Saarna 3. paastonajan sunnuntai (Oculi) 11.3.2007

Luuk. 11:14-23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa." 

Vihtahousu, pelsepuupi, Mephistopheles, Lucifer, piru, paholainen, sielunvihollinen ja riidankylväjä. Tässä tapauksessa ei voida sanoa, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyse ei nimittäin ole rakkaasta lapsesta vaan Jumalan vihollisesta, Saatanasta. Meidän vihollisestamme. Hänellä on kielenkäytössämme lukuisia nimiä. Päivän evankeliumissa mainitaan niistä kolme: Belsebul, pääpaholainen ja Saatana. Lisäksi Jeesus vertaa puheessaan Saatanaa väkevään mieheen, joka vartioi linnaansa ase kädessä.

Tästä monilla nimillä varustetusta persoonallisesta pahasta ei ole tunnetusti muodikasta puhua. Itsekin mietin kahteen kertaan, että tohtisiko aihetta lähestyä tänään näin suoraan. Mutta jos sielunvihollisesta ei uskalleta puhua kirkossa, ei siitä rakentavasti kuule puhuttavan varmasti muuallakaan. Raamattua lukiessa käy selväksi, että persoonallisella pahalla on luja ote tästä maailmasta. Suotta ei paholaista kutsuta 'tämän maailman ruhtinaaksi'. Mikäli siivilöimme uskostamme ja Raamatustamme pois persoonallisen pahan todellisuuden, niin kovin ohueksi jäävät molemmat elämämme peruspilarit. Kestävään uskonymmärrykseen kuuluu välttämättä tietämys myös ihmisen ulkopuolisesta pahasta, persoonallisesta pahasta. Siksi on syytä aika ajoin pysähtyä tämän tärkeän asian äärelle. Tämä pyhä antaa siihen oivan mahdollisuuden jo pelkän aiheensa perusteella: ”Jeesus, pahan vallan voittaja.”

Jos nykyihmiseltä on kateissa Jumala, on häneltä samoin kateissa Saatana. Elämme maailmassa, josta molemmat on siivottu mahdollisimman kaukaiseen nurkkaan pölyttymään. Osa ihmisistä on siivonnut heidät jopa maton alle piiloon, kokonaan pois silmistä ja mielestä. Elämäntodellisuuttamme määrittävät aivan muut tekijät kuin persoonallinen hyvä tai paha. Tiede, filosofiat, tekniikka, viihde ja työ ovat korvanneet sen maailman, jota emme aistihavannoin näe. Aistimme ovat turtuneet kaikesta päällemme vyöryvästä näkyvästä informaatiosta, emmekä vaivaa päätämme turhaan pohtimalla näkymätöntä. Niin sanottu ihmisen kuudes aisti, joka voi kertoa toisenlaisesta maailmasta ympärillämme, on harvojen nykyihmisten herkkua. Jos nykyihminen on kehittynyt monilla aloilla huippuunsa, niin tällä saralla emme voi onnitella toisiamme. Olemme suorastaan taantuneet mitä tulee kokonaisvaltaiseen hengellisyyteen: tällöin ihminen käsittää kuuluvansa sellaiseen maailmaan, missä tapahtuu paljon enemmän kuin mitä päällepäin katsoen luulisi. Tästä meillä on monessa suhteessa opittavaa raamatunaikaisilta ihmisiltä.

Päivän evankeliumi paljastaa, että pahan todellisuus oli Jeesuksen aikalaisille arkipäivää. Siitä puhuttiin avoimesti ja sen kautta selitettiin ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Tästä seurasi, että esimerkiksi monet sairaudet katsottiin pahojen henkien tai taivaankappaleiden aiheuttamiksi. On vaikea päätellä modernin ihmisen näkökulmasta kummasta oli kyse, kun Jeesus paransi mykän miehen: pahojen henkien aiheuttamasta sairaudesta vai pelkästä fyysisistä syistä johtuvasta kuuromykkyydestä? Oli miten oli, ihmeen näkijät tulkitsivat sen pahojen henkien ulosajamiseksi. He sanoivat hämmästyksissään: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” 

Nykyisin onneksi tiedämme, että sairaudet johtuvat lähinnä fyysisistä ja psyykkisistä syistä. Niitä ei tarvitse, eikä tule selittää pahojen henkien aikaansaannoksiksi. Tältä osin voimme suuresti kiittää tiedettä ja ymmärryksemme kasvua. Kenenkään ei tarvitse kokea sosiaalista häpeää sairastuessaan, koska useimmiten sille ei mitään itse voi. Persoonalliseen pahaan tai omaan syntisyyteen ei pidä tällöin tuijottaa, kuten Jeesuksen aikalaiset usein tekivät. Eikä esimerkiksi kuuromykkyys ole nykytermein sairaus, vaan kehitysvamma, jonka omaavat pystyvät elämään aivan tavallisen elämän – monin paikoin varmasti keskivertoa rikkaammankin.

Vaikka sairauksien osalta olemme kiitollisia, ettemme elä Raamatun ajassa, niin jossakin mielessä aikamme on vaikeampaa. Tämä pätee erityisesti käsitykseen persoonallisesta pahasta. Paha on painunut ovelasti pimentoon. Emme saa pahaan minkäänlaista otetta. Emme osaa määrittää pahuuden olemusta ja sitä, missä siihen törmäämme. Emme osaa erottaa persoonallista pahuutta omastamme. Saatamme ääneen naureskella Jeesuksen aikalaisten käsityksille Belsebulista ja pahoista hengistä, mutta samanaikaisesti tunnemme lapsellista vetoa kauhuhahmoihin (Lordi), -elokuviin ja -kertomuksiin. Paha kiinnostaa ihmistä. Joitakin valitettavan ja kohtalokkaan paljon (satanismi, saatananpalvonta). Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että persoonallinen paha vaikuttaa tässäkin ajassa, vaikkemme sitä kunnolla havaitse. Raamatun ilmoituksen mukaan jatkuvasti enenevissä määrin. 

Yhteiskunta muuttuu ja paha muuttuu sen mukana. Vihollisemme osaa soluttautua ajankuvaan kuin parhain sissi tekee vastustajan maastoon. Tällä hetkellä sielunviholliselle sopii oikein hyvin nykyinen järjestely. Mitä vähemmän häneen kiinnitetään huomiota, sen enemmän hän saa mellastaa kaikessa rauhassa. Kristittyinä emme kuitenkaan salli hänelle tätä työrauhaa, joka vie monet ihmiset epätoivoon ja epäuskoon. Taistelemme Jumalan sormella, Kristuksella, kaikkea pahaa vastaan. Rukoilemme Jumalalta rukouksessa, kuten Isä meidän, että hän päästäisi meidät pahasta. Pukeudumme Jumalan taisteluvarustukseen ja otamme pahuutta vastaan tehokasta lääkettä, Jumalan sanaa ja ehtoollisen sakramenttia. Hän on näet se todellisin ja pahin vihollisemme. Apostoli Paavali sanoo: ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan” (Ef.  6:11-12).

Päivän evankeliumi kertoo esimerkin missä persoonallinen paha mieluiten majailee: mielissämme. Jos ihminen ei anna Kristuksen tulla mieleensä ja sydämeensä, on varmaa, että tyhjän asumuksen jossakin vaiheessa asuttaa väkevä mies, Saatana. Tämä väkevä mies se jaksaa loputtomasti tolkuttaa ihmiselle sitä, ettei hyvää Jumalaa ole olemassakaan. Hän jankuttaa sitä, miten huono ja kelvoton ihminen on. Hän saarnaa häpeän ja puhtaan lain saarnaa. Hän syyttää ihmistä epäonnistumisista ja keskeneräisyydestä. Hän on väkevä mies, joka tahtoo sitoa kätemme, jalkamme ja kuuntelevat korvamme, ettemme rientäisi auttamaan lähimmäisiämme. Hän on se ääni, joka kuiskuttaa meihin välinpitämättömyyden ja rakkaudettomuuden henkeä. Hän on riidankylväjä, syyttäjä, vastustaja ja jarruttaja nimensä mukaisesti (heprean shatan tarkoittaa juuri edellä mainittuja!). Tunnistat varmasti elämässäsi näitä negatiivisia piirteitä. Voit olla varma, etteivät ne ole ainakaan Jumalasta lähtöisin. Osa on toki peräisin meistä itsestämme, mutta osa pelkästään sielunvihollisen tekosia. Meillä ei ole kuitenkaan hätää häntä vastaan, kunhan pysymme Kristuksessa. Hän on se päivän evankeliumin väkevämpi mies, joka voittaa väkevän miehen ja ryöstää häneltä aseet ja varusteet. Ajatella: paholainen on meitä kristittyjä vastaan täysin voimaton. Olemme Jeesuksen, kaikista väkevimmän miehen, puolella. Siksi saamme luottavaisesti yhtyä virren 600 sanoihin: ”Hyvyyden uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.” Aamen.