Saarna 2. sunnuntai loppiaisesta 18.1.2015

Luuk. 4:16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.
      Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” 

Tämä oli Jeesuksen saarna kotikaupunkinsa, Nasaretin, synagogassa. Yhdessä lauseessa koko saarna. Yksi historian lyhimmistä opetuspuheista? Ei jaarittelua. Ei monimutkaista julistusta. 

Juutalaiset olivat tottuneet pitkiin puheisiin. Oman kylän pojalta odotettiin paljon. Jeesus ei vastannut näihin odotuksiin. Luukas kertoo Joosefin ja Marian pojan tulosaarnasta: ”Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Jeesus aloitti julkisen toimintansa opettaen synagogassa. Hän aloitti sen sanan ja yhteisen rukouksen ääreltä. Jeesus ei valinnut lukemaansa tekstiä umpimähkään. Jesajan kirjan profetia luonnehti suoraan Jeesuksen tehtävää maailmassa: ”Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” 

Jesajan teksti alkaa kolmella minä-lausekkeella: ”Herran henki on MINUN ylläni, sillä hän on voidellut MINUT. Hän on lähettänyt MINUT...”

Lukukappaleen 'minä' tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Hän samaisti itsensä täydellisesti Jesajan ennustukseen. Jeesuksen herruus ei ollut kuninkaallisuutta loistokkaissa saleissa, vaan se liittyi hänen tehtäväänsä ihmisten keskellä: ”Hän on LÄHETTÄNYT minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, JULISTAMAAN vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, PÄÄSTÄMÄÄN sorretut vapauteen ja JULISTAMAAN Herran riemuvuotta.” 

Ilmoittamaan köyhille hyvä sanoma, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. -Tätä varten Jeesus tuli maailmaan.

Lähetystyössä julistetaan evankeliumia sanoin ja rakkauden teoin. Tälläkin hetkellä köyhät saavat kuulla toivon sanoman. Ehkä se on Pedro-poika Venezuelassa, Rubina-tyttö Pakistanissa, Maliha-äiti Nepalissa tai joku muu. Heille nämä Jeesuksen sanat herättävät  toivon: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” -”Minäkin köyhä, sokea, vangittu ja sorrettu saan omistaa Jumalan Pojan antaman lupauksen!”, he ajattelevat. ”Tänään, tässä ja nyt, minulla on ihmisarvo. Saan olla sitä mitä olen – Jumalan lapsi!” 

Voi sitä riemun määrää, jonka ilosanoma saa aikaan! Yhteiskunnan syrjäseudulle joutunut ihminen saa uskon avulla ymmärtää, ettei hänen tulevaisuutensa ole omissa sidotuissa käsissä, vaan Jeesuksen voimallisissa käsissä. Jumalan Poika auttaa vaikkei itse voi. Toivo antaa uskon parempaan huomiseen.

Köyhyyttä, vankeutta ja sokeutta ei ole vain kehitysmaissa. On sitä meilläkin. Se ilmenee eri tavoin, mutta kyllä sitä täälläkin on. Eikä tarvitse edes mennä itseään kauemmaksi. Oletko sinä olut koskaan  masentunut tai toivoton? Silloin tiedät, miten raskasta on kokea se, ettei pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Pää on tyhjä: ei ole suunnitelmaa tai tekoa, joka toisi helpon ratkaisun. Sokeus sumentaa mielen ja kahleet sitovat sielun. Näinä hetkinä on hyvä muistaa Jeesuksen vapauttava ja toivoa tuova evankeliumi, jota tänäänkin kuulemme. Pimeässä hetkessä Jeesus lohduttaa.

Maailmassa, jossa monet äänet kertovat, että kaikki riippuu ihmisestä itsestään, minun teoistani, suunnitelmista ja päätöksistä, on helpottavaa kuulla Jumalan suuremmista suunnitelmista. Ihminen on pieni, Jumala suuri. On vapauttavaa kuulla se, että hän joka tänäänkin avaa edessämme kirjakäärön ja opettaa, tietää mitä tekee. Ja kun minä pysyn lähellä Jeesusta, tiedän mitä tulee tehdä. Tai vähintään: jaksan vaikeuksista huolimatta huomiseen.  

Vanha raamatunkäännös sanoo: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.”

Usko syntyy kuulemisesta. Se tulee sydämeen korvakäytävien ja aivojen kuulokeskuksen kautta. Se on hyvin intiimi, läheinen prosessi. Jeesus voi tulla todeksi elämässämme vain, jos kuulemme häntä. Se on totta TÄNÄÄN, jos suostumme tähän. Evankeliumi on totta, kun uskomme, että Jeesus on kirjoitusten täyttymys. Jeesus sanoo: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15).

Jeesus toimii yhä sanan, rukouksen ja Pyhän Hengen kautta. Kun tulemme omaan synagogaamme, kirkkoon tai seurakuntakotiin, kuulemaan sanaa – kuten Jeesus tapansa mukaan – siitä seuraa pelkästään hyvää. Sana synnyttää hedelmää. Olen nähnyt tämän omin silmin. Siksi voin vakuuttaa tämän seurakunnan kirkkoherrana ja Jeesuksen kirkon palvelijana, ettei Sana tyhjänä palaa ja messussa kannattaa käydä: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän” (Jes 55:10-11).