Saarna 1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti) 30.3.08 – Esko Jalkanen

1. Piet. 2:2
Niin kuin vastasyntyneet lapset
tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa,
jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

Ap. t. 3:12-20
Pietari alkoi puhua kansalle:
    "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei - Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
    Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun."

Opiskellaanpa heti näin saarnan alussa tämän sunnuntain nimi latinaksi! Quasimodogeniti = samalla tavoin kuin vastasyntyneet.

Näille pienille heidän elämänsä suurensuuri asia on hamuta äidinmaitoa maha täyteen ja sitten nukahtaa tyytyväisenä, posket terveyttä, kasvamista ja hyvinvointia punottaen äidin syliin. Muutaman tunnin unen jälkeen sama uudelleen, yölläkin, monen monta kertaa.

Samalla tavoin meidän kristittyjen tulee hamuta Jumalan sanaa uskontiemme alkumetreillä ja aina vanhuuteemme saakka.

Olen saanut nähdä omin silmin kehotuksen quasimodogeniti toteutuneena ollessani Inkerin kirkossa sananpalvelijana. Inkeriläispoika Jura toi naapurinsa Dmitrin jumalanpalvelukseen. Jura sanoi, että Dmitri pitäisi kastaa, kun häntä ei ollut kastettu. Kysyin Dmitriltä, mitä hän tietää kristillisestä uskosta. Hän kertoi tietävänsä vain yhden asian: kristityillä on kirja, jonka nimi on Raamattu ja sitä he lukevat. Mutta mitä se kirja sisältää, siitä hänellä ei ollut tietoa. Annoin hänelle Raamatun ja kehotin häntä lukemaan ennen kuin hänet kastettaisiin. Siitä alkoi sanan lukeminen ja rippikoulu, joka merkitsi Dmitrille kastekoulua. Kummiltaan hän sai lahjaksi ristin. Kastepäivänään nautittuaan samalla Herran pyhän Ehtoollisen Dmitri istahti tuolille ja pitkän aikaa vain piirteli sormellaan kourassaan ollutta ristiä, sen pystypuuta ja poikkipuuta vuoroon. Hän näytti ylen määrin onnelliselta.

Dmitri pääsi opiskelemaan kolmeksi vuodeksi teologiaa. Nyt hän on töissä nuorisonohjaajana Kaukolan seurakunnassa. Päätyö on nuorisotyö, mutta sen ohella hän johtaa raamattupiirejä, pitää kirkkoherran poissa ollessa jumalanpalveluksia ja osallistuu kaikkeen, mitä seurakunnassa tehdään. Pääsin kerran tapaamaan tätä sananpalvelijaa Kaukolaan. Siihen tuli kaksi nuorta neitosta tapaamaan opettajaansa. Ensin heille tarjottiin kuppi teetä ja sen jälkeen alettiin tutkia Raamattua. Tästä sanan tutkimisesta ei puuttunut iloa ja intoa. Sanan väärentämätöntä maitoa nautittiin quasimodogeniti.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä, että imeväisten nauttimasta äidinmaidosta kristityn tulisi päästä nauttimaan vahvemmastakin ravinnosta. ”Sanan rukihista leipää”, sanovat pohojalaaset. Näin Heprealaiskirjeessä luetaan: Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota ruokitaan vielä maidolla, on pikkulapsi eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja tuomio.  Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo. (Hep 5:12-14a, 6:1-3)

Tämän sunnuntain Uuden testamentin lukukappale aiheena Pietarin herätyssaarna on ”rukihista” leipää. Pietari sanoi temppelin portin pielessä kerjäämässä istuneelle rammalle miehelle: Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele. – Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja ylisti Jumalaa.  Todella rukiista leipää nämä Jeesuksen nimessä lausutut sanat! Niiden voimasta rampa mies tuli terveeksi. Meille jää salaisuudeksi, miten terveys oli tullut niin sairaaseen ihmiseen. 

Terveyden tulemista saamme jatkuvasti ihmetellä. Minun lähimmäiseni, yhtä iäkäs kuin itsekin olen, meni lääkäriin. Huolehtiva lääkäri määräsi hänet monipuoliseen tutkimukseen. Yllätys, yllätys! Hyvä kolesteroli oli 2,2! En ymmärrä näistä arvoista paljoakaan, mutta lähimmäiseni ihmetteli: mistä häneen oli tullut niin paljon hyvää kolesterolia. Eiköhän vain vielä nytkin kaikki terveys ja parantuminen tule samoista Jeesus  Nasaretilaisen nimen lähteistä, kuin Pietarin päivinä. Entinen rampa ylisti Jumalaa, kun kykeni seisomaan jaloillaan ja jopa hypähtämään terveiksi vahvistuneiden jalkojensa varassa. Samaan mekin kykenemme, jos tahdomme. Jumalan sana kasvattaa lapset terveiksi aikuisiksi ja antaa terveyttä vanhuudessakin. Jaksamme lähteä liikkeelle, kun Jeesus lähettää monenlaisiin tehtäviinsä tässä maailmassa.

Tärkeämpää kuin kehon terveys on mielen terveys. Miehuusvuosien terveysongelmat ovat mielen ongelmia: siinä iässä ei oikein osata erottaa tärkeitä asioita turhista, ei edes totuutta valheesta. Jumalattomuuden pilkkopimeää keskiyötä luullaan autuaaksi auringon paisteeksi ja Kristuksen aurinkoista ylösnousemusta vanhanaikaisten ihmisten pimeydeksi, kun uskotaan ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään Jumalan luona. Pietarilla on tässä mielessä paljon huomauttamista kuulijoilleen. Hän viittaa Pilatuksen palatsin pihamaalla tapahtuneeseen. Maaherra oli tutkinut kahden kesken Jeesusta palatsissaan ja tuli ilmoittamaan juutalaisille, ettei ollut havainnut Jeesuksessa mitään väärää. Hän ilmoitti päästävänsä syyttömän vangin vapaaksi. Viaton Jumalan Poika ei kelvannut juutalaisille, vaan hänen sijastaan pyydettiin Barabbas, rosvo, vapautettavaksi. Vaarallinen rosvo vapaaksi ja syytön tuomittiin kuolemaan! Pietarin rukiinen saarna varmasti vihloi kuulijoiden sisintä: Pyhän ja vanhurskaan te kielsitte ja pyysitte vapaaksi murhamiehen!  Katukaa syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois!

Pietarin rukiinen saarna ei kaikunut kuuroille korville. Kertomus näet päättyy: Kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut. Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli parannettu, jo yli 40 vuoden ikäinen. (Apt 4: 21b-22)

Yli nelikymppisen miehen ylistyksessä, johon lopulta kaikki läsnä olleet yhtyivät, on jotakin ikuista. Virsikirjamme kaunis taivasvirsi on kuin tämän miehen ylistys: Selkeääpi synkkä mieli, rammat hyppää riemuiten. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin. (Virsi 626:3) Kun rukiinen parannussaarna osoitti selvästi, millaisessa valheen ruhtinaan valtakunnassa oli eletty, oltiin riemumielin valmiita siirtymään parannuksen ja kasteen kautta totuuden valtakuntaan, jonka Herra ja Kuningas on Jeesus Kristus itse. Jeesus oli sanonut: Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.  Ja Johannes kirjoittaa: Totuus on tekevä teidät vapaiksi. Jeesus-totuudelle on koko Suomen kansa kääntämässä selkänsä. Pilatuksen tavoin täällä ainoastaan kysellään: ”Mikä on totuus? Kaikkia Suomessa esiintyviä pakanauskontoja eduskunta tukee jopa rahallisin avustuksin, kun ei pääse selville totuudesta tässä maailman monikirjavien uskontojen viidakossa. Me tiedämme tämän varmasti. Taivaasta maailmaan tullut totinen rukiinen leipä, joka antaa koko maailmalle elämän, sanoo tämän totuuden niin painokkaasti, ettei epäilykselle jää sijaa: MINÄ OLEN TOTUUS. Tämä on vahvaa sanan ruokaa. Nauti sitä nyt kyllälti, niin et ikinä ole nälissäsi!