Saarna 3. sunnuntai pääsiäisestä 11.5.2014

Joh. 17:11-17 
Jeesus rukoili ja sanoi:
    "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus." 

Jeesus sanoo: ”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.”

Öljy ei liukene veteen. Vettä ja öljyä voidaan kyllä sotkea, mutta täydellistä sekoittumista ei tapahdu. Öljyistä kättä on vaikea pestä pelkällä vedellä, koska vesi liukuu pois. Ja olet varmasti huomannut, että jos tiputat pienen määrän öljyä vesilasiin, se jää pinnalle kellumaan. Tämän vuoksi öljyonnettomuuksissa öljy ei liukene meriveteen vaan jää kellumaan sen pinnalle. Veden ja öljyn molekyylirakenteet ovat erilaiset. Ne ikään kuin hylkivät toisiaan.      

”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.”

Jos ajattelemme, että lasipullon vesi edustaa maailmaa, niin kristityt ovat sen öljy. Olemme maailmassa muttemme maailmasta. Maailman arvot ja Jumalan tahto eivät totisesti käy yksi yhteen, ne ovat usein jopa toistensa vastakohtia. Jumalan pyhä sana ei voi koskaan liueta tämän maailmaan mieltymyksiin. 

”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.”

Kautta aikain kristityt ovat suhtautuneet maailmaan eri tavoin. Osa heistä on valinnut maailmasta erottautumisen: he ovat jääneet erilliseksi öljyksi muusta maailmasta. Tavoillaan, vaatetuksellaan ja asumisellaan he ovat tehneet selvän rajan maailman ja heidän välilleen. Äärimmillään jotkut ovat muuttaneet kauaksi erämaahan, kauaksi maailmasta. He tulkitsivat Jeesuksen sanat kirjaimellisesti: koska Herra ei kuulunut maailmaan, emme kuulu mekään!

Osa on valinnut toisen tien. He ovat menettäneet kristillisen identiteettinsä ja sulautuneet tähän maailmaan. Maallistuminen on vienyt kokonaan mukanaan. Eletään ilman Jumalaa, seurakuntaa, rukousta ja Raamattua. Silloin öljy ei ole enää öljyä, kristitty lakkaa olemasta kristitty. Pullossa on jäljellä vain haaleaa vettä.   

Onneksi on kolmaskin tie. Se pohjautuu Jeesuksen sanoihin: ”Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät” (Joh 17:18). Meidät on lähetetty tähän maailmaan elämään kristittyinä. Kuten Jeesus lähetettiin maailmaan se pelastamaan, meidät on lähetetty tämän ilosanoman viestinviejiksi. Se on tehtävämme kastettuina. Maailmassa on ja syntyy kokoajan ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Heitä on niin lähellä kuin kaukana. Yksikin öljypisara on arvokas ja saa paljon aikaan. Kun Herran armo ja rakkaus rakkaus koskettavat, määrämme sen kuin kasvaa. Kun evankeliumia julistetaan, tapahtuu ihmeistä suurin: vesi muuttuu öljyksi.

Toivakan seurakunnan strategiassa, yhteisessä polussa, sitoudumme seuraavaan: ”Seurakunta on kristittyjen muodostama yhteisö. Kristityt ovat kastettuja Jeesukseen uskovia ja hänen seuraajiaan. Kristityille keskeistä on Jeesuksen elämä ja opetukset, ristinkuolema ja ylösnousemus. Kristityt uskovat, että ylösnoussut Jeesus Kristus vaikuttaa häneen uskovissa Pyhän Hengen kautta. Olemme yhteisö, jossa elämme ennakkoluulottomasti Jeesuksen kanssa ja hänen seuraajinaan.” 

Kun elämme tämän perustan ja tavoitteen mukaan, olemme öljynä maailmassa. Saamme voiman seurakuntaamme ylhäältä, emme tästä maailmasta. Jeesus sanoo: ”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.”

Evankeliumissa Jeesus rukoilee omiensa puolesta. Niin hän tekee myös tänään. Hän pyytää Taivaan Isältä valtavia asioita, jotta pärjäisimme maailmassa. Näiden pyyntöjen varaan on hyvä jättäytyä uskoen siihen, että sen minkä Jeesus puolestamme rukoilee, se toteutuu. 

”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla”, rukoilee Jeesus. Taivaan Isä suojelee ja varjelee aina ja kaikkialla. Hänen Pyhä nimensä on jo kasteessa lausuttu yllemme.

”Puhun tämän..., jotta minun iloni täyttäisi heidät.” Jeesus kutsuu meidät iloon, kuten viettämämme riemupyhä, jubilate, ilmaisee. Jokainen päivä on ilon päivä, kun saamme elää Herrassa.

”...että varjelisit heidät pahalta.” Jeesus ei halua meille pahaa. Ei koskaan. Ja hän haluaa varjella ennen kaikkea siltä pahalta, mitä maailma miltei väkisin meille tyrkyttää.

”Pyhitä heidät totuudellasi.” Maailma tarjoaa useita totuuksia, mutta on vain yksi oikea totuus, Jeesus Kristus. Hän tahtoo, että olemme pyhiä ja puhtaita, jotta kirkastaisimme häntä tässä maailmassa. Pyhinä ja puhtaina säilymme, emme omasta voimastamme, vaan koska Jeesus on kuollut syntiemme tähden. Kasteessa meidät on puettu valkoiseen taivaspukuun, jonka puhtaudesta huolehdimme ripin ja ehtoollisen avulla. Totuus vie meidät myös perille taivaan kotiin. Kerran ei tarvitse olla enää ikävissään, koti-ikävissään. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh 14:6).