Johdantosanat - 18. sunnuntai helluntaista

Olemme tulleet vapahdettuina armonlapsina hyvän Jumalamme eteen. Jätämme murheet taaksemme ja annamme riemun täyttää sisimpämme kuten veisasimme: ”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistas käydä sisälle pyhyyksiis.” 

Kun olemme lähellä Herraa, sydämemme saa levon. Hänessä on täydellinen vapaus. Vapaus olla sitä mitä oikeasti on. Tätä vapautta meillä ei läheskään aina ole. Joskus pitää näytellä, salata pettymykset, murheet, joskus jopa ilonaiheet. Arjen rutiinit ja työt sitovat meitä. Monissa asioissa kannamme myös näkymättömiä sielun kahleita.

Herran edessä on toisin. Uskossa saamme olla vapaita suorittamisen pakosta, saamme paistatella armon auringossa. Olla tavallisina ihmisinä ja ottaa vastaan se, mitä ylhäältä annetaan. Tämä on hyvä osa, joka on meille kaikille lahjoitettu. Tänäänkin.

Olemme yhdessä pyytämässä Herraltamme virvoitusta hengellemme, sielullemme ja ruumiillemme. Kuulemme hänen eläväksi tekevää sanaansa ja kiitämme häntä hänen armostaan ja uskollisuudestaan. Jumala on pyhä ja me olemme syntisiä. Tämän totuuden auliisti tunnustamme. Siksi rukoilemme häneltä anteeksiantoa hiljaa sydämissämme näin sanoen:

---
Kristityn vapaus. Mitä se on? Vapautta olla ja elää miten vain? 

Totisesti kristityillä on vapaus synnin kahleista, lain tukahduttavasta kirjaimesta ja ihmisten keksimistä säännöistä. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti”, opettaa Paavali. 

Vapautemme on kuitenkin sidottu Jumalan tahtoon: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Jos arkielämämme on aivan toista kuin sana neuvoo, jos jumalanpalveluksemme ohittavat ytimen, Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen, ja jos emme osoita toisillemme rakkautta ja armoa, olemme ymmärtäneet vapauden väärin. Kristitty on vapaa nöyristelystä, mutta vapaa palvelemaan lähimmäisiään nöyrästi. 

Etenkään emme ole vapaita yhteisen sunnuntain vietosta. Katekismuksen selitys kolmanteen käskyyn ”Muista pyhittää lepopäivä” on täysimääräisesti voimassa: “Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.” 

Tunnustamme, että olemme käyttäneet väärin vapauttamme monessa asiassa. Teemme sen yhdessä näin rukoillen: