Olen Toivakan seurakunnan kirkkoherra. Kirjoitan hengellisistä ja yhteiskunnallisista teemoista, julkaisen myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. 'Kirkonherra'-nimi juontuu sortavalaisten vierailusta. Heidän puheissaan kirkkoherra taipui muotoon kirkonherra, se hymyilytti. Leikinlaskua tärkeämpää kuitenkin on, että nimi viittaa todelliseen kirkonherraan, Jeesukseen Kristukseen. Hän inspiroi tätäkin blogia.
9.8.2016
Saarna 9. sunnuntai helluntaista 23.10.2011 (Esko Jalkanen)
Matt. 7:13-14
Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Reilut 50 vuotta on siitä, kun aloittelin kirkkoherranviran hoitamista täällä Juuassa. Kiitollisena ihmettelen sitä, että muistitte kutsua vielä näin pitkän ajan kuluttua vanhan palvelijanne saarnaamaan. Tänä rakkauden kaksoiskäskyn sunnuntaina tämä kutsu kertoo rakkaudestanne. Hyvältä tuntuu olla rakkautenne kohteena.
Silloin ennen vanhaan nyt lukemani teksti Mk:n evankeliumista ei ollut minään sunnuntaina saarnatekstinä. Kyllä rakkauden kaksoiskäskystä saarnattiin Mt:n ja Lk:n mukaan. Pääasiassa itse käsky on ihan sama kaikissa kolmessa evankeliumissa, mutta Jeesuksen opetuksen kehykset poikkeavat toisistaan. Mennäänpä nyt tarkastelemaan tätä Mk:n erityiskorostusta. Se on kerrottu evankeliumimme viimeisessä jakeessa. Jeesus sanoo lainopettajalle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Viikko sitten käytiin Skuoritsan seurakunnassa, joka sijaitsee Pietarin eteläpuolella. Pyhän Katariinan kirkko on palvellut uusittuna kauniina Herran temppelinä 5 vuotta. Meitä kutsuttiin juhlimaan ja kiittämään. Suomen ja Venäjän rajan ylitys on aina väkevien tunteitten asia. Tuntuu hyvältä, kun kaikista tullien tarkastuksista on selvitty ja saa astua tämän rakkaan Suomenmaan kamaralle, jonka rajojen sisällä on saanut elämänsä elää. Olisi iso vahinko, jos pitäisi jäädä asumaan rajan tuntumaan vieraan valtion puolelle pääsemättä kotiin kaikkien rakkaiden luo. Tähän verrattava oli lainopettajan tilanne. Hän joutui elämään oikean isänmaansa rajan väärällä puolella. Lähellä rajaa, mutta väärällä puolella kuitenkin.
Lain opettajat tunsivat hyvin rakkauden kaksoiskäskyn. Yhtä hyvin he tunsivat toisenkin suuren käskyn, jota voisi pitää lain tärkeimpänä käskynä. Tämän Jeesus esittää Vuorisaarnassaan: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja prfoeetat. (Mt 7:12) Lainopettaja ei tiennyt, kumpi näistä käskyistä vaiko vielä jokin muu on lain tärkein käsky. Hän kysyi tätä asiaa Jeesukselta vilpittömin mielin. Kerrotaan rabbiinien olleen yhtä mieltä siitä, että lain tärkeimmän käskyn tuli olla lyhyesti ilmaistavissa, niin lyhyesti, että käskyn voi lausua yhdellä jalalla seisten.
Jeesus ratkaisi kysymyksen lain suurimmasta käskystä samalla tavoin kuin lainopettaja oli asiaa mietittyään ratkaissut. Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Teoriassa asia on juuri näin. Mutta entä käytännössä? Sitäkin lainopettaja oli miettinyt ja hylännyt sen yleisen käytännön, jonka mukaan Jumalaa rakasti koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimistaan se, joka uhrasi polttouhreja ja muita uhreja eniten. Tähän kehotti myös 5 Ms 11:1 Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, ja noudattakaa aina hänen lakejaan, hänen säädöksiään, määräyksiään ja käskyjään.
Vaikka joku näin tekisi, hän ei vielä ole päässyt sisälle Jumalan hallittavaksi. Lainopettaja oli tosissaan yrittänyt tätä kaikkea, mutta oivaltanut, että Jumalan rakastaminen on jotakin enemmän kuin polttouhrit ja muut lakisääteiset uhrit. Mutta mitä on tämä enemmän? Mikä oli käytännössä tälle kyselevälle opettajalle se lyhyt matka Jumalan valtakunnan rajalle, joka piti hänet sittenkin Jumalan hallintavallan ulkopuolella? Jeesuksen vastaus tähän kysymykseen on sama kuin Jeesuksen tunnettu sana Lk 17:20-21 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ´Se on täällä´, tai: ´Se on tuolla.` Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Jumalan valtakunnalla Jeesus tarkoitti itseään keskustellessaan fariseusten kanssa ja hän tarkoitti itseään keskustellessaan myös lainopettajan kanssa. Jos tämä mies olisi antanut Jeesuksen rakastaa itseään samalla pelastavalla rakkaudella, jolla hän rakastaa kaikkia omiaan, hän olisi ollut sisällä Jumalan valtakunnassa. Tämänhän ilmaisee meille tutuista tutuin pienoisevankeliumi: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Jh 3:16)
Koko maailman sivu on yritetty määritellä, mitä rakkaus on. Ateenalainen n. 400 vuotta eKr elänyt Platon opetti, että rakkaus toteutuu silloin, kun välimatkan päässä toisistaan rakastavaiset pääsevät yhteen. Jeesus rakasti lainopettajaa, mutta tämä ei piitannut tällaisesta rakkaudesta. Se piittaamattomuus piti hänet Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Jeesuksen rakkautta ei korvaa mikään. Eivät ihmisten antamat uhrit eikä heidän tekemänsä hyvät teot.
Tänään vietetään Juuan seurakunnassa Herättäjän päivää. Seuroissa veisataan edelleen Siionin virsiä, kuten aina on tehty. Tuon kokoelman jokaisessa virressä puhutaan tavalla tai toisella siitä suuresta rakkaudesta, joka Jeesuksella on huonointakin syntistä kohtaan. ”Niin ompi Jeesuksen rakkaus suuri, ettei hän hylkää huonointakaan.” (Vanha SV 57:1) ”Tie ompi kaita, vaan kyllä hän hoitaa lävitse vaarojen, ahdinkojen.” (57:5) Sinulla, ystävä, samoin kuin minullakin on ollut 50 vuoden saatossa monta ahdasta paikkaa. Ei tiedä, osaa eikä jaksa rakastaa Jumalaa yli kaiken, yli kaikkien äyräitten pursuavalla tunteella. Toisaalta maailma on täynnä köyhiä ja avun tarpeessa olevia lähimmäisiä, joita meidän tulisi auttaen rakastaa. Kun rakkaudesta ei tule oikein mitään, ahdistumme. Omatunto sanoo: olet ollut veltto ja saamaton. Näihin tunnon kipuihin Jumala on antanut minulle tavan takaa avun siinä muodossa, että tuo varhain nuoruudessa opittu Siionin virsi on tullut mieleeni: ”Kyllä hän hoitaa”. Jeesus lupaa hoitaa ne lähimmäiset, joiden hoitamiseen minä en kykene. Niin suuri on Jeesuksen rakkaus, että hän rakastaa myös minun puolestani.
Tänään jälleen Jeesus kutsuu sinut ja heidät, joita sinun tulisi rakastaa, oman rakkautensa valtakuntaan ja auttaa vapaaksi kaikesta ahdingosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti