Saarna loppiainen 6.1.2007

Matt. 2:1-12
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. "Juudean Betlehemissä", he vastasivat, "sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      - Sinä, Juudan Betlehem et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
      sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia."
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä." Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Kaspar, Melchior ja Balthasar. Kuulostavatko tutuilta nimiltä? Eivätkö? Entäs Knihti, Mänkki ja Murjaanien kuningas?

Viimeksi mainitut taisivat olla sen verran tuttuja, että pääsit hajulle mistä on kyse. Kyllä vaan – kaikki nimet viittaavat päivän evankeliumissa kerrottuihin itämaan tietäjiin, jotka tulivat tähden johtamina katsomaan Jeesus-lasta. He toivat mukanaan kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Koska lahjoja oli kolmenlaisia, myöhemmässä perimätiedossa pääteltiin, että myös tietäjiä oli kolme. Lännessä kolmikon nimiksi vakiintuivat mainitut Kaspar, Melchior ja Balthasar. Idässä heillä oli toiset nimet kuten Etiopiassa käytetyt Hor, Basanater ja Karsudan. Jottei asia muodostuisi turhan yksinkertaiseksi, eri kirkkokunnissa käytetään kolmikosta toisistaan poikkeavia nimikkeitä: on itämaan tietäjiä, viisaita miehiä ja kuninkaita. Raamattu ei kerro tietäjistä sen enempää – ei heidän lukumääräänsä, nimiään tai sukupuoltaan – joten perimätieto on saanut vapaasti muokata heidän historiaansa. Samaiset lähteet kertovat myös, että näiden kolmen pyhäinjäännökset sijaitsevat Kölnin tuomiokirkossa, Saksassa.

Lienee selvää, että itämaan tietäjät -kertomuksen keskipisteenä ei voi olla se, mitkä olivat heidän nimensä, lukumääränsä, ammattinsa tai mitä lahjoja he Jeesus-lapselle toivat. Katseet on käännettävä toisaalle. On päästävä kiinni tekstin syvätasoon. Miksi Jumala lähetti tietäjät aina kaukomailta pieneen Betlehemiin? Miten kertomus idäntietäjistä puhuttelee meitä, nykykristittyjä?

Juutalaisesta uskonnäkökulmasta katsottuna itämaan tietäjät eivät näyttäydy itsestään selviltä seimen lapsen ensivierailta. Tiedämme, että juutalaiset olivat hyvin itsetietoisia kansansa erityisluonteesta Jumalan valittuna kansana. Muut kansat olivat pakanakansoja, jotka eivät tienneet mitään elävästä Israelin Jumalasta, Jahvesta. Tähän samaan kastiin kuuluivat myös itämaan tietäjät. He olivat kenties persialaisia, jotka palvelivat paikallisia jumalia ja taivaankappaleita. Useat juutalaiset eivät olisi halunneet olla missään tekemisissä tällaisten vääräuskoisten kanssa. Saati sitten, että he olisivat tulleet kotikäynnille ja vieläpä heti esikoislapsen syntymän jälkeen! Tämän kokemuksen Maria ja Joosef kuitenkin jakoivat. On helppo kuvitella, että Maria ja Joosef kokivat juutalaisina vanhempina melkoista hämmennystä, kun tämä vieras miesjoukko tuli kumartamaan heidän vastasyntynyttä lastaan. Pelko ja epäilys olivat varmasti heidän tunteissaan päällimmäisenä. Tilanteen erikoisuuden voisi hyvin rinnastaa nykypäivän Israeliin: miten esimerkiksi ortodoksijuutalainen perhe suhtautuisi siihen, jos vieraat islaminuskoiset miehet ryntäisivät heidän kotiinsa yhtäkkiä aamuyöstä katsomaan heidän vastasyntynyttä lastaan?

