Johdantosanat - 16. sunnuntai helluntaista

Veisasimme juuri: ”Lahjaksi me Herraltamme kaiken saaneet olemme. Herralta on kuritus, Herralta myös armahdus. Hän suo puutteen, hän suo leivän, murheen niin kuin ilon päivän.”

”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.” Totisesti näin on. Koska kaikki on Jumalasta, uskovan ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Kyllä Luoja luoduistaan huolen pitää! Hänen kädestään voimme ottaa niin murheen kuin ilon päivän. Ja ennen kaikkea Herra auttaa meitä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen pyhää tahtoaan.

Jumalan lapsina meillä on oikeus tulla taivaan Isämme eteen. Saamme kiittää häntä, tuoda hänelle ilomme, huolemme ja yhteiset asiamme. Saamme rukoilla häneltä johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Jumala puhuttelee meitä sanallaan ja kutsuu meitä ehtoollispöytään. Hän tarjoaa meille suurta lahjaansa, anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä lahjan eteen saamme nyt käydä. Tunnustakaamme Kaikkivaltiaalle syntimme yhdessä näin rukoillen.

----
Veisasimme: “On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis.”

Totisesti. Meillä on runsaasti riemunaihetta – olemme saaneet tulla Herran temppeliin, rakkaaseen kotikirkkoomme. Jumalan sana, ehtoollinen, rukous ja tutut virret ravitsevat meitä. Jeesus opettaa meitä tänäänkin, ettei Jumalaan uskovan ihmisen  tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Luoja luoduistaan huolen pitää! Hän auttaa meitä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen pyhää tahtoaan.

Veisasimme myös:“Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi, sieluihin vuotaa rauha ja siunauksesi.” 

Vietämme tänään varttuneen väen kirkkopyhää. Jumalan armo kantaa meitä polvesta polveen, lapsuudesta vanhuuteen, vuodesta toiseen. Hän siunaa meitä ja antaa rauhan sydämeen. Nojaudumme tänään itsensä Jumalan lupaukseen, jonka hän Psalmissa antaa: ”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti. Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.” 

Jumalan lapsiksi kastettuina meillä on oikeus tulla taivaan Isämme eteen. Saamme kiittää häntä, tuoda hänelle ilomme ja huolemme ja yhteiset asiamme. Saamme rukoilla häneltä johdatusta ja uutta voimaa elämäämme. Jumala puhuttelee meitä sanallaan ja kutsuu meitä ehtoollispöytään. Hän tarjoaa meille suurta lahjaansa, anteeksiantoaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä lahjan eteen saamme nyt käydä. Tunnustakaamme Kaikkivaltiaalle syntimme yhdessä näin rukoillen.

---
Olemme saaneet tulla jälleen Jumalan huolenpidon alle yhteiseen messuumme. Olemme valinneet tälle päivälle hyvän osan, aivan kuten Maria tekee päivän evankeliumissa. Hiljennymme Herran sanan eteen, polvistumme hänen jalkojensa juureen ehtoolliselle. Tuomme ilomme ja murheemme hänen kannettavikseen. Asetamme sielujemme hyvinvoinnin kaiken edelle. Luotamme, että Herrallamme on meille jokaiselle tässä hetkessä annettavaa ja opetettavaa. Uskominen Jumalan huolenpitoon ja hoitavaan voimaan riittää. 

Jeesus lupasi Marialle, ettei hänen hyvää osaansa oteta häneltä koskaan pois. Samoin me tahdomme uskoa. Vaikka teemme virheitä ja laiminlyöntejä, vaikka uskomme on usein epäuskoa, niin silti meillä on aina paikka Jeesuksen armahtavien jalkojen juuressa. Siksi voimme luottavaisesti tunnustaa syntimme yhteen ääneen näin sanoen:

---
Tämän päivän psalmitekstiin sisältyy ajatus, että Jumala pitää meistä huolta silläkin tavalla, että kotimme on meille kaikille sellainen paikka, jossa on hyvä ja turvallinen asua. ”Jos Herra ei taloa rakenna, niin turhaan näkevät rakentajat vaivaa”, alkaa psalmiteksti. Mielellään Herra sallii rakennustyömmekin onnistua. Sydämemme laulaa virttä ”Kiitos kodista!”

Turhaan me yritämme huolehtia asioista, joista Herra pitää huolen. Vielä pahempaa on, kun olemme huolettomia sellaisista asioista, joista juuri meidän tulisi kantaa huolta. Jumalan valtakunnan ja Jumalan tahdon etsiminen ovat tämän päivän evankeliumin mukaan meidän tärkein tehtävämme. Tuntuu pahalta ajatella syvää laiskuuttamme tässä tärkeässä asiassa. Nyt ei auta muu kuin noudattaa Heprealaiskirjeen neuvoa: ”Astukaamme rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin, kun sitä tarvitsemme.”