Puhe kansanlaulukirkossa 11.7.2012 (Siilinjärven rovastikunnan lähetysjuhla)

Jes 66:18-23
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra -- samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen. Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra. Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. 

”Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni.” 

'Kaikki saavat tulla.' Tämä ei ole kirkollinen klisee vaan lähetyksen perussanoma. Kaikki kansat ja kielet – kaikki ovat kutsuttuja. Kaikki, jotka tulevat, näkevät Jumalan kirkkauden.

Emme voi asettaa Jumalan valtakunnalle rajoja. Ne ovat hänen vallassaan. Tiedämme, että Jumala siunaa kaikkia kansoja. Lupasihan hän jo muinoin Abrahamille: ”...sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1 Ms 12:3).

Toivakan kirkon maalauksissa on kuvattuna monet kansat ja heimot. Sieltä löytyy myös yksi romaninainen. Kun taiteilija Pellervo Lukumieheltä kysyttiin ”Miksi piirsit kirkkoon mustalaisen?” vastasi hän: ”On olemassa vain yksi taivas. Yksi taivas, johon mahtuu sekä valkolainen että mustalainen.” Aamen! Yksi taivas kaikille, jossa majoitustilaa kyllä piisaa. Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta...” (Joh 14:2).

”....heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo,.... kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani.” 

Jumala lähettää. Aikoinaan hän lähetti pakkosiirtolaisuudesta eloon jääneet vieraiden kansojen luo. Eivät he saaneet jäädä kotikonnuille laakereille lepäämään. Nyt hän lähettää meidät. Emme tule kirkkoon tänne jäädäksemme vaan lähteäksemme voimaantuneina maailmaan. Siksi jumalanpalvelus päättyy sanoihin: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Sinut on lähetetty. 

”Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.”

Tehtävämme ei ole kertoa omasta erinomaisuudestamme. Emme kehuskele urotöistämme tai uskomme lujuudesta. Ei. Me kerromme Jumalan kirkkaudesta. Kerromme vieraiden kansojen keskuudessa maailman valosta, Jeesuksesta. Tätä sanomaa tulee kertoa myös kotimaassamme, lähetyskenttä on kotikynnyksen molemmin puolin. Jeesus sanoo: ”...te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt 1:8). 

Itse olen kova urheilumies. Milloin puhun jalkapallosta, milloin olympialaisista ja milloin tietenkin jääkiekosta ja Jypin hyvästä menestyksestä. Urheilu täyttää puheen usein liikaakin. Parannuksen paikkaa on. - Mitä jos käyttäisin tästä ajasta edes osan puhuen Jumalasta? Mitä jos höpöttäisin vähemmän turhanpäiväisistä ja puhuisin enemmän Herran kirkkaudesta? Miten sinä voisit olla kertomassa muille Jumalan hyvyydestä ja olla tukemassa sitä työtä, jossa kerrotaan Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin?

”He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle... samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen.”

Mitä voimme tuoda lahjaksi Herralle? Perheenjäsenet. Ystävät. Naapurit. Työtoverit. Nämä ovat lahjoja, joita Jumala toivoo. Tuomme heidät hänen eteensä rukouksin ja ottamalla heidät mukaan seurakunnan toimintaan. Rukoilemme kirkossa usein sairaiden ja kuolevien puolesta, mikä on toki oikein. Mutta rukoilemmeko yhtä usein ystäviemme sielujen puolesta, jotta he löytäisivät iankaikkisen elämän? Jos löytäisit varman lääkkeen syöpään, eikö olisi väärin piilottaa se muilta? Miten paljon pahempaa on olla hiljaa iankaikkisuuden lääkkeestä, joka poistaa kuoleman vallan!

Paras uhrilahja Jumalalle on, että taivas täyttyy pelastetuista. Paavali kirjoittaa: ”Jumala on armossaan kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi kansojen keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri” (Rm 15:16).

”...he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni...” 

Lähetystyö on kekseliäs. Jotta ihmiset saadaan Jumalan eteen, tulee olla innovatiivinen. Muulit ja kamelit ovat yhä ajankohtaisia lähetyskentillä, mutta uusiakin innovaatioita tarvitaan: Internetiä, radiolähetystyötä, mainontaa, julistavia T-paitoja jne. Jumalan valtakuntaa voi viedä eteenpäin tuhansin eri tavoin. Miten sinä voit tuoda ihmisiä Jumalan eteen? Kutsua ystävä aterialle ja lausua hänelle vieras ruokarukous? Haastaa kuntosalille ja ottaa samalla puheeksi uskonasiat? Antaa ystävälle kristillinen lahja? Pyytää kirkkoon ensi pyhänä? 

”Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.”

Jumalan lähetystyö tulee kerran päätökseen. Hän ei epäonnistu tehtävässään. Paras on vielä edessä. Taivaallisessa jumalanpalveluksessa ei enää valitella väen vähyyttä: ”Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.” 

Ne, jotka jaksavat roikkua kiinni Herrassa, palkitaan. Uskomme, että perillä kirkkaudessa nähdään. Siellä on meitä toivakkalaisia, maaninkalaisia, vesantolaisia, tervolaisia ynnä lukuisia muita. Toivomme, että siellä on myös paljon niitä, joita olemme kantaneet lahjaksi Herralle. Myös niitä, joita emme edes tienneet auttaneemme uhrilahjoin ja rukouksin. Siellä yhteinen ilo ilman murhetta, jonka Kolmiyhteinen Herra Jesajan suulla lupaa: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta...” (Jes 65:17-19).