Kreikankielinen alkuteksti paljastaa, että päivän evankeliumissa itämään tietäjiä kutsutaan sanalla hoi magoi. Sanan voidaan tulkita tarkoittavan velhoja tai taikureita. Englannin kielen sana 'magician', taikuri, selventää nykykuulijalle yhteyttä alkukieleen. Tässäkin suhteessa on yllättävää, että Jumala lähetti juuri tällaisia tunnettuja salatieteen harjoittajia todistamaan poikansa syntymää, sillä kieltäähän Raamattu jyrkästi kaiken ennustamisen, noituuden ja astrologian (3. Moos. 19:26; Jes. 47:13-14). 

Inhimillisesti ja juutalaisuuden näkökulmasta voidaan pitää yllättävä, että itämään tietäjät lähetettiin kumartamaan Jeesusta, juutalaisten kuningasta. He näet edustivat väärää uskoa ja kansaa. Vanhan testamentin profetiat antoivat lisäksi ymmärtää, että Messiaan oli määrä hallita ainoastaan omaa kansaansa, ei muita: ”Sinä, Juudan Betlehem et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” Huomaamme jälleen, että Jumalalla oli ihmismieltä suuremmat suunnitelmat. Hän ei rajannut pelastusta yksin Israelille vaan lahjoitti sen kaikille kansoille. Niitä, jotka luulivat tulkitsevansa Herran sanaa oikein ja omistavansa sen sisältämän totuuden – kuten Herodeksen kutsuttamat kansan ylipapit ja lainoppineet – kohtaisi epämiellyttävä yllätys taivaan porteilla. Maailman kuningas sanoo näille väärässä itsevarmuudessa kylpeville: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita” (Mt. 8:11-12).

Itämaan tietäjät -kertomuksen ydin on nyt vaivaton ymmärtää. Tietäjät toimivat esikuvina siitä, että kristinuskon sanoma kuuluu  universaalisesti kaikille kansoille. Lähetyskäskyn ilosanoma oli salatusti läsnä tietäjien matkassa, vaikkei sitä vielä silloin harjalta ääneen julistettukaan. Tietäjät seurasivat suurta taivaan kannen valoa, tähteä, mutta löysivät Betlehemin tallista vielä suuremman valon. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12).          

Itämaan tietäjät -kertomus viestii meille selkeästi, että Jumala ei syrji ketään etnisen taustan, iän, sukupuolen tai minkään muunkaan persoonallisen ominaisuuden vuoksi. Hän ei ole inhimillisten ennakkoluulojen vanki. Itse asiassa hän on siellä, missä vähiten luulemme hänen olevan. Hän toimii niiden ihmisten välityksellä, joita emme tulisi ajatelleeksi tai joilta olemme sulkeneet taivaan portit. Jotta löytäisimme Herran, kukin tavallamme, tarvitsemme samaa ennakkoluulotonta mieltä, jota oli itämaan tietäjillä. He lähtivät tuntemattomaan maahan, tuntemattoman kansan pariin ja pelkästään tähden johdattamana. Tarvitaan samankaltaista halua lähteä liikkeelle ja rohkeutta kysyä: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt?”                 

Lähettäessään taivaan merkkien asiantuntijat Jeesus-lapsen luokse Jumala teki selväksi, että Betlehemissä syntyi koko maailman, koko kosmoksen Herra. Herra, jolle taivaankappaleetkin tekisivät kunniaa. Herra, joka käskisi tuulia ja aaltoja sekä parantaisi sairaita. Herra, joka ei välittäisi ihmisten sosiaalisista raja-aidoista. Herra, joka kantaisi syntimme ja voittaisi kuoleman. Herra, joka elää ja vaikuttaa häneen uskovissa. Herra, joka on tänäänkin keskellämme. Hänessä on elämän johtotähtemme, lahjamme ja salaisuutemme. Paavali sanoo: Hän [Jumala] on tahtonut antaa heille [pyhilleen] tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27). Aamen.