalan huonetta. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja potki kauppiaitten tuolit kumoon. Jeesus hätisteli kauppiaat ja eläimet pois temppelin esipihalta. ”Herran huone on tarkoitettu rukousta varten, mutta te teette siitä rosvojen luolan”, Jeesus karjui.  

Onneksi Jeesus ei tänään karju meille. Me olemme oikealla asialla. Tämä ei ole mikään rosvojen luola tai aprillijekkujen paikka, vaan meidän rakas Toivakan kirkko. Saamme yhdessä iloita ja kiittää kauniista temppelistämme, jonka paras kaunistus on me: ihmiset.

Tiedättäkö sellaisia ihmisiä, kun jollakin on juhlat tai kivaa, niin he yrittävät pilata sen? Heitä kutsutaan ilonpilaajiksi. Myös Jeesuksen palmusunnuntain juhlissa oli mukana ilonpilaajia. Nämä temppelin johtajat ja lainopettajat yrmistelivät oikein urakalla. He oikein suuttuivat Jeesukselle, koska lapset lauloivat hänelle kiitosta, Hoosiannaa. He eivät olisi halunneet iloita Jeesuksesta. Mutta Jeesus sanoi, että lapset ovat oikeassa ja heidän iloaan ei voi kukaan estää. Jeesus sai kuulla kiitoksen lasten ja vauvojen suusta, he osasivat! Mekin uskallamme tänään iloita Jeesuksesta!  

Viikon päästä on pääsiäinen. Se on kirkossa niin suuri juhla, että sitä juhlitaan 50 päivää, aina helluntaihin asti. Ei siis lopeteta juhlia tähän! Tänä aikana meidän tulee keskittyä iloon ja kiitokseen. Pääpaino on ilossa, vaikka koemme myös surua Jeesuksen kuolemasta ristillä. Raamatussa sanotaan: ”Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne" (Neh 8:10).