Saarna itsenäisyyspäivä 6.12.2013

Joh. 8:31-36
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.”

”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus” (2 Kor 3:17)

Elokuva Braveheart – taipumaton. Onko tuttu? Siinä Mel Gibsonin tähdittämä William Wallace johtaa skotlantilaisten vapaustaistelua Englannin tyranniaa vastaan. Tapahtumat sijoittuvat 1200-luvulle ja perustuvat löyhästi tositapahtumiin. 

Sisukas Wallace maamiehineen laittaa hanttiin Englannin kuninkaalliselle armeijalle. Monia voittoja saadaan. Viha joukkojen ja niiden johtajien välillä kasvaa. 

Lopulta ystävä pettää Wallacen. Kuningas vangitsee hänet. Kuningas on kuitenkin pahasti sairas, makaa kuolinvuoteellaan. Sieltä hän kuuntelee, kun skotlantilaista vapaustaistelijaa kidutetaan linnan pihamaalla. Hän toivoo kuulevansa hänen vihdoinkin nöyrtyvän valtakunnan edessä, pyytävän armoa ja nopeaa kuolemaa.    

Kansa huutaa ja vaatii kapinallisen kuolemaa. He häpäisevät häntä, sylkevät hänen päälleen. Kuninkaan pyöveli vannottaa hänelle, että jos hän anoo armoa, hän lupaa varmistaa nopean kuoleman.    

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Wallace yrittää puhua henkitoreissaan. Pyöveli hiljentää kansan kuullakseen vangitun anelun. Hiljaisuuden vallitessa Wallace kerää viimeiset voimansa. Mutta armon pyytämisen sijaan, hän huutaa täydellä voimalla – niin että se kuuluu kuolevan kuninkaan hovikamariin – yhden sanan: VAPAUS! 

”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” 

Myöhään eilen tuli tieto, että vapaustaistelija Nelson Mandela on kuollut. Hän ylsi korkeaan 95 vuoden ikään. Tuskin koskaan yksi vanki on saanut aikaan niin paljon kuin hän. Etelä-Afrikan rasistisen apartheidhallituksen purkamisessa Mandelan 27 vuoden vankeus oli ratkaiseva. Hän ei antanut periksi. Hän on sanonut kamppailustaan: ”Olen taistellut valkoisten ylivaltaa vastaan ja olen taistellut mustien ylivaltaa vastaan. Olen vaalinut ihannetta demokraattisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, jossa kaikki ihmiset elävät yhdessä, yhtäläisten mahdollisuuksien harmoniassa. Se on ihanne, jonka vuoksi toivon eläväni ja jonka toivon näkeväni realisoituvan. Mutta jos sitä vaaditaan, se on ihanne, jonka vuoksi olen valmis kuolemaan.”

”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” 

Jeesus Nasaretilainen. Vapaustaistelija. Hän julisti sanomaansa taivasten valtakunnasta juutalaisten vallanpitäjien ja roomalaisten valloittajien puristuksessa. Puolusti heikkoja ja syrjäytyneitä, meni heidän luokseen, kutsui heitä seuraajikseen. Lupasi hänet vastaanottaville näin: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.”

Kolme vapaustaistelijaa eri aikakausilta. Mikä heitä yhdistää? 

Heille vapaus oli enemmän kuin rajapyykki oikeassa paikassa. Vapaus ei ollut ensisijaisesti maapala tai jokin ruumiillinen ulottuvuus. Se oli jotain syvempää. Se oli kantavampaa. Heille vapaus oli mielentila, asenne, aate. Vaikka sekä Jeesus että Wallace riutuivat kidutettuina, sisäistä vapautta ei voitu heiltä viedä. Vaikka Mandela virui miltei 30 vuotta vangittuna, se ei nujertanut hänen vapauden ihannettaan. Kaikki kolme olivat valmiita kuolemaan ihanteensa puolesta, ja kaksi kuolikin. He eivät valinneet helppoa tietä eikä myyneet aatettaan. Sielun kahleet ovat vaarallisempia kuin metalliset. Mandela on todennut: ”Ollakseen vapaa pelkkä kahleista irtautuminen ei riitä, vaan on elettävä tavalla, joka kunnioittaa ja edistää muiden vapautta.” Vapaus tulee ymmärryksestä ja siitä, että jakaa sitä myös muille.        

Todellinen vapaus on muuta kuin pintaa. Vaikka tänään iloitsemme turvatuista rajoistamme ja omasta maa-alastamme Pohjolan perukoilla, tekisimme kauhean virheen, jos keskittyisimme pelkästään siihen. Ei itsenäisyyttämme tarvitse mennä tarkistamaan Karigasniemelle, Tornioon tai Vaalimaalle, se löytyy lähempää. Se löytyy täältä (osoitetaan sydämeen). Maamme itsenäisyys on mielentila, asenne ja aate. Jos perustus, perinteet ja arvot ovat kohdallaan, niitä ei voida riistää. Ja kun tietää miten arvokkaan sisällön puolesta taistelee, sen tekee vaikka henkensä uhalla.

Elokuvassa Braveheart taisteluissa haavoittunut isä kertoo pojalleen olevansa onnellinen mies, koska hän on saanut elää vapaana. Yksi aatelinen oli myynyt vapautensa, tärkeimmän arvonsa, ja nyt hän kärsi siitä. Hänen elämänsä oli tyhjä ja perustui vain maan omistamiseen ja omaisuuden kartuttamiseen. 

Vapaus ei saisi olla kaupan. Jos elämämme keskittyy arvoihin, joissa ei ole mitään aatetta, sydäntä eikä mielentilaa, siitä ei hyvä heilu. Itse jaan teidän kanssanne tavattoman huolen siitä, että maamme köyhtyy hengellisesti kovaa vauhtia. Kun elämä kulkee eteenpäin tuhatta ja sataa ilman uskoa, seurakuntaa ja yhteistä arvopohjaa, voiko ihminen olla silloin vapaa? Tyhjyys ja pahoinvointi ovat seurausta monista niistä arvoista, jotka yhteiskunnassamme ovat vallalla. Jos taas seuraamme yksilöinä ja kansana rohkeasti Jeesusta Kristusta, siellä vapaus. Virsi 415 sen kertoo: ”Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella... Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.” - Eikö tämä ole oikeaa vapautta? 

Vapaus nähdään usein sisäänpäin lukittuna. Puolustetaan rajoja, omia etujamme. Tätäkin tarvitaan, terveellä tavalla, mutta olennaisempaan on katsoa omasta navasta poispäin. Itsenäisyyttä vaalitaan avoimuudella. Se mitä teemme toisille, miten rakastaen puhumme ja toimimme – se ratkaisee. Samoin kansakuntana: emme voi eristäytyä muusta maailmasta ja estää mustasukkaisesti tarpeellistakin maahanmuuttoa. Meidän tehtävä on auttaa toisia maita, etenkin niitä, joissa ei vapautta tunneta. Itsekkyydellä on lyhyt tie. Mandela opettaa meitä: ”Se mikä merkitsee elämässä, ei ole vain se fakta, että olemme eläneet. Vaan se, mitä olemme tehneet muiden elämän puolesta, se määrää elämämme merkittävyyden.”