Saarna 10. sunnuntai helluntaista 21.8.2011 (Esko Jalkanen)

Matt. 25:14-30
Jeesus sanoi:
    »Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
    Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
    Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
    Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’»

Kymmenen päivää Pääsiäisen jälkeen Jeesus muutti pois tästä maailmasta eikä häntä ole tämän jälkeen täällä nähty. Hänelle on kertynyt aikojen saatossa paljon omaisuutta, joka on nyt nähtävissä kautta maailman. Rooma ja muut katoliset kaupungit ovat täynnä barokkityylisiä kirkkoja, jotka pursuavat arkkitehtoonista rikkautta. Kölnin goottilainen tuomiokirkko ei prameudessa juurikaan jää jälkeen Rooman Pietarinkirkosta. Venäjän kielessä on kaksi erilaista sanaa kirkoista. Mahtavimpia kutsutaan nimellä sabor, täynnä ikoneja ja kultaa, vähän vaatimattomampia nimellä tserkov, josta sanasta on tullut meidän kieleemme ”kirkko”. Me protestantit rakennamme kirkkomme edellisiä vaatimattomammin, mutta silti hyvin kauniisti. Nyt olemme Jeesuksen omistamassa Hankasalmen/Niemisjärven kauniissa kirkossa. Jeesuksella on mm. Kuopion luterilaisella seurakuntayhtymällä 78 ha kauniisti hoidettuja, hyvin vaalittuja hautausmaita, joilla ihmiset liikkuvat mielessään kauniita ajatuksia ja muistoja. Nämä ovatkin varsinaisia Jeesuksen peltoja, jotka odottavat ihmeellistä tulevaisuuttaan. Siitä on viittaus päivän evankeliumissa. Kerran tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin Jeesus itse tulee näkymättömästä taivaan kodistaan näille omistamilleen pelloille kautta maailman ja ilmeisen yhtäaikaisesti sekä julistaa äänellä, joka kuullaan syvimpienkin hautojen pohjaan asti: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” Ja niin nousevat ne Jeesuksen ystävät, jotka ovat pitäneet vain hänet todellisena Herranaan, ilojuhlaan.

Minkähänlainen juhla se Herran ilojuhla oikein on? Pietari kuvaa sen näin: ”Te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte ukon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1 Pt 1:8-9) Joka teistä haluaa lukea enemmän taivaallisesta ilon aiheesta, ilosta, joka on tarttunut myös enkeleihin, tutustukoon kadonneitten ja löytyneitten evankeliumiin Lk 15. Yksi lammas sadasta, yksi raha kymmenestä hopearahasta ja jopa isän nuorin poika, koko mies, olivat kateissa, mutta löytyivät! Näistä aiheista iloittiin, iloitaan tänään ja tullaan iloitsemaan taivaassa enkelien kanssa. Se on Herramme ilojuhlaa.

Jeesuksella on myös paljon rahaa. Jeesuksen rahoja on lähimmäistesi kukkarossa, mutta myös sinun kukkarossasi tai käyttötililläsi. Jeesus sanookin, että sinun pitäisi panna nämä sinulle antamansa rahat pankkiin kasvamaan korkoa, ellet keksi niille tuottavampaa käyttöä.

Netistä kuulemma löytyy kuuluisa sivu ”Eroa kirkosta!” Sinun kukkarossasi tai tililläsi ei pidä olla Jeesuksen rahoja, vaan ainoastaan sinun omia rajojasi. Ja niin kirkosta eroaja tekee kaikessa hiljaisuudessa suuren ratkaisunsa: Jeesukselle, hänen kirkolleen tai hänen periaatteilleen en enää anna senttiäkään. En halua kantaa mitään vastuuta Jeesuksen talenteista, en edes kätke niitä ”liinaseen”, liinaan käärittynä, koska en usko edessäni olevan mitään tilintekoa minulle annetusta omaisuudesta. Elän ja tienaan rahani vain itseäni varten.

