Saarna helatorstai 9.5.2013

Mark. 16:14-20
Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."
    Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

”Kristus on taivaassa - hänet voi kuitenkin tavata Toivakan kirkossa Sanassa ja ehtoollisessa. Vastaanotto auki huomenna helatorstaina klo 10. Tule!”

Näin ”markkinoin” tätä suurta juhlapäivää Internetin ihmeellisessä maailmassa. Kiitos kun olet vastannut tähän kehotukseen ja tullut kirkkoon. Olet tullut tapaamaan itseään ylösnoussutta Herraa, Jeesusta Kristusta. Vain hän voi poistaa meissä ikuisen elämän janon ja levottomuuden. Olet tullut kokemaan kristittyjen yhteyttä. Näin kristityt ovat bruukanneet tehdä parisen tuhatta vuotta. Se yksinkertaisesti kuuluu tähän meidän juttuun. Sitä hetkeä ei kannata jäädä odottamaan, että rupeampa käymään kirkossa sitten kun kaikki muutkin. Sitä päivää kun ei välttämättä tule. Tänään on oikea hetki aloittaa elämäntapamuutos. Jeesus sanoo: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” (Mt 11:15). Saarnattu sana, vajavaisilla julistajan taidoillakin, herättää uskoa. Paavali kirjoittaa: ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Rm 10:8-10). 

Usko antaa silmät nähdä ja korvat kuulla. Rukoilemme yhdessä, että näin myös tänään tapahtuu: ”Autuaat (onnelliset) ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat!” (Mt 13:16). 

Jeesus lupasi omilleen ennen taivaaseen astumistaan: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Mt 28:20). Eikö tämä ole ihmeellinen lupaus! Jeesus on erityisesti luvannut olla seurakuntansa keskellä. Hän on tänään täällä. Inhimillisen luontonsa puolesta hän kykeni olemaan yhdessä paikassa kerrallaan, nyt hän on Pyhässä Hengessä kanssamme kaikkialla. Hän lohduttaa ja antaa turvan. Hän suojelee meitä, ettei maailma ja sen houkutukset riistä meitä hänen kädestään. Kristus astui taivaaseen Ylimmäisen papin virkaan, jossa Hän rukoilee lakkaamatta omiensa puolesta Isää. Sinäkin saat luottaa, että tälläkin hetkellä olet hänen rukouksissaan. Etkä vain sinä, vaan kaikki läheisesi.

Evankeliumissa kerrotaan, että opetuslapset säilyivät epäuskoisia pitkälle pääsiäisaamun jälkeenkin: ”Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.” 

Opetuslapset siis kyllä uskoivat Jeesukseen, mutta heiltä puuttui se kaikkein tärkein: he eivät vielä uskoneet Jeesuksen ylösnousemukseen. Kristinusko on perimmältään uskoa siihen, että ylösnoussut Vapahtaja on avannut Häneen uskoville tien kuolemasta elämään, synnistä anteeksiantamukseen, maan päältä taivaaseen. Luther opettaa: “Kristuksen ylösnousemisen uskominen on yksinkertaisesti sen uskomista, että meillä on sovittaja Jumalan edessä, Kristus, joka tekee meidät Jumalan mieleisiksi ja vanhurskaiksi – – että heidän syntinsä Kristuksen kautta ovat pois otetut – – Eipä kuitenkaan riitä, että me uskomme Kristuksen ylösnousemisen; senhän uskovat kaikki jumalattomatkin, jopa perkelekin uskoo Jumalan kärsineen ja nousseen kuolleista. Meidän tulee lisäksi uskoa ylösnousemisen sisältökin ja samalla ylösnousemisen hedelmä ja hyöty, nimittäin se, minkä me sen kautta olemme saaneet, nimittäin anteeksiantamus ja lunastus kaikista synneistä” (Kirkkopostilla).

Elämmekö tämän uskon mukaan? - Arkipyhiä ei kristityille olekaan. Jokainen pyhä on Kristuksen ylösnousemuksen suuri juhla! 

Miksi on Raamattu, evankeliumi ja seurakunta? - Jotta me tarttuisimme Jumalan pelastussuunnitelmaan. Sana ja sakramentit vakuuttavat, että Jeesus on Jumalan Poika, syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut Herramme. Näiden armovälineiden kautta Kristus kutsuu meitä opetuslapsikseen. Kristitty menee taivaaseen, Jeesuksen opetuslapsi menee sinne itse ja vie muitakin mukanaan. 

Helatorstai on todellinen lähetyspyhä. Sanoohan ylösnoussut Herra Jeesus tänään selvästi: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Voiko kukaan kristitty ohittaa tätä käskyä olankohautuksella? Sitä ei voi kiäntää eikä vientää toiseksi edes pahin savolaenen viäräleuka, vaikka kuinka yrittäisi (vajaat seitsemän vuotta Savossa opetti, että taitavia siellä tässä asiassa ollaan). Lähetys kuuluu kaikille. Se on kristityn ja kirkon ydintehtävä. Sanoma on kirkas: ”Joka uskoo ja sua kasteen, on pelastuva. Joka ee usko, se tuomitaan kaotukseen.”

Usko. Suostu Jeesuksen opetuslapseksi. Lähde toteuttamaan hänen lähetystehtävää. Näin yksinkertaista se on Jumalan näkökulmasta. Kautta aikain tunnusteot ovat seuranneet uskovia. Yleensä ihmeteot eivät edellä uskoa, vaan teot ovat uskon vahvistukseksi ja todisteeksi: ”Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.”

Jos tulemme Pyhän Hengen koskettamiksi ja ymmärrämme millaisen lahjan Herra on meille antanut, kuinka voisimme pitää tiedon itsellämme? 

Eräs maailmankuulu viulisti ansaitsi sievoisen omaisuuden konserteillaan ja sävellyksillään. Hän kuitenkin anteliaasti jakoi suurimman osan omastaan. Kun hän kerran löysi upeasointisen viulun, hän ei pystynytkään ostamaan sitä. Myöhemmin, kun hän oli kerännyt tarpeeksi rahaa, hän oli siihen valmis. Hänen epäonnekseen se oli jo ehditty myydä keräilijälle. Viulisti ei kuitenkaan lannistunut vaan otti yhteyttä uuteen omistajaan. Hän tarjosi viulusta suuren summan, mutta keräilijä ei suostunut sitä myymään, koska se oli hänen arvokkain esine. Pettynyt viulisti esitti viimeisen toiveen: ”Saisinko soittaa sillä vielä kerran kunnes se lopullisesti vaikenee?” Hän sai luvan. Hetkessä huone täyttyi sydäntä koskettavasta musiikista. Keräilijä ei voinut salata liikutustaan: ”Minulla ei ole oikeutta pitää tätä viulua. Se on sinun. Vie se kaikkialle maailmaan, että muutkin ihmiset saavat kuulla sitä.” 

Sisaret ja veljet. Meillä ei ole oikeutta pitää ilosanomaa pelkästään itsellämme. Meidän täytyy jakaa se kaikkien kanssa. 

Kun lähdet liikkeelle, noudatat lähetyskäskyä, saat hämmästykseksesi huomata, että Herra on kanssasi. Hän vastaa sanastaan, Hän tekee pelastustekojaan, Hän toimii Sinunkin kauttasi. Et ole omilla asioillasi. Herra pitää tänäänkin lupauksensa - voit siksi käydä rohkeasti Hänestä todistamaan. Kun julistat totuuden ja armon sanaa, et puhu Sinä vaan Herra kauttasi!