Johdantosanat - kirkastussunnuntai

Raamatussa sanotaan: ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.”

Suuri on Sanan lupaus. Me kaikki muutumme saman Herran kirkkauden kaltaisiksi, niin siellä sanotaan. Kerran tämä kirkkaus on vielä täydellistä, mutta jo nyt saamme siitä esimakua. Olemme tulleet kirkkoon katsomaan Jeesuksen kirkastuneita kasvoja. Hänellä on kaikki kunnia, kirkkaus ja valta taivaassa ja maan päällä. Jos on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän. Ristillä on kirkkauden Herra, kärsivä palvelija, joka antoi henkensä puolestamme. “Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu.”  

Jumalan lapset tulevat kirkkoon taivaan Isän eteen. Kiitämme häntä, kannamme hänelle ilomme ja huolemme, suunnitelmamme ja yhteiset asiamme. Rukoilemme häneltä johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Hän puhuttelee meitä sanallaan ja kutsuu meitä ehtoollispöytään. Hän tarjoaa meille anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Siksi tunnustamme hänelle syntimme yhteen ääneen näin rukoillen:

---
Päivän evankeliumissa Pietari sanoo kirkastetulle Jeesukselle: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä!” Samoin mekin toteamme toisillemme Toivakan kirkossa: ”On hyvä, että olemme täällä!” 

Meidän on hyvä olla täällä, koska joka pyhä tässä kirkossa kirkastetaan Kristusta. On hyvä, että me olemme täällä luotuina ja lunastettuina. On hyvä, että olemme yhdessä armeliaan Jumalamme kasvojen edessä. 

Jumalan sanan aarre ovat sen sisältämät lupaukset. Jumala pysyy lupauksissaan. Tähän uskollamme luotamme. Koettelemuksissa pitää olla kärsivällinen. Rukousvastauksia saa odottaa. Jos kaikki lupaukset eivät täyty tässä elämässä, meillä on tulevan elämän toivo. Ihmeellisin lupaus on se, että kun uskomme kirkastettuun Kristukseen, meille lahjoitetaan Luvattu maa – taivaan koti. 

Kirkastusvuorella opetuslapset keskustelivat kirkastetun Kristuksen kanssa. Samoin saamme mekin tehdä. Jeesus kuulee syntimme, ahdistuksemme, kaiken mikä painaa omatuntoamme. Kerromme ne hänelle avoimesti. Ristinkuolemansa tähden saamme väärät tekomme anteeksi. Anteeksiantamuksen kautta tie luvattuun maahan kirkastuu ja kotimatka jatkuu iloisin sydämin.

Rukoilkaamme nyt hiljaa sydämissämme näin sanoen: