Saarna 7. sunnuntai helluntaista 27.7.2014

Mk. 10:17-27
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
    "Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista." 

Viime keväänä pätkähti 57 miljoonaan euron lottovoitto Akaaseen 10 hengen työporukalle. Suurin osa meni seuraavana maanantaina töihin. En tiedä, ovatko vielä töissä samassa paikassa. Heistä tuli miljonäärejä kertaheitolla.  

Todella rikkaiden sarjassa 57 miljoonaa on vielä nappikauppaa. Taivas tuntuu olevan ainoastaan rajana, miten paljon ihminen voi ansaita. Viime vuonna maailman suurimman yksittäisen omaisuuden arvioitiin olevan n. 73 miljardia dollaria. Tämmöinen tilinauha ei ihan pieneen postilaatikkoon sovikaan! 

Rikkaat tunnemme, heistä puhutaan. Kuopion Matkukseen Ikean väsännyt Ingvar Kamprad on maailman 20 rikkaimman joukossa, formulatähti Kimi Räikkönen kuittaa tästä kaudesta 20 miljoonaa, Nalle Wahlroos on ollut kestomenestyjiä varallisuuslistoilla kotimaassa. Varakkaita ihmisiä löytyy siis läheltä ja kaukaa. 

Mutta pelkästäänkö näistä ihmisistä Jeesus puhuu sanoessaan: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan"?

Raamatussa puhutaan melko paljon rikkaista, ja useimmiten arvattavan kielteisesti. Tavallisina keskivertosuomalaisina nämä kohdat on helppo sivuuttaa, koska emme tunnu kuuluvan mainittuun porukkaan. Olemme keskiluokkaisia, emme rikkaita. Kuulumme siis sellaiseen yhteiskuntaluokkaan, jota ei edes ollut Jeesuksen aikana olemassa. Voimmeko näin suosiolla hypätä ylitse raamatunkohdat, joissa puhutaan ”joistakin rikkaista”? Koskevat niiden opetukset meitä lainkaan?

Raamatun hienous on siinä, ettei se kerro ainoastaan joistakin kaukaisista tapahtumista tai ihmisistä, vaan se kertoo samalla meistä. Jos Raamattua ei lue tällä tavoin henkilökohtaisella tasolla, paljosta jää paitsi. Omatunto jää nipistämättä, lohdutus saamatta. Tämä haastaa meitä kysymään: Olenko minä rikas? Onko minussa samaa kuin rikkaassa nuorukaisessa, jota Jeesus puhutteli? 

Jos Jeesukselta ja hänen opetuslapsiltaan kysyttäisiin, me kaikki saisimme heiltä rikkaan leiman otsaan. Heihin nähden olemme lähestulkoon miljardöörejä. Jos meille on vaikea ymmärtää 73 miljardin omaisuutta, olisi Jeesuksella ja opetuslapsilla sama työ käsittää meidän omaisuuttamme. Tuntuu hassulta, mutta näin se on. Meillä on kodit, autot, työtä, kunnon vaatteet, rahaa ostaa tavaroita, harrastusmahdollisuudet melkein mihin vain ja ruokaa yllin kyllin. On ilmainen koulutus, kattava terveydenhuolto ja kehittynyt sosiaali- ja eläkejärjestelmä. Yhteiskuntamme on rauhallinen ja elämme kansanvallassa, demokratiassa. Pelkästään nämä asiat olisivat saaneet Mestarimme opetuslapsineen pudistelemaan päätään epäuskoisina: ”Voiko tuollaista rikkautta olla?” Epäilemättä evankeliumikertomuksen rikas nuorukainen olisi tehnyt samoin – vaikka hänellä olisi ollut kaikki silloiset maailman rikkaudet, hän ei olisi millään kyennyt hankkimaan sitä luksusta, josta tälläkin hetkellä nautimme.   

Jeesus puhuu tänään suoraan meille, siis meille rikkaille. Hän sanoo: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!”    

Ihmisen tragedia on omavoimaisuudessa ja siinä, että kiinnitämme sydämemme toissijaisiin asioihin. 1. käskyn ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia” rikkominen käy kovin helposti. Suotta ei ole tämä käsky ensimmäisenä, sillä se luo pohjan kaikille muille. Nykyisessä katekismuksessa tätä käskyä selitetään osuvasti: ”Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme? Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme.”

Jumala ei ole ensisijaisesti kiinnostunut ulkoisesta tekijöistä: häntä ei kiinnosta ulkonäkömme puutteet, saavutuksemme tai se, kuinka paljon tai vähän pankkitilillämme on rahaa. Hän katsoo sydämeen. Me ihmiset puolestaan tunnumme ajattelevan enimmäkseen juuri päinvastoin: juuri ulkoiset seikat ovat ne tärkeimmät. Tästä seuraa edellä kuvatun kaltainen tilanne, jossa ihminen kiinnittää toivonsa muualle kuin Jumalan suuntaan. Katoavista aarteista tulee tärkeämpiä kuin katoamattomista. Ulkoiset tekijät sumentavat sisäiset. Omat ansiot peittävät alleen sen työn, jonka Herra on puolestamme tehnyt. Tavaroiden haalimisesta tulee addiktio, vääränlainen itsevarmuus ja itsekkyys kasvavat. Näin ihminen joutuu koko ajan kauemmaksi Jumalastaan, Tosi Jumalastaan: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Mt. 6:21).  

Päivän evankeliumin rikas nuorukainen vaikutti olevan oikealla tiellä. Oikein juoksujalkaa hän kiiruhti Jeesuksen luo ja polvistui hänen eteensä, kysyen ihmiselämän tärkeimmän kysymyksen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Voimmeko sanoa tekevämme samoin? Onko meillä samanlaista hätää sielujemme kohtaloista? Vaikka nuori, rikas mies oli  hyvällä tiellä, silti hän ei ollut vielä valmis. Hänen lopullinen toivonsa ei ollut kiinnittynyt Jumalaan, vaan se oli vielä kiinni hänen omaisuudessaan. Omaisuus tukki häneltä näkyvyyden Jumalan kirkkauteen. Maallisia murehtiessaan hän kääntyi Jeesuksen luota pois. Mutta kenties Jeesuksen rakkaus ja sanat jäivät tekemään työtä hänen sydämessään. Jumalan armosta hänkin saattaa olla odottamassa autuasta matkaa taivaan kotiin.

Yhtä salakavalasti mekin olemme sidottuja maallisiin omaisuuksiin kuin rikas nuorukainen. Meillä on niin paljon rompetta silmiemme edessä, ettei oikein näe edes lähimmäistään, puhumattakaan Jeesuksesta Kristuksesta. Monella meistä on niin hyvä ja helppo olla – mihinkäs minä nyt itseäni suurempaa tarvitsisin? Uskomista Jumalaan pitää perustella rippikoulua myöten ja vastata kysymykseen: Mitä hyötyä uskosta on minulle? 

Näistä syistä onkin vaikea mennä itseensä ja löytää Herra – yhtä vaikeaa kuin kamelin meno neulansilmästä. Rikkautemme, itsekkyytemme ja vääränlainen itsevarmuus korvaavat epäjumalien tavoin sen oikean. Käskyistä ensimmäinen rikkoutuu päivittäin. Puuttuu sama kuin Ukko-Paavolta ennen seppä Högmanin kohtaamista: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisällinen tunto!” 

Ilman Kolmiyhteistä Jumalaamme olisimme toivottomassa tilanteessa. Jokainen meistä rikkaista. Mutta onneksi Hän on valmistanut meille ulospääsyn: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” Tästä ihmeestä, siitä että syntinen pelastuu yksin armosta, meidän tulee iloita aina ja kaikkialla. Niin teemme myös tänään tässä syntisten messussa. Pyhä Henki tekee työtään. Tämänkin saarnan kautta. Sinussa ja minussa.