Saarna 9. sunnuntai helluntaista 25.7.2010 (Esko Jalkanen/Panu Partanen)

Matt. 7:15-23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    »Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’» 

Jeesus oli siinä mielessä erikoinen opettaja, että hän liikkui alati luonnossa ja piti tämänkin vuorisaarnansa taivasalla. Hän havainnoi alati luontoa. Tänäänkin hän puhuu eläimistä ja kasveista, susista, lampaista, viinirypäleistä, viikunoista, ohdakkeista ja orjantappuroista. Luonto oli hänelle tulvillaan havainnollista aineistoa neuvomaan, minkä kaltaisia meidän ihmisten tulisi olla. Yhä nykypäivänäkin Jeesus ja luonto voivat kertoa meille siitä, millainen on taivasten valtakunta.  

Tärkeä avainsana päivän evankeliumissa on: sinä päivänä.

'Sinä päivänä' on se viimeinen päivä meille ihmisille, jonka jälkeen muita päiviä ei enää tulekaan. Tuona viimeisenä päivänä meitä jokaista arvioidaan käyttäen luonnosta saatuja esimerkkejä. Siinä ovat rinta rinnan sudet ja lampaat, viikunat ja viinirypäleet, ohdakkeet ja orjantappurat. Joku ihminen havaitaan taitavaksi näyttelijäksi. Elämänsä ajan hän on onnistunut esittämään lauhkeaa lammasta, olemaan kuin kiltti lapsi joulupukin sylissä, mutta lammasturkin alla onkin asunut varsinainen peto, joka ei ole suinkaan rakastanut lähimmäisiään, vaikka on teeskennellyt rakkautta. Paavali kirjoittaa tällaisesta ontosta rakkaudesta tutuin sanoin: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi” (1 Kor 13:1,3).

Paavali osoittaa taitavasti, millaisiin äärimmäisyyksiin asti ihmiset esittävät parempaa roolia kuin mitä sydämessään todella ovat. Ulkonaisesta lipevyydestä huolimatta syvimmällä sydämessä saattaa asua toisten ihmisten halveksunta, arvostelu ja tuomitseminen. 'Sinä viimeisenä päivänä' muistuttaa meitä siitä, että silloin jokaisen on riisuuduttava rooliasuistaan ja esiinnyttävä omana itsenään. 

Lieneekö Raamattua paljon käyttänyt Jeesus saanut vertauksensa meistä ihmisistä profeetta Jeremialta? Hän oli oikea Jumalan profeetta, kun hänen aikanaan esiintyi suuri joukko vääriä profeettoja. Jeremia pantiin katselemaan kahta viikunakoria, jotka oli asetettu Herran temppelin edustalle. Toisen korin viikunat olivat erittäin hyviä, alkukesän varhaisviikunoiden veroisia. Mutta toisessa korissa viikunat olivat erittäin huonoja, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä. Näin sanoo Herra Jumala: ”Niin kuin silmä iloitsee nähdessään hyviä viikunoita, niin minä katson suopein silmin Juudan pakkosiirtolaisia. Minä annan heille uuden sydämen, että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. He ovat minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa. -  Mutta niin kuin tehdään huonoille viikunoille, jotka eivät kelpaa syötäväksi, niin minä teen… Minä lähetän heidän kimppuunsa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka minä annoin heidän isilleen ja heille itselleen” (Jer 24.)

Jeesus sanoo tämän sunnuntain sanankuulijoille vakavasti, ettei ohdakkeista ja orjantappuroista koota sinä päivänä hyviä viikunoita, kevätkesän varhaisviikunoiden kaltaisia, vaan ne viskataan menemään. Jumalista näyttelevät, jotka sanovat Herra, Herra!, vaikka tuskin sydämessään uskovat edes Jumalan  olemassaoloon. Teeskentelijät! Hyvien viikunoiden kaltaisia ovat ihmiset, jotka tuntevat Jumalan ja antavat hänen olla elämänsä Herra kaikki kaikessa.

Siltä tulee näyttämään sinä viimeisenä päivänä, jonka jälkeen ei ole enää yhtään päivää. Mutta yhdessä mielessä me saamme olla tänään hyvin onnellisia. Meillä on nyt tämä päivä, jona Jumala puhuttelee meitä vakavasti. Me saamme Jeremian tavoin katsella kahta viikunakoria ja hyvin rehellisesti arvioida, kummanko korin viikunoita me olemme. Kenties meillä on huominenkin päivä, jolloin saamme muistella, mitä meille luettiin Raamatusta sunnuntaina kauniissa Maaningan kirkossa. Ja jos näyttää siltä, että sydämessäni kaikki ei ole kohdallaan erityisesti suhteessani Jumalaan, niin ei muuta kuin rukoilemaan, että Jumala tekisi minullekin saman, minkä hän sanoi tehneensä Baabeliin viemilleen juutalaisille: ”Minä annan heille uuden sydämen.”

Jeesuksen ristillä tämä uuden sydämen luominen näkyi selvästi. Toinen ryöväri suhtautui Jeesukseen myönteisesti sanoen: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Tähän Jeesus vastasi hänelle lempeästi: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Uusi sydän oli luotu. Hetkessä. Toisen ryövärin puhe oli kuin ohdakkeiden rätinää tulessa. Hän ei tarvinnut Jeesusta, vaan pilkkasi häntä ja pysyi loppuun asti epäuskoisena. 

Edessämme olevat päivät tuohon viimeiseen päivään asti ovat sitä varten, että ymmärtäisimme Jumalan tahdon itseemme nähden. Hänen tulee nousta elämämme valtaistuimelle. Toisten ihmisten, olkoot he keitä tahansa, tulee olla vilpittömän rakkautemme, ei kylmyytemme eikä tuomitsemisemme kohteita. Voithan sinä yrittää muuttaa itsesi hyväksi uskovaiseksi, mutta ennustanpa, ettei se vaivannäkö onnistu. Yksin ihmisvoimin ei makoisia varhaisviikunoita kerätä. Toisin käy, jos Jumala itse muuttaa sydämesi. Toisin käy, jos Jumala saa Pyhän Hengen kautta puhutella sisintäsi. Toisin käy, jos kumarrumme viikunapuun tavoin valoa kohti. Jumala voi ja tahtoo muuttaa sydäntämme. Tahdothan sinäkin näin tapahtuvan? Psalmin 51 tavoin saamme nöyrästi rukoilla: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”