Puhe Jyväskylän Kesän konsertissa 8.7.2015

Olet lämpimästi tervetullut Toivakkaan, Toivakan kirkkoon ja tähän Jyväskylän Kesän konserttiin!

Kesä on ollut jokseenkin kehno. Eniten harmittaa niiden puolesta, joiden elanto on siitä kiinni. Mutta ei niin pahaa, jottei hyvääkin. Monet vanhukset ja vakavasti sairaat ovat kiittäneet koleammasta kesästä. Samoin happirikas ja viileä keli palvelee nyt meitä: saamme keskittyä kuulemaan klassisen laulumusiikin helmiä ja kesäisiä sävelmiä.

Kirkkoisä Augustinus on sanonut: ”Joka laulaen rukoilee, se kahdesti rukoilee.”

Kirkko, laulu, rukous. Ne kaikki liittyvät yhteen. Aina ei tule mietittyä sitä, että miksi musiikki tuntuu monesti niin hyvältä. Se antaa elämyksiä, rauhoittaa. Siinä on jotakin selittämätöntä, ylimaallista. Johann Sebastian Bach laittoikin jokaisen sävellyksensä loppuun sanat: S.D.G. , Soli Deo Gloria eli ”Yksin Jumalalle Kunnia.” Kun tänään istumme kirkonpenkissä, voimme ajatella samoin. Pyhä on läsnä. Musiikki hänen lahjaansa.

Kirkkoon kuuluu myös huumori. Kun katselette näitä Pellervo Lukumiehen kuuluisia kattomaalauksia, ymmärrätte mitä tarkoitan. Ne on tehty taitavasti ja vakavasti, mutta myös huumorilla. Viimeistään konsertin loppupuolella tiedätte, miksi nostin tästä alussa puhuin.

Antakoon musiikin koskettaa ja hoitaa meitä, tuoda sisimpäämme iloa ja elämää!

Siunatkoon konserttimme Kaikkivaltias ja hyvä Jumala ja ihmisiä rakastava Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki!