Olen Toivakan seurakunnan kirkkoherra. Kirjoitan hengellisistä ja yhteiskunnallisista teemoista, julkaisen myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. 'Kirkonherra'-nimi juontuu sortavalaisten vierailusta. Heidän puheissaan kirkkoherra taipui muotoon kirkonherra, se hymyilytti. Leikinlaskua tärkeämpää kuitenkin on, että nimi viittaa todelliseen kirkonherraan, Jeesukseen Kristukseen. Hän inspiroi tätäkin blogia.
2.7.2016
Puhe kirkkokonsertissa 15.9.2013 (Maisa and the Original Sound)
Teillä on täällä Toivakassa rokki-Jeesus, Jee! Ihan mahtavaa!
Näin reagoi eräs kirkkokävijä viime keväänä punahousuisen Jeesuksen nähdessään. Hän oli näkemästään iloinen. Jeesuksessa oli hänestä särmää.
Jumalan valtakunta on rauhaa, hiljaisuutta ja pyhyyttä. Se on kuuntelemista, pohdintaa. Tämä on totta. Jokainen tarvitsee näitä asioita. Mutta sen lisäksi Jumalan valtakunta on muutakin. Se on värejä, se on tulta ja tappuraa (kuten keskellä kattoa), se on energiaa. Se on eri kieliä, heimoja, kansoja, kulttuureita. Se on kapinaa. Se on toimintaa. Se on rokkia. Se on kahvia, teetä ja sympatiaa.
Toivakan kirkon kattomaalaukset haastavat meitä kokonaisvaltaiseen käsitykseen Jumalan valtakunnasta. Jeesus osasi olla hiljaa, olla yksin, mutta hän osasi myös räyhätä, puolustaa heikompia ja sanoa kovia sanoja. Hän on hyvä paimen, mutta hän on myös tuomari. Meidän pitää hyväksyä nämä Vapahtajan molemmat puolet. Taivaassa soi taatusti urut, mutta uskon vakaasti, että myös sähkökitaralle ja bassolle ja rummuille on tilaa. On vain yksi taivas. Sinne mahtuu niin valkolainen kuin romani, jokainen joka Jeesuksessa on lunastettu Jumalan suureen perheväkeen.
Me suomalaiset tarvitsemme värejä kirkkoon ja hengelliseen elämäämme. Pellervo Lukumiehen tänä vuonna 40-vuotta täyttävät maalaukset ovat tehneet sitä. Usko ei ole väritöntä ja tylsää. Se ei ole passiivista hissuttelua. Se rikkautta, etenkin sitä tunteen ja hengen rikkautta mitä voi sisäisesti sydämessään tuntea. Raamatussa sanotaan: Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Rauha, ilo, oikeudenmukaisuus. Missä nämä toteutuvat, siellä Jumala.
Toivakan kirkon kattomaalaukset puhuvat myös siitä, että nämä uskonasiat eivät ole vain muinaismuistoja. Kirkko ei ole pelkkä museo tai taidenäyttely. Täällä saarnataan Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta, siitä että Pyhässä Hengessä Kristus vaikuttaa häneen uskovissa. Hyvä esimerkki tästä on Kati Josefiina. Hän kuvaa nykyihmistä 70-luvun asussa. Hän todistaa Jeesuksen tyhjän haudan luona: hän ei ole enää täällä. Samoin todistamme me. Jeesus nousi kuolleista, hän ei ole enää täällä haudassa. Hän elää ja vaikuttaa keskellämme. Tästä meidän tulee saarnata.
Tervetuloa kirkkoon. Tervetuloa konserttiin. Toivon, että saatte kokea tänään muuttumatonta sanomaa rokin sävelin. Värejä ja monimuotoisuutta. Tulta ja tappuraa, ehkei kuitenkin kirjaimellisesti (suht’ arvokas kirkko). Ja ennen kaikkea toivon, että niin rautalangan ystävät kuin sille vähän vieraammat voisivat kokea yhdessä: vanhurskautta, iloa ja rauhaa. Herra meille sen antakoon!
Maisa Hirvonen, Reino Vester, Mika Saarela, Tero Parkatti, Ville Vester – yhtä kuin Maisa & Original Sound - TERVETULOA!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti