Saarna kunnan työntekijöiden syyskirkossa 10.9.2013

Yhtenä aamuna kuoleman viikatemies käveli kaupunkiin. Eräs mies pysäytti hänet ja kysyi mitä hän oli tekemässä. Kuolema vastasi: ”Tulen hakemaan tänään 10.000 ihmistä tuonelan porteille.” “Sehän on aivan kauheaa, niinkö paljon?”, huudahti mies. Tähän viikatemies: “Noh, tämä vähän kuuluu  työnkuvaani. Kun ihmisen aika täyttyy, minun tehtäväni on hakea hänet. Tänään lukumäärä on 10.000.”         

Seuraavana päivänä Kuoleman viikatemies tuli takaisin kaupunkiin. Sama mies tuli kadulla vastaan. Hän oli vihainen. ”Sinä sanoit, että tulet hakemaan 10.000 henkeä. Mutta eilen kuoli 70.000 ihmistä. Valehtelit minulle!” 

Kuolema vastasi: “Älä ole minulle vihainen. Minä otin sovitut 10.000. Kun muut saivat kuulla, että liikun kaupungilla, huoli valtasi heidät. Loput 60.000 kuoli pelkästään murheeseen.”
---

Ylenpalttinen murehtiminen on vakava sairaus. Vaikka edellinen kertomus oli humoristinen, piilee taustalla vinha perä. Ihminen voi kuolla murheeseen. Stressi, huolet ja murheet – se on tappava yhdistelmä. Näinä aikoina, jolloin meillä kaikilla on epävarmuutta tulevasta – työpaikoista, Toivakan kunnan ja seurakunnan tilanteesta, koko Suomen kilpailukyvystä – on suuri vaara vaipua murheiden alhoon. Murheet ja huolet alkavat hallita elämäämme. Ne vaikuttavat töihimme ja siihen miten katsomme maailmaa. Ne vaikuttavat ihmissuhteisiimme. Mielensä pahoittaminen on jopa trendikästä. Joku viisas on sanonut: ”Murehtiminen ei poista huomisen murheita mutta se poistaa voiman tästä päivästä.” 

Pahinta murehtimisessa on, että se vaikuttaa toimintakykyymme. Emme pysty toimimaan sillä teholla kuin pitäisi. Huolet poistavat voiman elinpäivistämme. Näin ei saisi olla. 

Tähän ongelmaan tarjoaa lääkettä Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kehottaa meitä pyhään huolettomuuteen, siihen, että kyllä Luoja luoduistaan huolta pitää! ”Älkää murehtiko”, ”Älkää huolehtiko, hän sanoo monta kertaa. Jos taivaan Isä huolehtii linnuista ja kedon kukista, niin kyllähän hän pitää huolta myös ihmislapsistaan. 

Nouskaamme nyt kuulemaan evankeliumia Matteuksen mukaan. 

Matt. 6:25-34
Jeesus sanoo:
    "Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Huolia kohtaamme me kaikki. Niitä ei voi estää. Mutta siihen voi vaikuttaa miten ja millä asenteella ne kohtaa. Kohtaammeko ne luottamuksessa? Annammeko murheemme Herran haltuun vai annammeko niiden viedä meitä yhä kauemmaksi hänestä? Valinta on meidän. Se tapahtuu sydämissämme. 

Jeesus toistaa kerta toisensa jälkeen, ettei hänen omansa tulisi turhasta huolehtia. Vapahtaja tietää, että murehtiminen sitoo uskoamme ja rakkauttamme. Niinpä Jeesus kieltää murehtimisen tykkänään: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”, ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.”   

Jeesuksen sanat ovat yhä voimassa. Siksi saatan sanoa sinulle, sisareni ja veljeni: ”Älä murehdi!” Luota siihen, että taivaan Isä auttaa. Olipa tilanne kuinka paha tahansa, älä ole huolissasi. Kun katsot elämää uskon silmin, huomaat miten murheet pakenevat. Kun kuljemme toivossa ja luottamuksessa, saamme olla varmoja, että pärjäämme myös Toivakan kunnassa. Kun teemme asiamme niin hyvin pystymme ja uskomme omaan tekemiseen, hyvin meille käy. Usko ja luottamus kantavat yli vaikeidenkin aikojen.     

Jeesus sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Kun kuljemme elämässämme usko edellä, murheet eivät saa meissä sijaa. Murhe on pelkoa (Tarinassakin se tappoi enemmän kuin viikatemies). Usko on murheen vastakohta. Molemmat eivät voi asua sydämissämme pysyvästi samaan aikaan. Murehditko vai luotatko? – periaatteellinen valinta pitää tehdä. Taivaan valtakunnan etsiminen on elämän antamista Jumalan haltuun. Elämässä on tarkoitus ja johdatus, ei tämä ole pelkkää sattumankauppaa. Rukoilemme joka hetki kuten tänään ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.” 

Perhe, koti, ihmissuhteet, työ, opiskelu, vapaa-aika ja tulevaisuus – kaikki ovat Herran käsissä. Virrestä veisasimme: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa” (547:1).