Muutama vuosikymmen sitten, ”liinaseen” kätkemisen aikoja kun vielä elettiin, Porvoon piispa Carl-Erik Forssell kertoi, millainen on hiiren rukous. Se ei ole häävin pitkä. Se kuuluu näin: ”En pyydä muuta kuin saada nakertaa juustonkuoren palastani rauhassa, kissan kynsien ulottumattomissa.” Tämä rukous mielestäni osuu naulan kantaan kuvatessaan sellaisen nykyihmisen elämän kokonaisuutta, jolloin sanoudutaan kokonaan irti Jeesuksen valtavasta omaisuudesta täällä maailmassa ja sen vastuullisesta hoitamisesta niin, että se yhä lisääntyisi, jopa kaksinkertaistuisi käytössäni. Sellainen elämä on kuin hiiren nakerrus juustonkuoren palasta pimeässä, ahtaassa kolossa kissan kynsien pelossa. Ei ihme, jos nämä hiirulaiset valittavat yksinäisyyttään. Voi surkeus, kun musta kissa, kuolema nimeltään, löytää nämä ahtaimmistakin ja pimeimmistä koloista.

Aivan toisenlaiseen Jeesuksen omaisuuden käyttöön evankeliumimme johdattaa meidät. Kerron teille yhden sunnuntaiaamun kokemuksen, jonka vertaista iloa en monta kertaa ole ennen sitä pyhäaamua enkä sen jälkeenkään kokenut. Olin siellä Venäjällä, Skuoritsassa. Edellisenä päivänä oli parakkikirkkomme pihaan ilmestynyt kirkonkello. Se oli vanhan kirkon kello, jonka joku tai jotkut toiveikkaat seurakuntalaiset olivat kaivaneet maahan kätköön odottamaan kirkolle vapaampia aikoja. Stalin oli näet v. 1935 määrännyt, että kaikki Neuvostoliiton alueen kirkkojen kellot oli luovutettava valtiolle. Niistä tehtäisiin aseita ja ammuksia. Kaksi kelloa kolmesta luovutettiin myös Skuoritsasta, mutta kolmatta ei löydetty. Vasta 60 vuoden jälkeen löytäjät, nuoret miehet tulivat kauppaamaan sitä seurakunnalle. Ei siitä mitään maksettu, koska se oli seurakunnan omaisuutta, mutta ilo siitä, että Jeesuksen omaisuus oli säilynyt niin kauan, oli mykistävä. Nyt koko vanha, arvokas kirkko palvelee Skuoritsan seurakuntaa.

Toinen esimerkki juuri meidän päiviltämme: Kuopion seurakuntayhtymällä on siis 78 ha hautausmaita. Upein niistä on Kuopion vanha hautausmaa, jonka varjoisilla käytävillä minäkin joskus kesäisin käyn ihailemassa kukkaloistoa ja muuta kaunista nähtävää. Viimeaikaisen seurakuntayhtymän laajentumisen myötä vaalittavaksi on tullut myös pieniä syrjäisten kylien vaatimattomasti hoidettuja kalmistoja. Nyt juuri tehdään suunnitelmia, miten kaikki hautausmaat saataisiin yhtenäisiksi ja arvoaan vastaavaan kuntoon. Jeesuksella on rahoja tätä työtä varten seurakuntalaistensa kukkaroissa ja tileillä. Ilomielin käytettäköön varoja tähänkin tarkoitukseen, sillä näillä Jeesuksen pelloillahan tullaan kenties piankin näkemään Herra keskellä omaisuuttaan ja kuulemaan hänen lopullinen sanansa omilleen: Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!”    

Voi olla, että eroa-kirkosta-nettiläiset tuhahtelevat lukiessaan uutisia hautausmaiden ehostuksesta ja toivovat, että Jeesus ja hänen ystävänsä olisivat köyhiä kuin lauma kirkon rottia. Tämän sunnuntain evankeliumi tietää jotakin paljon valoisampaa: Jeesuksen rahat käytettyinä kaksinkertaistuvat.