Saarna 2. sunnuntai pääsiäisestä 4.5.2014

Joh. 21:15-19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Rakastatko minua? 

Tässä ihmiselon suuri kysymys. Tarpeemme tulla rakastetuksi on melkoinen. Useimmiten se on meille tärkeämpää, että tulemme rakastetuiksi kuin se, että keskittyisimme puhtaasti rakastamaan. Olemme ennemmin ottamassa kuin antamassa.

Eräs äärimmäisen rikas ja iäkäs mies meni naimisiin nuoren neidon kanssa. Ei mennyt kauaakaan, niin mies alkoi tosissaan miettiä, menikö nainen hänen kanssaan naimisiin pelkästä rahasta. Hän kysyi tuoreelta vaimoltaan: ”Jos menettäisin kaiken rahani ja omaisuuteni, rakastaisitko vielä minua?” Tähän nuori vaimo lohduttavasti: ”Voi kulta, älä ole hassu! Totta kai minä yhä rakastaisin sinua. Ja jäisin kyllä sinua suunnattomasti kaipaamaan!”

Humoristinen ja keksitty kertomus, mutta se kertoo jotain todellisuudestamme. Asetamme rakkaudellemme ehtoja. Ihmisten välinen rakkaus voi toisinaan olla raakaa – ”Rakastan sinua jos ja jos, jos ja jos”.... Toisin on Hyvän Paimenen laita. Jeesus rakastaa meitä ehdoitta. Emme voi menettää hänen rakkauttaan. Emmekä voi tehdä mitään, mikä lisäisi hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Hänen rakkautensa on absoluuttista: ehdotonta, rajoittamatonta ja riippumatonta.  

Kirkon sanoma on sidottu ajatukseen ”Jumala rakastaa sinua.” Se on oikea sanoma, ilosanoma, evankeliumi. Sanoma voi kuitenkin tylsistyä, jos samalla ei kysytä sitä, rakastammeko me puolestamme Jumalaa. Todellinen rakkaus on molemminpuolista. Tänään Jeesus kysyy meiltä niin kuin Pietarilta: ”Rakastatko minua?” 

Jeesus kutsuu meitä rakkauteen. Rakkaus on palvelutehtävä. Vain aito rakkaus voi johtaa pyyteettömään palveluun. 

Jeesus tenttasi Pietarilta kolme kertaa hänen rakkauttaan. Hän halusi tietää, voiko mikään tulla hänen ja Pietarin väliin. Hän halusi tietää, oliko Jeesuksen seuraaminen Pietarille ykkösasia. Koska Pietarista tuli opetuslasten johtaja, häneltä vaadittaisiin enemmän. Hänen tuli johtaa esimerkillään: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?”     

Eräs kuuluisa musikaalitähti Mary Martin oli valmistautumassa esitykseensä. Hän sai kirjeen säveltäjä-ystävältään, joka oli jo kuolinvuoteellaan. Kirjeessä luki: ”Rakas, Mary. Käsikello ei ole käsikello ennen kuin soitat sitä. Laulu ei ole laulu ennen kuin laulat sen. Rakkaus ei ole rakkautta ennen kuin luovutat sen eteenpäin. Rakkaus sydämessäsi ei ole tarkoitettu pidettäväksi sisälläsi, vaan annettavaksi toisille.” Onnistuneen esityksen jälkeen artisti kiidätettiin takahuoneeseen ja kaikilla oli sama kysymys huulillaan: ”Emme ole koskaan nähneet sinun esiintyvän tuolla tavalla? Mitä tapahtui?” Mary luki heille säveltäjän kirjeen ja sanoi: ”Tänään annoin rakkauteni tulvia pois. Siksi esiinnyin niin kuin esiinnyin.”     

Jos emme laita rakkauttamme ja itseämme peliin, olemme kuin ”kumiseva vaski” tai ”helisevä symbaali”. Silloin ei rakkaus ei ole oikeassa käytössä. Jos taas luovutamme rakkautemme eteenpäin, se saa jakaantua. Rakkaus on ainoa aarre, joka pelkästään kasvaa tuhlaamalla. 

Pietarille annettiin tehtäväksi kaitseminen ja ruokkiminen: ”Ruoki minun lampaitani ja karitsoitani. Kaitse minun lampaitani.” Seurakunnan tärkein tehtävä on huolehtia laumastaan. Pitää olla tarpeeksi hengellistä evästä ja hyvää kristillistä ohjausta, kaitsentaa. Erityisesti haluamme huolehtia pienistä karitsoista, lapsista ja nuorista, jotta he pysyisivät ikuisen elämän tiellä. Jokainen kastettu on yhteinen pappi. Hengellinen kasvatustehtävä kuuluu kaikille. Lähetyskenttämme on koko maailma. Olemme Herran asialla: ”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät” (Jer 23:3).   

Kun Julius Caesar rantautui Britannian rannikolle, hän otti käyttöönsä kovat otteet onnistuakseen sotatoimissaan. Hän käski miehet korkealle kalliolle ja pyysi heitä katsomaan alas rantaan. Miehet hämmästyivät, kun huomasivat laivansa olevansa ilmiliekeissä. 

Näin Caesar poisti miestensä mielistä sen mahdollisuuden, että voisi perääntyä. Kun sotilaat eivät voineet enää palata takaisin, muuta mahdollisuutta ei jäänyt kuin edetä ja valloittaa. Ja sen he tekivätkin.  

Vaikka Jeesus ei käske tänäkään kesänä kenenkään venettä polttamaan, idea Caesarin kanssa on sama. Jeesus tahtoo, että sitoudumme häneen. Täydestä sydämestämme. Mikään ei saa olla elämässämme suurempaa kuin hänen seuraamisensa. Emme katso taakse kuin Lootin vaimo, joka muuttui suolapatsaaksi, vaan eteenpäin. Palvelemme, sitoudumme ja rakastamme. Emme unohda seurakuntaa ja laumamme ruokkimista. Kuulemme kutsun. Jeesus sanoo: ”Seuraa minua!”