Johdantosanat - 9. sunnuntai helluntaista

Veisasimme virrestä: ”Oi Herra, Henkes valo suo ja minuun puhdas sydän luo.”

Maailma kirkuu monenlaisia totuuksia. Yksi sanoo toista, toinen toista. Mistä enää ottaa selvää, mikä on totuutta ja mikä on harhaa? 

Jumala on totuus. Sitä varten tulemme kirkkoon. Emme tule tänne sitä varten, että olisimme valmiiksi kaikkitietäviä, vaan tulemme Herran huoneeseen kyselemään Jumalan tahtoa. Hän tietää kyllä meitä paremmin. Messu on meitä varten. Odotamme sitä, mitä Jumala meille antaa: ”Oi Herra, Henkes valo suo ja minuun puhdas sydän luo.”

Totuuden ja harhan erottaminen ei ole helppoa. Jokainen meistä kompuroi. Joudumme kamppailemaan näkemään totuuden valheesta ja oikean väärästä. Onneksi saamme tässäkin luottaa Herran apuun. Hän yksin voi auttaa oikeaan.    

Jumalan perheväkeen kuuluvina meillä on oikeus tulla taivaan Isän eteen. Hän kutsuu meitä yhteyteensä. On paljon asioita, jotka aiheuttavat epäsopua ja rikkovat yhteyttä kodeissamme ja perheissämme, tai vaikkapa rippileirillä. Tarvitsemme anteeksiantoa ja sovintoa. Joka päivä. Sen on Jumala valmistanut meille Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi rukoilemme yhteen ääneen näin:

----
Jos osaisimme kulkea täydellisesti ja totuudellisesti, ilman mitään harha-askelia, meidän ei tarvitsisi olla täällä kysymässä Jumalan johdatusta. Mutta emme osaa näin tehdä. Päinvastoin: joudumme elämässämme jatkuvasti kamppailemaan erottaaksemme totuuden valheesta ja oikean väärästä. Ainoastaan Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen voivat ohjata meitä totuuteen. Siksi olemme tänään kirkossa. Rukoilemme nöyrästi: Herra, opeta meille totuutesi!

Jumala on rakkaus. Siksi hän on meitä kohtaan hyvä ja armollinen, vaikkemme  sitä ansaitsisi. Hän kutsuu meitä, kun käännymme pois hänestä. Hän etsii meitä, kun eksymme. Hän opastaa meitä totuutta kohti, kun vaellamme harhaan. Sen tähden saamme tulla rohkeasti hänen eteensä ja tunnustaa hänelle syntimme ja syyllisyytemme yhteen ääneen näin sanoen:

---
Nahumin kirjassa sanotaan: ”Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.” 

Tänään on totuuden ja harhan sunnuntai. Herra on ilmoittanut meille luotettavan sanansa. Raamattu lupaa, kuten Nahumin kirjassa, että Herra tuntee ja on hyvä niille, jotka luottavat hänen ilmoitukseensa. Tätä ilmoitusta olemme tulleet tänäänkin kirkkoon kuulemaan, oppimaan ja uskomaan.   

Raamatun totuuteen nähden ihmisten mielipiteet ovat siinä määrin epäluotettavia, että meidän tulee aina asettaa kuulemamme ja lukemamme Raamatun rinnalle ja verrata sitä siihen. Vasta sitten, kun olemme todenneet sanotun tai kirjoitetun mielipiteen raamatullisen uskon kanssa yhtäpitäviksi, voimme hyväksyä sen. 

Mutta toimimmeko kristittyinä näin? Luotammeko Herraan? Tutkimmeko Raamatun valossa mikä on totuutta ja mikä harhaa? 

Niin, jokainen meistä kokee piston sydämessään. Emme onnistu näin toimimaan, vaikka Sana niin kehottaa. Olemme olleet piittaamattomia ja laiskoja kaivautumaan Jumalan sanan perusteisiin. Synnintunnustukseen meillä on toki monia muitakin syitä. Siksi nöyrrymme nyt Herran edessä hiljaiseen rukoukseen.