Puhe Opeekion adventtikonsertissa 8.12.2015

Hyvät kuulijat, laulajat ja musikantit. 

Toinen adventtikynttilä on syttynyt. Olemme yhden etapin lähempänä tulevaa juhlaa, Vapahtajamme syntymäjuhlaa. 

Tänään pysähdymme Opeleekion ja Karpalo-kuoron esittämien sekä yhteisten laulujen kautta joulun sanoman äärelle. On hyvä, että olemme täällä.

Valoa jouluun. Näin tämä konsertti on nimetty. Mikä on joulun valo? Mitä on se valo, jota tarvitaan pimeässä maailmassa? Onko meillä tämä valo sydämissä ja elämässä?

Maailmamme on pimeä. Kauhistuneena luin juuri raportin, että Isis oli hiljattain surmannut julmasti neljä irakilaista kristittyä lasta. ”Me rakastamme Jeesusta. Rakastamme Jeesusta.” 

Jeesus sanoi itsestään: Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

Kirkkaus loisti ensimmäisenä jouluna pimeän yön keskellä, arkisen työn keskellä, puutteellisissa oloissa. Joulun valo ei tule tänäkään jouluna kirkkauden ja loiston keskelle vaan tavallisen ja vajavaisen elämän keskelle. Rakkaassa joululaulussa laulamme:

”Luo köyhän niin kuin rikkahan saa, joulu ihana! Pimeyteen maailman tuo taivaan valoa! Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan! Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Taivaan valoa, Jumalan rakkauden valoa tarvitsemme jouluumme ja elämäämme. Tästä valosta adventti ja joulu kertovat. Tämä valo ei ole vain sana tai tieto valosta, vaan se on sydämissämme uskon kautta asuva Kristus, maailman valo.

Valon kantaminen on uskon, toivon ja rakkauden valoa. Se on sitä, että joulun ilosanoman koskettamina jaamme hyvyyttä lähellemme ja erityisesti sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Valon kantaminen on oman ihmisyytemme näkemistä ja tuntemista sekä lähimmäisen näkemistä. Meidät on tarkoitettu toisiamme varten, rakastamaan toisiamme. Meidät on tarkoitettu varjelemaan elämää siellä, missä se on maailman pimeyden uhkaamaa, elämän tuhovoimien uhkaamaa. Taistelemaan pahuutta vastaan. Pimeys ei voi karkoittaa pimeää, mutta valo voi. 

Sisaret ja veljet. Kantakaa joulun valo, Kristus, sydämissänne. Kantakaa valo elämän keskelle, valoa ja rakkautta levittäen.

Maaria Leinonen runoilee juuri sinulle näin: 

On se Sinullekin annettu / tehtävä jouluna ja joulun jälkeen:
iloksi sinutkin on tarkoitettu / iloa viemään / valoa pimeään/
hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa /
kukaan ei niin rikas ettei sitä tarvitsisi. 
Ilo annettu jaettavaksi / valo vietäväksi eteenpäin./ 
Hyvää Joulua ihmiset/ – iloa, valoa, rauhaa.