Saarna 1. adventtisunnuntai 2.12.2007 (perhemessu)

Mark. 11:1-10
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.»
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: »Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?» He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      - Hoosianna! 
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, 
      joka nyt tulee! 
      Hoosianna korkeuksissa! 
Herran rauhaa teille kaikille!

Nyt lapset tarkkana! Mikäs se tässä Panu-papin kädessä on (näyttää aasia)? Aivan oikein! Mutta mitenköhän tämä aasi liittyy tähän päivään, 1. adventtisunnuntaihin?

Kyllä. Aivan kuten äsken kuulimme Jeesus, jonka kuva tuolla alttarilla on, ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ihmiset huusivat Hoosiannaa ja tervehtivät häntä kuninkaanaan. Mutta miksi Jeesus valitsi ratsukseen pienen aasin? Eikö kuninkaalla ole yleensä hieno, iso valkoinen hevonen tai upeat kuninkaan hevoskärryt?

Tämä on tärkeä kysymys: miksi juuri aasi? Tietääkö kukaan minkälaisia aasit ovat? Ne ovat aika itsepäisiä otuksia. Joskus joku voi jopa sanoa pahasti toiselle, ”että olet tyhmä kuin aasi!”, vaikkeivät aasit mitenkään hirveän tyhmiä olekaan. Jos olette lukeneet Nalle Puh -kirjoja tai nähneet videoita, niin jotkut aasit voivat olla Puhin kaverin Ihaa-aasin kaltaisia. Ne ovat vähän surumielisiä, kovakalloisia ja vain itseään ajattelevia. Kesyt aasit ovat jopa ärsyttävän hitaita, vähän kuin ihmiset juuri herättyään. Aasien kimeä ja kova ääntelykään, eikä harmaa ulkonäkökään herätä ihastusta. 

Nyt olemme vielä enemmän ihmeissämme: jos aasit on kerran tällaisia, niin miksi Jeesus valitsi ratsukseen juuri aasin?!

Näistä vioista huolimatta aasi kelpasi Jeesukselle. Sillä oli tärkeä tehtävä kantaa Jeesusta. Samalla lailla me kaikki kelpaamme hänelle. Vaikka välillä olemme itsepäisiä, vaikka emme aina kuuntele isää ja äitiä, ukkia ja mummia ja opettajia, niin kelpaamme Jeesukselle. Vaikka olemme joskus surumielisiä ja itseämme ajattelevia, kuten Ihaa-aasi, niin silloinkin Jeesus hyväksyy meidät seuraamme. Jeesus antaa meille anteeksi virheemme. Ja kuten Jeesus antoi tehtävän häntä kantaneelle aasilleen, hän antaa meillekin tehtäviä. Kun meidät on lapsena kastettu Jeesus valjasti meidät työkaverikseen. 

Mutta hetkonen, kai aasissa on muutakin hyvää? Mitäs voisimme tältä aasilta oppia? Mitä samoja tehtäviä voi meillä olla elämässä? 

Katsotaanpa vähän tätä aasia. Eikö olekin aika suuret korvat? Näillä aasi varmasti kuulee hyvin toisten aasien ihaa-huudot kaukaakin.  Samalla lailla meillä tulisi olla isot, kuulevat korvat. Ennen kaikkea herkät korvat. Niillä kuulemme mitä Jeesuksella on meille sanottavaa. Hän ei huuda eikä puhu kovalla vaan hiljaisen lempeällä äänellä, joka helposti hukkuu kaikkeen meluun. Pitää keskittyä kuuntelemaan, mitä hän haluaa meille sanoa. Aasin isot korvat kertovat  meille myös siitä, että meidän tulisi tarkasti kuunnella, mitä meidän vanhempamme ja ystävämme haluavat sanoa. Usein pitää osata kuunnella, eikä huutaa päälle kun toisella on asiaa. Kuten aasillakin on suhteessa pieni suu korviin nähden, tulee meidänkin olla parempia kuuntelijoita kuin puhujia.

Mitäs aasissa olisi vielä opittavaa? No, sillä on vahva selkä, joka voi kantaa suuria kuormia. Pikkuaasikin jaksoi kantaa jopa Jeesustakin! Aika vahva! Aasi kantoi Jeesusta, Jeesus kantaa meitä ja meidän pitää kantaa ja auttaa toisiamme. Kaveria ei jätetä taakkoineen pulaan, vaan mennään pikkuaasien tavoin auttamaan. Ja kun kuorma käy liian suureksi, niin toisenkin kuormat voi rukouksessa kipata Jeesuksen kannettavaksi. Tällaisia kuorma-aaseja tarvitaan aina.

Mikäs meidän tärkein tehtävä olisi olla? Aasille se oli kantaa Jeesusta. Sama tehtävä on meillä. Emme toki kanna aikuista Jeesusta selässämme, vaan sydämissämme. Hän kulkee kanssamme joka päivä, nukuimmepa tai olimmepa valveilla. Meidän sydämissämme Jeesus kantautuu sinnekin, missä häntä ei vielä tunneta. Silloin toisetkin voivat yhtyä meidän yhteiseen iloon ottamaan Jeesus vastaan kuninkaanamme: ” - Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Rukoilemme: Herra Jeesus Kristus, kesytä rakkaudellasi ja kärsimykselläsi meidät villiaaseiksi syntyneet. Käytä meitä työssäsi. Kiitos, että käytät aaseja. Minuakin. Aamen.