Puhe Jaakko Löytyn konsertissa 31.10.2010

Rauhaa, rauhaa!

Tervehdin teitä tänäkin iltana näin sanoen. Tämä kristillinen tervehdys tarkoittaa Jumalan rauhan toivottamista – sitä että meillä olisi sisäinen rauha ja rauha toistemme kanssa. Tämänkin kirkon alttaritaulu kertoo kuitenkin siitä, mikä rauhantervehdyksessä on tärkeintä: Jeesuksen ristissä meillä on rauha Jumalan kanssa.    

Rauhaa, rauhaa! Näin saamme piakkoin yhdessä sanoa, kun veisaamme konsertin nimikkokappaleen ”Maailman kaikissa kylissä.” Se kertoo meille, että kaikkialla ihmisten tulisi tervehtiä toisiaan näin. Sanommepa sitten ”shalom”, ”salam”, ”peace” tai ”rauhaa”, kaikki tarkoittaa samaa. Jos näin tekisimme arjessamme, meillä oli taatusti parempi olla. 

Aivan kuten rauhantervehdys on universaali – se löytyy varmasti lähes jokaisesta kielestä – samoin on koko kristinusko. Sen sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta on tarkoitettu kaikille ihmisille. Ilman mitään poikkeuksia. Tämä kristinuskon hienon piirre on jäänyt valitettavan syrjään velloneissa homokeskusteluissa ja kirkosta eroamisbuumissa. Jeesus ei syrjinyt ketään. Paavali ei syrjinyt ketään. Siksi emme mekään. Paikka seurakunnassa kuuluu jokaiselle: ikään, rotuun, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, sukupuoleen tai mihinkään eroavaisuuteen katsomatta. Tämä lienee selvää jokaiselle, ainakin pitäisi olla. Se miten tulkitsemme Raamatun ja kirkon uskon valossa käytännön teologiaamme, siitä tulee jatkuvasti keskustella. Vaikeasti ymmärrettävät asiat eivät selviä yhdessä yössä. 

Ikään kuin vielä punakynällä alleviivaten Paavali opettaa meitä: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal 3:28). Kaikki ulkoiset erot olivat siis kerrassaan yhdentekeviä apostolille, Jeesus poisti ne kaikki. Tämä oli äärettömän radikaali ajatus omana aikanaan. Se tuntuu olevan sitä yhä tänäänkin. Me rakennamme rajoja, Kristus jatkuvasti rikkoo niitä. Onneksi. Ja onneksi emme julista itseämme, vaan Häntä. Lopulta juuri inhimillisessä heikkoudessa näkyy Jumalan voima: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”

Kristittyinä meidät on kutsuttu viemään rauhan ja sovinnon viestiä kaikkeen maailmaan: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...”, käski Jeesus. Opetamme edelleen, että Jumalan perheväkeen mahtuu tasaveroisesti kaikenlaiset ihmiset. Sanomme toisillemme ”shalom” - tervetuloa hullunkuriseen perheeseen!

Tänään tässä kirkossa kuultavat sävelet eivät pysähdy Maaningan kirkon hirsiseiniin. Ne kantavat kauttamme paljon kauemmaksi.  Ohjelmatulojen joka ikinen euro tilitetään lyhentämättömänä Suomen Lähetysseuralle. Varat osoitetaan Maaningan seurakunnan nimikkolähettityölle, Tuula Makkosen ja Kaija Julkusen työn tukemiseen. Kiitos, että olet halunnut olla tukemassa tätä kirkon tärkeintä tehtävää maailmassa!                             

Rauhaa, rauhaa! Toivotan sinulle ja rakkaimmillesi mitä parasta hyvinvointia loppuvuoteen, niin hengellisesti kuin ruumiillisesti. 

Nähdäänpä taas seurakunnassa!