Saarna jouluaatto 24.12.2006

Luuk. 2:1-14
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha
      ihmisillä, joita hän rakastaa.

Herran rauhaa teille kaikille!

Tätä tahdon teille sydämestäni toivottaa näin jouluna. Toivotan teille sellaista syvää sielun ja mielen joulurauhaa, jonka yksin Jumala voi lahjoittaa. Toivotan teille Herran joulurauhaa ihmissuhteisiinne, kotiinne ja kaikkialle ympärillenne. Ihmisten rauhansopimukset ja rauhantavoittelut eivät ole pysyviä, mutta Herran rauha on ja pysyy. Se on muuttumaton ja tullut osaksemme yksin armosta. Tämän on meille luvannut aikuiseksi kasvanut seimen lapsi, Jeesus Kristus. Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” Luotamme lapsenuskollamme siihen, että tämä sana toteutuu tänäkin jouluna. Viekäämme siis iloiten Jeesuksen jättämä rauha Vesannon kirkosta koteihimme!    

Tiedämme hyvin, että nykyinen aikamme on levoton ja rauhaton. Joulurauhaa ei saa napista painamalla. Sitä ei voi ostaa kaupan hyllyiltä. Joulurauhan eteen tarvitsee tehdä työtä, sen eteen täytyy tehdä valintoja. Paljon on omassa kädessämme, miten pyhitämme ja rauhoitamme joulumme. Hiljennymmekö kuuntelemaan joulunsanomaa, kuten paimenet yöllä kedolla, vai täytämmekö joulumme melulla, melskeellä ja tarpeettomilla soraäänillä? Onko oma, itsekäs nautinto tärkeämpi kuin jaettu ilo? Kapaloimmeko turhaan riemumme ja tunteemme, vaikka nyt olisi sopiva hetki niitä toisille näyttää?

Kuten sanottua, niin täällä Suomessa voimme itse vaikuttaa suuressa määrin joulunviettoomme. Kukaan ei määrää miten joulua tulisi viettää. Kukaan ei voi sitä estää tai vaikeuttaa. Lisäksi saamme nauttia rauhanajasta täällä Pohjolan korkean taivaan alla. Toisin on monessa muussa maassa. Kristillinen joulunvietto ei ole suinkaan kaikkialla toivottavaa. Monet joutuvat viettämään joulua salassa, neljän seinän sisällä. Joulukirkkoon ei ole mahdollista mennä lainkaan tai kulkuyhteydet ovat sinne lähes mahdottomat. Lisäksi sodat riehuvat jatkuvasti ympäri maailmaa. Viimeisimmät huolestuttavat tiedot ovat kantautuneet Somaliasta, jossa erinäisissä yhteenotoissa on kuollut jo useita kymmeniä ihmisiä. Rauhattomuus, käsin kosketeltavassa mielessä, on täyttä totta maailmassamme. Seimen lapsi itkee. Hän itkee näidenkin taisteluiden tähden: ”Miksi maailmalle ei kelpaa se rauha, jonka heille jätin?”

Mitä muun maailman rauhattomuus meitä liikuttaa? Tähän kysymykseen törmää päivittäin, ei ainoastaan jouluna. Välinpitämättömyyden vaara on suuri valtavan mediamylläkän ja lohduttomien tietojen keskellä. Paljon ei yksilön osalta ole tehtävissä, mutta jotain kuitenkin voi. Rukous on tietysti aseista voimakkain. Omilla valinnoillaan ja lahjoillaan voi myös olla rakentamassa parempaa maailmaa. Tästä hyvänä esimerkkinä Kirkon Ulkomaanavun 'Toisenlainen lahja' -kampanja, jonka kautta on saattanut ostaa lahjoja kehitysmaan ihmisille. Vuohia, sikoja, koulupukuja ja hamekankaita onkin tänä vuonna tilattu kolminkertainen määrä viimevuotiseen verrattuna! Mutta vielä on eräs tapa osallistua rauhattoman ja köyhän maailman joulunviettoon. Tapa, joka ei ole niin kovin itsestään selvä ja on melko yllättävä. Tämä tapa on kiitollisuus. Meidän tulisi olla tavattoman kiitollisia siitä, että saamme viettää joulua yltäkylläisyydessä ja rauhassa. Tulisi kiittää rikkaista jouluperinteistä, -ruuista ja joulukirkoista. Tulisi kiittää elävistä perheenjäsenistä ja niistä menneistä omaisista, joiden haudoille saa kynttilänsä vapaasti sytyttää. Tulisi kiittää useista lumisista ja kauniista jouluista, joita olemme vuosien varrella saaneet. Tulisi kiittää siitä, että hetken saa hengähtää arjen keskellä ja ladata akkujaan. Kiitollisuus tästä kaikesta tuokoon meille todellisen ja kestävän joulumielen! 

Seimen lapsi tuli maailmaan, jotta pääsisimme osalliseksi hänen hyvyydestään ja ylösnousemuksestaan. Samoin voimme luottaa siihen, että ollessamme kiitollisia joulustamme ja kaikista sen lahjoista, nekin maailman ihmiset pääsevät salatulla tavalla osalliseksi Jumalan hyvyydestä, jotka eivät voi elämässään joulurauhaa ja -iloa kokea. Kiitoksella osoitamme arvostavamme Jumalan lahjoja ja halumme niitä viisaasti käyttää. Vaikka joulunilosanoma ei näkyvästi kuulu sodanjaloissa tai nälässä oleville, niin kiitollisuuden, toivon ja rakkauden viesti saa kaikua sielusta sieluhun heidänkin tähtensä. Riemullinen viesti Vapahtajan syntymästä kuuluu Pohjolasta aina kaukaiseen etelään, itään ja länteen, sillä se on tarkoitettu ”kaikelle kansalle.” Niin yltäkylläisille, vähäosaisille, rauhallisille ja rauhattomille viesti on sama: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Tänään virsissä, rukouksissa ja saarnassa on puhuttu rauhasta. Pääasiana ei ole ollut ihmisen pakonomainen rauhantavoittelu, vaan Jumalan valmistaman rauhan vastaanottaminen. Vihollisuutemme ja muukalaisuuden aika Jumalaa kohtaan on ohitse, koska seimen lapsi on sovittanut syntimme ja poistanut taakkamme. Olemme saaneet rauhan. Tämän rauhan mukaan meitä kutsutaan myös elämään. Luukkaan jouluevankeliumin viimeiset sanat kertovat joulustamme kaiken olennaisen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Ensiksi on Jumalan kunnia ja hänen rakkautensa meitä kohtaan. Sitten tulee rauha, rauhantahto ihmisille, jotka ilosanoman kuulevat. Näissä kolmessa, Jumalan kunniassa, rakkaudessa ja rauhassa, ovat parhaat joululahjamme. Ne seimen lapsi sitoo yhdeksi valtavaksi rakkauden paketiksi. Tässä rakkauden paketissa, jonka saamme päivittäin avata ja vastaanottaa, on nykyisen ja tulevan elämämme siunaus. Siinä on joulumme siunaus. Aamen.