Saarna 2. sunnuntai ennen paastonaikaa (sexagesima) 12.2.2012

 Matt. 13:31–33
Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."
    Vielä hän esitti heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani." 

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist toteaa eräässä kirjassaan: ”Usko on viruksen aiheuttama oireyhtymä. Se on eräänlainen mielen tauti. Ja vakava sellainen, miljardit ihmiset tartuttanut pandemia” (Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat, WSOY 2009).

”Usko on mielen tauti.” 

Näin siis ajattelee professori Enqvist ja moni muu ateismin kannattaja. Heille usko on yhtä suurta satua, joka on vain yrittänyt jarruttaa tieteen kehitystä. Usko perustuu heidän mukaansa valheelle. Tiede ja ihmisjärki sen sijaan voivat vapauttaa ihmisen. Niiden avulla uskon aiheuttamasta kulkutaudista on mahdollista päästä eroon.   

Ei mitään uutta auringon alla! Samoja perusteita uskon mielettömyydestä on esitetty jo kauan sitten. Aikanaan Paavali ja kumppanit joutuivat kokemaan samankaltaista vastustusta, ja sittemmin lukuisat muut evankeliumin julistajat. Oppineille ja yksin ihmisvoimaan luottaville usko on näyttäytynyt hullutuksena, kun taas armosta uskoon kutsutuille se on ollut Jumalan voima ja viisaus. Tämä kiista näyttää jatkuvan hamaan loppuun asti. Rohkea se, joka jaksaa pysyvästi ihmetellä ristin salaisuutta, vaikka koko maailma kampeaisi vastaan: ”Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi” (1. Kor. 1:25). 

Jumalan ”hullutus” on levinnyt käsittämättömän laajalle – tämä on kiistaton tosiasia. Kari Enqvist on aivan oikeassa siinä, että usko on tarttunut miljardeihin ihmisiin. Me emme kuitenkaan puhu kulkutaudista, vaan ilosanomasta joka kulkeutuu ihmiseltä toiselle. Sana pandemia voidaankin käsittää positiivisesti tässä yhteydessä. Sehän tulee kreikan sanoista pan (kaikki) ja demos (ihmiset). Sanoma Jeesusta Kristuksesta kuuluu kaikille ihmisille! 

”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin.”

Pienestä joukosta, ensin kahdestatoista opetuslapsesta, sitten muutamasta kymmenestä ja sadasta on kasvanut miljardien ihmisjoukko. Pienestä sinapin siemenestä on noussut monta taimenta Jumalan puutarhaan. On muodostunut maailmanlaajuinen kristillinen kirkko, valtavan suuri puu. Hapatteen tavoin armon ja rakkauden sanoma on saavuttanut lukuisia ihmisiä ja temmannut heidät mukaan elävään Kristuksen ruumiiseen. Näin Vapahtajan sanat ovat käyneet toteen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” Taivasten valtakunta on totisesti kuin vertaukset sinapinsiemenestä ja hapatteesta – se on kasvanut ja levinnyt hämmästyttävästi miltei joka paikkaan! 

Kun täällä Suomessa tervettäkin uskoa pidetään yhä enenevässä määrin hullutuksena, samaa ei voida sanoa muusta maailmasta. Itse asiassa länsimaalainen kirkkokielteisyys on monessa maassa vierasta. Sanoma Kristuksesta kelpaa tänäänkin monille. Kirkot ovat pullollaan ja ilo täyttää mielet. Jumalan valtakunnan sinapinsiemen näyttää ihmeellisen kasvuvoimansa juuri tällä hetkellä! Kiitos Herralle, että tämä ihme toteutuu myös täällä Toivakan seurakuntakodilla!

Yhteys lähetystyöhön on meille tärkeää. Se antaa meille toivoa, että Jumalan valtakunta on yhä eteenpäin menevää. Jos se meillä näyttäytyy usein passiivisena ja kielteisten uutisten ympäröimänä, lähetyskentillä kehityssuunta on usein toisenlainen – siellä Jumalan valtakunnan työ menestyy. Siksi tarvitsemme tietoa ilosanoman voittokulusta, jotta meidänkin uskomme säilyisi elävänä ja rohkaistuisi. Samasta juurinesteestä, Jumalan sanasta, me kaikki ammennamme kasvuvoimaamme. Sanomme ravintoa tarvitsevan puun tavoin: ”Sanat, jotka Herra on puhunut, ovat henki ja elämä” (Joh. 6:63). 

Yhdestä sinapinsiemen voittokulusta kertoo Etiopian Mekane Yesus -kirkko. Nyt sen jäsenmäärä on kuutisen miljoonaa, kun reilut kymmenen vuotta sitten se oli vielä 2,3 miljoonaa – näin Sanan hiiva on nopeasti yli tuplannut kirkkokansan! Pari vuotta sitten vietetyn 50-vuotisjuhlavuoden tavoitteeksi oli asetettu 1,7 miljoonaa uutta jäsentä – mistä me saisimme saman kasvun hiivareseptiimme!? Noh, vastaus löytyy tietysti sinapinsiemenestä. Sinapinsiemenestä uskoa. Jeesus sanoo: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta” (Mt. 17:20).

Mekane Yesus -kirkko on tuonut uskonsisällön lisäksi muitakin parannuksia etiopialaisten elämään. Sen osuus on ollut merkittävä muun muassa lukutaito-ohjelmien toimeenpanijana, naisten aseman kohottajana ja aidsin vastaisen ohjelman aloittajana. Kirkko on perustanut kouluja ja sairaaloita sekä mahdollistanut laajoja maaseudunkehittämisohjelmia. Nälänhätien aikoina kirkon merkittävä osuus ihmishenkien pelastajana tunnetaan yleisesti. Evankeliumia on viety rohkeasti syrjäseuduille asti. Usko on ilmennyt tekoina, kuten pitääkin. Pitävätkö etiopialaiset kaiken tämän jälkeen kristinuskoa hullutuksena? – eivät taatusti! Perustuuko heidän mielestään koko homma valheelle? – ei, sillä ovathan he itse todistaneet evankeliumin muutoksen voiman! Onko evankeliumi heille sairautta? – ei, se on terveeksi tekevä voima! 

Voimme avoimesti iloita Mekane Yesus -kirkon ja muidenkin lähetyskirkkojen menestyksestä. Olemmehan samassa veneessä, suuressa kirkkolaivassa! Luotamme Jumalan armoon, että meillekin suodaan vielä kasvun ja elävän uskon aikaa. Aloitetaanpa vaikka täältä Toivakasta, yhdessä! 

Jotta tämä toive voisi toteutua, meidän pitää ammentaa voimaa yhteisistä jumalapalveluksista, joissa uskon sinapinsiemeniämme ruokitaan. Emme voi jäädä homehtumaan yksittäisiin siemenkotiin, vaan meidän tulee hakeutua toistemme yhteyteen. Yksinäisestä nurkasta on paha lähteä kasvattamaan Jumalan valtakunnan peltoa. Pitää olla kutsumassa ja toimimassa, olla jatkuvassa liikkeessä. Elävä kala ui vastavirtaan. Julistamme pelotta ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta. Täällä kirkossa saamme ottaa vastaan elämän leipää, sitä läpikotaisin ilosanomalla hapatettua leipää, joka kantaa tässä elämässä ja aikanaan  kuoleman rajan ylitse uuteen elämään. Jeesus opettaa meitä: ”Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Ihmiset sanoivat: Anna meille aina sitä leipää. Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh 6:33-35). Aamen.