Saarna 1. adventtisunnuntai 2.12.2006

Matt. 21:1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      - Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee!
      Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
    Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Hoosianna korkeuksissa! 

”Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän! Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen.” Näin lauloimme yhdessä tutun tuttua Hoosianna virttä. Tämä virsi on etuoikeutetusti virsikirjan ensimmäinen virsi, jota ilman voisi tuskin aloittaa uutta kirkkovuotta ja joulunodotusta. Kyseinen virsi vain yksinkertaisesti kuuluu 1. adventtiin. Siksi vietämmekin tänään yhdessä erityistä Hoosianna-kirkkoa.

Mitä Hoosianna huuto tarkoittaa? Tiedätkö sinä? Se on hepreaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”Oi, auta, Oi pelasta!” Näin se oli tervehdys ja avunhuuto, joka ilmaistiin kuninkaalle tai Jumalalle. Tässä tapauksessa Hoosianna-huudahdus oli tervehdyshuuto Jerusalemiin ratsastaneelle Jeesukselle, messias-kuninkaalle, josta odotettiin kansansa pelastajaa. Hän oli profeetta Sakarjan ennustama nöyrä kuningas: Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa (Sak 9:9).

Hoosianna-yhteislaulumme johdatteli meitä hiukan siihen tunnelmaan, joka vallitsi Jerusalemissa lähes kaksituhatta vuotta sitten. Vaikka emme näe Jeesusta, eikä meillä ole palmunlehviä käsissä tai vaatteita levittää maahan, niin silti kuulemme opetuslasten ja jerusalemilaisten laulun korvissamme. Se on äänekäs laulu. Se on laulu, joka on täynnä toivoa, toivoa paremmasta. Se on riemulaulu lempeälle kuninkaalle, joka kuulee ihmisten hädän ja avuntarpeen. Se on laulu Jeesukselle, joka ei tule ylpeillen tai mahtipontisesti: ”Hän ei huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla (vrt. Mt 12:18-). Hoosianna, ”Oi, auta, Oi pelasta”, on avunhuuto Jeesukselle, joka kuulee särkyneiden sydänten äänen: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta.” Se on laulu oikeamieliselle kuninkaalle, joka ”on saattava oikeuden voittoon.” Hoosianna on laulu meille, jotta turvaisemme aina ja kaikkialla Messiaaseemme ja hänen pelastavaan nimeensä: ”Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa.”

Kuten tiedämme, niin joulu kestää vain hetken. Arki ja työt odottavat monella aaton, joulupäivän ja Tapaninpäivän jälkeen. Kinkkukin ja muut jouluruuat alkavat nopeasti kyllästyttää, joululauluista on saanut tarpeekseen ja lahjojen antaminen ja saaminen saa hetkeksi riittää. Vanhan joululaulun sanat ”oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen” tuntunevat monesta joulun jälkeen vähintäänkin ristiriitaisilta, sillä sen verran raskasta joulunvietto on niin vyötärölle kuin korvien välille, ettei sen toivoisi suinkaan jatkuvan ainaisesti. Pahimmillaan nämä ulkoiset tekijät saavat aikaan sen, että joulun perussanoma unohdetaan taas vuodeksi eteenpäin. Ihminen muistaa 'jouluhössötyksen ja -ähkyn', muttei rauhan ja ilon sanomaa. Muistaako kylläinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen hyräillä mielessään Hoosiannaa muutoinkin kuin adventtina? Onko hoosianna myös nykykristitylle, Siionin nykyisille pojille ja tyttärille, sellainen tervehdys- ja avunhuuto, joka on huulilla arjenaskareissa, ilossa ja surussa, yltäkylläisyydessä ja puutteessa?

Tunnemme hyvin sen, miten Jeesukselle kävi Jerusalemin riemusaaton jälkeen. Kansanjoukko kääntyi pian messiastaan vastaan ja hylkäsi hänet. Riemuhuudot vaihtuivat pilkkaan ja Jeesuksen ristiinnaulitsemista vaativiin ääniin. Miten kaikki muuttui yhdessä silmänräpäyksessä?

Tämä sama vaara vaanii yhtä lailla meitä kuin jerusalemilaisia. Unohdamme Jumalan hyvän tavattoman nopeasti ja sydämemme kylmenee myöskin lauhassa joulukuun säässä. Joulun ilosanomakaan ei ole enää kaikille itsestäänselvyys. Valitettavan moni on kääntänyt messiaalleen takkinsa, eikä suinkaan ole sitä nöyrästi levittävässä Herransa eteen. Moni odottaa vielä mielissään sellaista kuningasta, joihin olemme maailmassamme tottuneet: kuninkaita, joilla on rautainen valtikka, ihmisten suosio, valtaa ja rikkautta loputtomiin. Aasilla ratsastava, nöyrä ja hiljainen kuningas koetaan riittämättömäksi. Odotamme näkyvää Vapahtajaa, johon voisimme käsin ja silmin tarttua. Maailmamme täyttää kuitenkin melu, kiire ja itsekkyys. Kuinka voisimmekaan tällöin kuulla kuninkaamme hiljaisen ja lempeän äänen, jos emme pysähdy sitä kuuntelemaan? Kuinka voimme kuulla hänen aasinsa hiljaiset askeleet, jos emme kuuntele edes toinen toisiamme? Miten heiluttaisimme palmunlehviä ja levittäisimme vaatteitamme messiaan tielle, jos emme tiedustele sydämessämme, millä tiellä Vapahtajamme ratsastaa?

Kuninkaamme on tullut, kuninkaasi on tullut. Jeesus Kristus on keskellämme. Hän on kuullut Hoosianna laulumme ja ratsastanut Vesannon kirkon porteista keskuuteemme. Virsilaulun, Jumalan sanan, rukouksen ja yhteytemme kautta pääsemme hänen kuninkuutensa jäljille. Sielumme silmin näemme Vapahtajamme rakkauden meitä kohtaan. Enää ei tarvitse kysellä ”missä hän on, missä hän viipyy?” Pyydämme Herralta, ettemme unohtaisi kuninkaamme hyvyyttä kuten useat jerusalemilaiset tekivät, vaan muistaisimme sen. Tahdomme tallettaa Jumalan rakkauden sisimpäämme. Siksi haluamme varjella henkeämme ja tulla Vesannon kirkon porttien sisäpuolelle mahdollisimman usein toivottamaan kuninkaamme tervetulleeksi keskuuteemme. Ei ainoastaan adventtina tai jouluna. Kiitämme, että Jeesus tulee aina, kuten hän on meille Raamatussa luvannut: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Mt 28:20).

Tänään palmunlehväksesi riittää nöyrä sydämesi, joka lepattaa Herran puoleen. Vaatteenasi olkoon se kastepuvun armo ja lämpö, jonka olet kasteessa saanut. Näillä varusteilla varustettuna olet valmis adventtiaikaan ja jouluun. Olet valmis ottamaan Vapahtajasi lahjoittaman hyvyyden vastaan. Tätähän joulu nimenomaan on: vastaanottamista. Jumalan ja toistemme rakkauden vastaanottamista. Kaikki on jo valmiina, jouluvalmistelut tehtynä. Kuulethan kuninkaasi askeleet? Näethän hänen lempeän katseensa? Tunnethan hänen rakkautensa sinua kohtaan? Aamen.