Johdantosanat - pyhäinpäivä

Tässä olemme, Jumalan kasvojen edessä, muistelemassa niitä läheisiämme, jotka ovat siirtyneet kuoleman rajan toiselle puolen.  Jumalan sana muistuttaa meitä, että kristillinen seurakunta on enemmän kuin vain täällä maan päällä elävät ihmiset. Siihen kuuluvat myös ne, jotka ovat Jumalan luona taivaassa. Kiitämme taivaan Isää heistä, jotka ovat lähteneet luotamme ja jätämme heidät hänen rakkaudelliseen haltuunsa. Meillä on elävä toivo, elävä Jumala. Jeesuksessa Kristuksessa ei ole kuolemaa. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” 

Uskomme nämä sanat todeksi? Uskommeko Jumalan Poikaa? Jos emme voi luottaa häneen, mitä ankkuri jäljelle jää? 

Pyhä Jumala. Tuomme nyt hiljaisessa rukouksessa eteesi kirkkomme jäsenet, jotka on haudattu viime pyhäinpäivän jälkeen tänne Toivakkaan. 

----
Tänään, pyhäinpäivänä, käännämme katseemme kohti taivasta, kohti sitä päämäärää, jonka Jumala on meille valmistanut. Sinne meitä odotetaan, kutakin ajallaan. Surun ja vaikeuksienkin keskellä jaksamme toivoa, että kerran vaellus, välillä hyvin vaivainenkin, päättyy hyvin. Jaakko Löytty veisaa: “Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen.”

Kahden maan kansalaisina elämme katoavaisuuden keskellä, mutta samalla meitä kantaa toivo Jumalan lasten kirkkaudesta. Pyhien yhteys, yhteys joka kantaa jopa yli kuoleman, rohkaisee meitä. Kun ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi näkymätöntä seurakuntaa, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja tunnustakaamme syntimme Jumalalle hiljaa näin sydämissämme rukoillen: