Johdantosanat - 24. sunnuntai helluntaista

Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.” 

Kristittyinä olemme kahden maan kansalaisia, maailman ja taivaan. Monissa asioissa toimimme maallisen järjestyksen mukaan: olemme yhteiskunnan jäseniä, noudatamme sen lakeja ja velvoitteita. Maksamme esivallalle veroja, kuten Jeesuksen aikana. Ajattelemme hänen tavoin: verorahassa oli keisarin kuva ja nimi, joten annettakoon siis hänelle se, mikä hänelle kuuluu. Mestarimme opetuksen mukaisesti hoidamme moitteetta maalliset velvoitteemme ja rukoilemme esivallan oikeamielisyyden puolesta.

Jos rahassa oli keisarin kuva, ihmisessä on Jumalan kuva. Se tarkoittaa, että kuulumme Jumalalle. Sinä ja minä olemme Hänen. Herra toivoo, että annamme itsemme eläväksi, otolliseksi uhriksi Hänelle. Tämän takia tulemme jumalanpalvelukseen: avaamme sydämemme Kaikkivaltiaalle. Sunnuntai on Herran päivä, se kuuluu hänelle. Lepopäivän syvin olemus toteutuu, kun levähdämme yhdessä Jumalan edessä. Kirkossakäynti on järkevää ja hyödyllistä. Apostoli Paavali kehottaa meitä: “Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” 

Jumala on pyhä ja me olemme syntisiä. Koska olemme tulleet Hänen pyhien kasvojensa eteen, tunnustakaamme hänelle syntimme ja syyllisyytemme hiljaa sydämissämme näin sanoen: